Vuoden kesti ja nyt onneksi helpottanut. kaikki itketti ja pelkoja oli kaikesta. Elämän ilo katosi enkä nähnyt mitää hyvää enää missään sitten pahimmillaan. Hormonit olivat varmaan osa syy, myös tuttu kuoleman tapaus, ikä kriisi ja oman lapsen onnettomuus. Nyt onneksi taas olen löytänyt elämän ilon ja vanhan tutun positiivisen elämänasenteen. Älä anna mennä niin pitkälle kuin minä, jos alkaa oikeasti masentaa. Tämä on aika normaalia, ikävä kyllä.

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju

Aloita uusi keskustelu