Lue keskustelun säännöt.
Onko muita joiden mielestä vanhemmat äidit
24.11.2008 |
äitini oli 39 kun meistä sisaruksista nuorin synyi
Kommentit (73)
Olen jo 50 täyttänyt ja odotan toista lastani. Tyttärelläni on nuoresta iästään huolimatta kova vauvakuume, toimiva parisuhde ja koulut vielä kesken. Hän käy vapaa-aikanaan töikseen hoitamassa vieraiden lapsia . Kuultuaan rskaudestani tytär tuli valtavan iloiseksi siitä, että saa vihdoinkin sisaruksen. Sisaruussuhde on monelle elämän pitkäaikaisin vakituinen ihmissuhde. Nyt tyttäreni saa kohdistaa hoivaamisen tarpeitaan omaan tulevaan pikkusiskoonsa tai -veljeensä ja jatkaa rauhassa omia opintojaan. Pikkuiselle on luvassa vakaat ja kestävät ihmissuhteet ja laaja tukiverkosto, rakastavat vanhemmat ja sukulaiset.
se sisaruussuhde ei tule olemaan elämän pitkäaikaisin vakituinen ihmissuhde... Taitaa tyttösi olla jo reilusti yli kahdenkymmenen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisiä on erilaisia ja erilaisia lähtökohtia elämään. Neljänkympin tienoilla ihmisestä usein tulee seesteisempi. Vahinko, että biologisesti neljäkymppinen on usein jo liian vanha äidiksi, tarkoitan tällä sitä että kaikki eivät enää saa lapsia silloin. Muuten mielestäni äidin iällä iäkkäämpänä ei ole väliä, mutta ongelma on siinä, ettei välttämättä ole enää niin helppoa tulla raskaaksi.
Itse sain lapseni 25 ja 27-vuotiaana. Nyt täytän 30 ja mielestäni on ollut ihan hyvä ikä saada lapset. Mieheni on minua melkein viisi vuotta vanhempi, hänellä on ollut ongelmia jaksamisensa suhteen enemmän kuin minulla. Mutta vaikea verrata, sillä miehet ovat erilaisia ja kypsyvät hitaammin.
Itse jännitin raskausaikana aika paljon, joskus olen miettinyt että olisinko vanhempana ollut rennompi? No, ehkä olisin pelännyt vielä enemmän. Nuorempana sen sijaan tuskin olisin tajunnut pelätä mitään, mutta myös lastenkasvatus kysymyksissä olisin ehkä ollut lapsellisempi. Siispä, summa summarum. Aivan yksilöllistä on äidiksi tuleminen, siihe suhtautuminen ja myös se, että eri ikäisissä äideissä on silti erilaisissa elämäntilanteissa olevia. On iäkkäämpiä opiskelijoita ja nuoria jo valmistuneita joilla parisuhde kunnossa ja asunto ostettuna. Sikäli kun noilla em. asioilla mitään merkitystä äitiyteen on.
Kaikki eivät myöskään halua koskaan asua ulkomailla tai matkustella, vaikka jonkin verran olenkin matkustellut. Itse olen sellainen koti-ihminen enemmänkin. ;)
Itse olin 29v. esikoisen saatuani ja kuopuksesta 32v. Ja lapset tulivat ihan hyvään saumaan, opiskelut oli opiskeltu, vakituinen työ, mies saanut yrityksensä toimivaan ja kumpikin valmiita viihtymään kotona. Ja oikein hyvin on mennyt, eikä kyllä olla mitään hössöttäviä vanhempia. Kiva kun talous on kunnossa, niin voi ostaa hyvillä mielin lapsille hyvää ruokaa, vaatteita aina kun tarvis yms.
Ja aikaa on lapsille, kun ei enää tarvitse (jaksa) mennä viihteelle. Minun kokemuksella 30 tienoilla olevat äidit ovat aika rentoa porukkaa, ei ihan joka itkuista mene paniikkiin ja osaavat käydä kaupassa lastenkin kanssa.
Ja ei minua haittaa vaikka lapsen saisi yli 40 vuotiaana, tosin itse en lapsia halua enää, tai jos kolmas tulee niin kyllä se on viimeistään 35 vuoden tienoilla.
ja se oli loistava aika saada lapsi: opinnot suoritettu, työelämässä oltu jo tovi, juoksut juostu. Matkusteltu maailmaa ristiin rastiin, asuttu useampi vuosi ulkomailla.
Jaksamisessani ei ole koskaan ollut vikaa, itseasiassa huonommin näyttää jaksavan naapuritalon 20+ äiti ainakin sillä perusteella, kuinka paljon jaksaa touhuta ja olla lastensa kanssa.
