" turhaa viedä 2v etelään" ???????????? siis kyllä

meillä on ollut pieni lapsi perheessä jo kohta 20 vuoden ajan, joten aika kauan oltaisiin meidänkin perheessä jo odoteltu, ei olisi esikoinen tainnut päästä matkalle kotona asuessaan kertaakaan.

että eihän se siitä matkasta myöhemmin mitään muista. Mitä ihmeen väliä sillä on? Pääasia että siellä on kivaa.

2-vuotias kuitenkin tietyllä tavalla sitoo, varsinkin iltaisin. Ellei sitten tee kuten esim sen Maddyn vanhemmat ja jätä lasta yksin nukkumaan.



Pointtini: ei pidä kritisoida toisten valintoja tässä lomamatkailuasiassa. Joku voi kokea rentouttavaksi sen, että saa olla ihan vaan romanttisella kahdenkeskisellä lomalla samalla kun lapsi on kotimaassa hyvässä ja luotettavassa hoidossa.

2v nauttii yhdessä olosta yhtälailla takapihalla ja moottoritien levähdyspaikka on ihan yhtä eksoottinen hänelle kuin thaimaan hiekkarannat.



Kaiken lisäksi hän ei kuitenkaan muista matkasta yhtään mitään, näin ainakin kertovat meidän vanhimmat lapset.

Meillä matkusteltiin paljon kun isommat lapset olivat 2-6v monta kertaa vuodessa jossain päin maailmaa. Sitten meni 4-5v, ettei ollut mahdollisuutta matkustaa ja ainakin he itse sanovat että paljon jännittävämpiä olivat 10v-> tehdyt matkat, niitä ei edes koulun vuoksi voitu tehdä niin usein ja kuten tyttäreni totesi ennen vaan lähdettiin, nyt hän otti selvää matkakohteesta etukäteen ja valmistautui matkaan koki ne matkat paljon hauskemmiksi.

koska rakastamme matkustelua ja uusia paikkoja ja kulttuureita. Lapset ovat aina tietenkin olleet mukana pidemmillä reissuilla, eka viikon etelän matka oli kun esikoinen oli 6kk, toinen kun lapset 2.5v ja 11kk (tästä reissusta esikoinen muistaa todella paljon, lähes kaiken ja puhuu siitä edelleen vaikka aikaa kohta vuosi) ja nyt keväällä olemme lähdössä kun lapset 1v11kk ja 3.5v.

Välissä ollut jokunen viikonloppureissu kahdestaan miehen kanssa Eurooppaan (nämä sitten niitä irtiottoreissuja ;D) ja kerran kuopuksen kanssa Tallinnassa 2 yötä kun hän oli 7kk.



Emme me jätä matkustamasta sen takia että " lapset eivät muista siitä mitään" , ei kai sitä alle 2v lasten kanssa yleensäkään reissuun lähdetä siksi että lapsi haluaisi sitä! Me haluamme totuttaa lapset pienestä pitäen matkustamiseen ja ainakin tähän asti he ovat siitä nauttineet :)





t. yksi jonka vanhemmat veivät lapsena korkeintaan ruotsiin ja norjaan

aika orvolta perustella, että jätettiin lapsemme mummolaan hoitoon, kun ensinnäkin se maksaa ja eihän se siitä matkasta mitään muista.



Meitä on moneksi, mutta minusta lapsen kanssa matkustaminen on kivaa. En ikinä ole ajatellut, että jättäisin hoitoon matkan ajaksi. Muuten kyllä on ollut montakin kertaa yön yli hoidossakin. On nyt kolme vuotta ja takana 8 ulkomaan matkaa.

ei me ainakaan edes voitaisi matkustaa ilman lapsia, mihin me heidät siksi aikaa laitettaisiin, joten sen vuoksi sellainen ei tule koskaan mieleenkään.

ja matkoja niin erilaisia.

Meillä toi lentäminen on ihan arkipäivää kun kerran kuussa lennän edestakaisin yksin 1v9kk kanssa reilun kolmen tunnin lennon. Eikä todella ole herkkua :( Lapsi levoton, koneet aina täynnä ja myöhässä, turvatarkastukset kassi- ja kenkätarkastuksineen.....



