Lue keskustelun säännöt.
Mun mies jätti mut viime tiistaina,
24.11.2008 |
ja nyt mä soitin sille ja itkin että en kestä täällä ja se lupas tulla hakemaan mut sen luo kohta käymään ja ottaa mukaan autopesuun samalla. Varmaan paha virhe selviämisen ja eteenpäin pääsemisen kannalta, mutta mä en halua olla ilman sitä.
Kommentit (28)
tappeluanne ja "irtaimiston" heittelyä? Lopeta tuo idioottimainen mankuminen ja keskity antamaan lapsellesi turvallinen ja tasapainoinen lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perääsi, pystyisitkö vaan olemaan tyynesti ja toteamaan, että varmaan tässä joskus otat jonkun toisen hänen tilalleen arkea helpottamaan?
Tajuatko ap mitä teet lapsellesi, jos hän joutuu öisin kuuntelemaan tappeluanne ja "irtaimiston" heittelyä? Lopeta tuo idioottimainen mankuminen ja keskity antamaan lapsellesi turvallinen ja tasapainoinen lapsuus.
Mun mielestä siihen on suhtauduttava vakavasti, sillä kantajalleen se on kauhea tapa elää. Eikä sitä taakkaa voi itse valita.
Ap- olen sitä mieltä että yrität saada itsellesi keskustelu-apua. Koska itse läheisriippuvaisesta perheessä kasvaneena tunnistan tuon sun epätoivoisen rakkaudenkaipuusi. Se ei tule koskaan tuomaan sulle onnea, päinvastoin- sekoittaa pääsi, saa sut epätoivoon ja vie lapseltasi lapsuuden. Äidin ei kuulu itkeä kilpaa lapsen kanssa lattialla omia sydänsurujaan. Siitä on vanhemmuus jo hyvin kaukana.
Unohda miesystäväsi etsimään itse itseään omalle taholleen, jos hän rakastaa sua niin hän tulee ihan itse takaisin.
En tiedä kuinka vaikeaa on saada apua, mutta sun kannattais keskittyä oman elämäsi, menneisyytesi selvittämiseen; miksi tosiaan poljet oman arvosi ja anelet rakkautta?? Siihen on joku syy- ehkä turvallisen vanhemmuuden ja rakkauden puuttuminen omassa lapsuudessasi? Jos et ryhdy selvittämään omaa elämäntarinaasi, todennäköisesti tulet kohtaamaan vastaavanlaisia suhteita, vaivut enemmän tai vähemmän epätoivoon, lievität sitä alkoholilla, työnarkomanialla tms. Ja lapsesi jää kaiken tän jalkoihin.
Toivon voimia ja rohkeutta sulle! Ajattele miltä SINÄ ja SUN elämäsi näyttää kahdenkymmenen vuoden kuluttua; onnettomien ihmisuuhteiden suolta vai omanarvontuntoisen, itsestään ja perheestään huolehtivan viisaan naisen tarinalta???
Minusta vaan tuntuu että jotkut ihmiset "tarvii" sitä rajua riitelyä.
Mutta kuin sä saitki noin nopeesti uuden asunnon? Viikossa? Sitä minä jäin ihmettelemään.. =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin tuossa aiemmin kirjoitin tuosta omakohtaisesta rakkauden kerjäämisestä (numero 13). Olen käynyt nyt viisi vuotta terapiasakin, enkä ole apua sieltä sanut. Lapsuudessa rakkautta vaille jäänyt kerjää sitä aikuisena ja tuhoaa niin oman kuin lastensakin elämän.
kävin itse melkein saman tilanteen läpi tänä vuonna. väkivaltaisia riitoja ei ollut, eikä muutenkaan pahemmin riitoja. mies vain ilmoitti, että haluaa erota ja muokkasi vielä samana iltana haluavansa etäisyyttä.
asuttiin erillämme 7kk ja nyt olemme onnellisimpia kuin koskaan ja asiat on paljon paremmin.
ei toivo ole vielä menetetty. viestejä voi lähetellä ja soitellakin, kysyä kuulumisia, kertoa miltä tuntuu. yritä nyt saada itsesi kuntoon, niin jaksat taistella miehestäsi.
voimia sinulle. asioilla on tapana järjestyä jotenkin!
ei sitten nusasisi sitä korviketta? Get real ap.....