Rakastan tätä perhekeskeistä elämää, samassa elämäntilanteessa on koko kaveriporukka - niinpä vietämmekin kunnon perhejuhannuksia, perhe- uusia vuosia, perhematkoja ulkomaille jne porukalla lapsineen. Jokainen on tietenkin yksilö, henkilökohtaisesti luulen, että 20+ en olisi nauttinut tästä perhekeskeisyydestä näin paljon vaan olisin kaivannut välillä "aikuisten juhannuksia" jne.
Pitäisikö pokata joku baarista vain siksi, että halua raskaaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se näin menee, että mitä vanhempana lapsenhankinnan aloittaa, sitä vaikeampaa se on!! Sitten kun 35 aletaan yrittämään ja sitä yritetään sen 5v, sitten hedelmöityshoitojen avulla saadaan alulle.. Kyllähän ne penskat on piloille passattuja, eivät saa tehdä mitään, hullun tarkkaa on kaikki. Jos ruoka-aika viivästyy 5min. on perheessä katastrofi. Ja kylläpä noilla nelikymppisillä tuoreilla äideillä näyttää useammin roikkuvan käsipuolessa kehitysvammainen lapsi. Itse olen 25 ensisynnyttäjä ja OIKEIN tyytyväinen tähän! Ja palaan takaisin hyväpalkkaiseen työhöni heti äitiyslomani loputtua ja olen työelämässä taas seuraavan äitiyslomani alkuun...
aloitus on saanut näin monta ihan asiallista vastausta!
Jos ap todella on akateeminen niin kyllä on yliopisto-opiskelujen perusidea mennyt paralta ohi. Et kyllä voi moisten väitteiden takaa itseäsi järin sivistyneeksi väittää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokaisessa iässä tulla äidiksi on puolensa. Nuori synnyttäjä toipuu nopeasti, jaksaa fyysisesti paremmin. Vanhempi äiti puolestaan voi olla henkisesti tasapainoisempi., mutta moni sekä nuorena, että vanhana lapsia saanut valittelee usein fyysistä jaksamattomuuttaan, esim. unen puute käy voimille enemmän.
Toiset eivät käy nuorenakaan baareissa tmv. joten viihteelle voi tulla ikävä vanhemmallakin iällä niille, joille se on tullakseen. Nämä ovat ehkä niitä kaikista säälittävimpiä: yli 30v. ylipainoinen ja ylihumalainen äiti, joka pukeutuu liian tiukkoihin vaatteisiin ja käyttäytyy kriisissään teini-ikäisen tavoin.
Vanhemmalla iällä voi olla tiukkapipo, tai sitten nuorempana ja vasta vanhemmiten oppii löysäämään. Jollekin vanhemmalle taas lapsi voi olla eräänlainen projekti siinä missä talo, auto ja opiskelut ja pää siinä leviää, jos kaikki ei menekään samaan putkeen kuin kaikki muu etukäteen suunniteltu esim. tulee hätäsektio, lapsettomuus tmv. Näitäkin on nähty.
Tähän maailmaan mahtunee monenlaista iästä, sukupuolesta, rodusta, ammatista riippumatta. Kaikenlaista olen nähnyt.
t. 30v.
puolustautuu haukkumalla meitä nuoria. :D Minä en ainakaan ole ollenkaan huono äiti lapselleni, vaikka parikymppisenä sainkin. Huvittava ajatus, että kaikki nuoret vanhemmat tyyliin "jättävät lapsen nukkumaan ja lähtevät ryypylle"... Jos ja kun joku noin tekee, niin luultavammin se itseasiassa on joku alkoholisoitunut nelikymppinen. Mutta joo, ei nyt sentään niin voi sanoa, että yli 30v (!!!!) olisivat jo liian vanhoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on jo ihan ihme mummoäiti. Kuka sellaisen tiineeksi enää edes tekee? Ryppyinenkin on jo...
Vai on yli kolmekymppiset esikoistaan odottavat vanhempia. Itse olin 37-vuotias
kun sain poikamme. En todellakaan tunne itseäni vanhaksi.
Itse en olisi edes voinut räkänokkaisena 20 kymppisenä kuvitella hankkivani
yhtään lasta. Ensin opiskelu ja työ ja sitten lapset.
Kaikki kaverini hankkivat lapset nuorina ja ovat nyt sitten eronneet tai uutta
kierroasta viedään.
Itse ainakin olen kypsempi ja ottanut kavereiden virheistä oppia mitä teen ja mitä en tee.
Se mikä sopii toiselle ei sovi välttämättä toiselle.
Se on totta, että seuraa puistoista tai avoimista päiväkodeista ei oikein kalkkisäideille löydy. Itse ne sitten kiersinkin kaukaa. En kestä niiden nuorien
äitien vaippa ja kakkajuttuja. Vanhemmilta taas löytyy jo elämänkatsomusta ja
muutakin puheeaihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain esikoisen 32-vuotiaana, en päivääkään liian vanhana. Ystäväni saivat suunnilleen saman ikäisenä, yksi jopa 35-vuotiaana.
Ehkä äidiksi tulon ajanohta ja kaupukilaisuus ovat suhteessa keskenään jollain kumman tavalla:) Kaupungissa ehkä kuitenkin asuu korkeammin koulututet ja paremman uran omaavat ihmiset.
Ap:kin ehkä pyörtää puheensa kun kasvaa isoksi ja ymmärtää paremmin elämää:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se oli loistava aika saada lapsi: opinnot suoritettu, työelämässä oltu jo tovi, juoksut juostu. Matkusteltu maailmaa ristiin rastiin, asuttu useampi vuosi ulkomailla.
Rakastan tätä perhekeskeistä elämää, samassa elämäntilanteessa on koko kaveriporukka - niinpä vietämmekin kunnon perhejuhannuksia, perhe- uusia vuosia, perhematkoja ulkomaille jne porukalla lapsineen. Jokainen on tietenkin yksilö, henkilökohtaisesti luulen, että 20+ en olisi nauttinut tästä perhekeskeisyydestä näin paljon vaan olisin kaivannut välillä "aikuisten juhannuksia" jne.
Ollaankohan kavereita? Meidän elämä on samanlaista ja täysillä nautitaan.
Miksei vaan voi olla niin, että kaikessa on puolensa? Tämä keskustelu on tasoltaan jo taas sellainen, että kaikki tässä haukkuu toisiaan.
Vai on yli kolmekymppiset esikoistaan odottavat vanhempia. Itse olin 37-vuotias
kun sain poikamme. En todellakaan tunne itseäni vanhaksi.
Itse en olisi edes voinut räkänokkaisena 20 kymppisenä kuvitella hankkivani
yhtään lasta. Ensin opiskelu ja työ ja sitten lapset.
Kaikki kaverini hankkivat lapset nuorina ja ovat nyt sitten eronneet tai uutta
kierroasta viedään.
Itse ainakin olen kypsempi ja ottanut kavereiden virheistä oppia mitä teen ja mitä en tee.
Se mikä sopii toiselle ei sovi välttämättä toiselle.
Se on totta, että seuraa puistoista tai avoimista päiväkodeista ei oikein kalkkisäideille löydy. Itse ne sitten kiersinkin kaukaa. En kestä niiden nuorien
äitien vaippa ja kakkajuttuja. Vanhemmilta taas löytyy jo elämänkatsomusta ja
muutakin puheeaihetta.
Mutta toi sun asenne nuoria äitejä kohtaa on suoraansanottuna persiistä. Relaa vähän!
ja toisen lapseni 32 v. Mielestäni olin toisen lapsen saadessani parhaassa iässä, olin kouluttautunut ja ehtinyt hankkia vakityön ja paljon työkokemusta enkä ollut jäänyt mitään bilettämistä paitsi. Juuri oikea rako lapsille. Eikä ole taloudellisia murheita kun on ehtinyt töissä käydä ja säästämään.
Itselleni on ihan sama milloin kukakin lapsensa tekee, mutta jotenkin ärsyttää tuollainen selittely, että nuoruuteen kuuluu sitä ja tätä ja aiemmin en olisi jaksanut istua lastenhuoneen lattialla leikkimässä. Sitä kun ei voi tietää.
Kukaan ei voi tietää minkälainen äiti olisi eri aikaan ollut. Jos joku saa esikoisen 35-vuotiaana ja pitää itseään hyvänä äitinä, olisi hän 10 vuotta aiemmin saattanut olla ehkä parempi tai ehkä huonompi.
Olen jo 50 täyttänyt ja odotan toista lastani. Tyttärelläni on nuoresta iästään huolimatta kova vauvakuume, toimiva parisuhde ja koulut vielä kesken. Hän käy vapaa-aikanaan töikseen hoitamassa vieraiden lapsia . Kuultuaan rskaudestani tytär tuli valtavan iloiseksi siitä, että saa vihdoinkin sisaruksen. Sisaruussuhde on monelle elämän pitkäaikaisin vakituinen ihmissuhde. Nyt tyttäreni saa kohdistaa hoivaamisen tarpeitaan omaan tulevaan pikkusiskoonsa tai -veljeensä ja jatkaa rauhassa omia opintojaan. Pikkuiselle on luvassa vakaat ja kestävät ihmissuhteet ja laaja tukiverkosto, rakastavat vanhemmat ja sukulaiset.