Joten mua ei saisi kirveelläkään alle 3-v lapsen kanssa Thaimaan lennolle. Pisin " loma" ilman lasta oli neljän päivän keikka kahden miehen kanssa kehitysmaahan johon en uskaltanut ja halunnut lasta raahata mutta meidän oli mentävä työjuttujen takia. Oli mukava olla kahdenkesken vaikka ikävä oli kova. Pidempään en olisi halunnut olla ilman lasta.



Mutta onneksi me kaikki saadaan valita itse miten lomailemme. Mua aina hämmästyttää täällä esiintyvä ehdottomuus, " joko kaikki tekee näin tai ne on huonoja vanhempia!" Maailmassa on niin monta näkökantaa ja tapaa tehdä asioita, myös lomien suhteen.

Tosin eipä olla juuri matkusteltukaan, kerran käyty Tukholmanristeilyllä ja kerran viikonlopun kestävällä kaupunkilomalla, molemmilla kerroilla lapsi mummolassa.



Syy siihen miksi lapsi ei ole ollut mukana on ollut se, että kyseiset matkat eivät olleet mitenkään " lapsiystävällisiä" : Tukholmassa käytiin mm. kirjakaupassa (ollaan kaksikielinen perhe) ja vietettiin parissa kaupassa melkein koko maissaoloaika. Se oli lähinnä asioidenhoitoreissu, ja lapsi olisi varmasti turhautunut kaupoissa. Viikonloppureissu kaupunkiin oli sellainen että haluttiin tutustua kyseiseen paikkaan kunnolla, eli käveltiin ympäriinsä aamusta iltaan, käytiin jossain museoissa jne, ja lapsen kanssa tuo olisi ollut hankalaa.



Kotimaassa on reissattu sitten koko perheen voimin.

me tehtiin juuri tuollainen sun kuvailema reissu viiden lapsen kanssa, ja hauskaa oli kaikilla.

Meillä valinta on ollut se, että kaikilla matkoilla on olleet lapset mukana, vanhin ekan kerran 9kk ja nuorin ekan kerran 2kk. Meille lomat on perheen yhteistä aikaa - silloin ollaan yhdessä.



Nyt kun lapset on jo koululaisia, on tehty matkoja myös kahden (pitkiä viikonloppuja), kavereiden ja työkavereiden kanssa (viikonloopuja), mutta vieläkään en osaisi lähteä pidemmälle lomalle ilman lapsia. Nyt lapset toki jo nauttii lomasta eri lailla kuin pelkästä " takapihalla leikistä kotona" .



Mutta jos lapsella on kotona hyvä ja tuttu ja turvallinen hoitaja, niin ei se niin pahaa ole lomailla ilman lastakaan - ainakin joskus.

Kokemusta kirjakaupoissa tms. käymisestä on kotimaastakin sen verran, että tiedän ettei lapsi viihdy siellä niin kauan kuin olisi " tarvis" , eli pitäisi ruveta viihdyttämään eikä kaikkia asioita olisi saanut hoidettua. Tukholmaan mentiin siis nimenomaan hoitamaan asioita.



Kaupunkilomalla taas kävelimme joku 10-15 km päivässä, ja lapsemme olisi tietysti kyllästynyt istumaan rattaissa ja halunnut kävellä osan itse. Koska kävelytahti kuitenkin on mitä on (aika hidasta kun kaikkea pitää ihmetellä) kaupunkikiertely olisi supistunut todella paljon pienemmäksi mikä olisi harmittanut. Kokemusta tällaisista pitkistä päiväretkistä on kotimaasta.



-12

Minä olen ollut monessa kaupunkikohteessa lapseni kanssa. Viimeksi viikon kesällä Prahassa ja kukaan ei kärsinyt tai pitkästynyt. Lapsi oli silloin 2-vuotias. Minusta lapsen kanssa on ihana matkustaa siksi, että paikat avautuvat minulle aivan uudella tavalla. Prahakin osoittautui todella lapsiystävälliseksi kaupungiksi, mitä en ollut aiemmin tullut edes ajatelleeksi...

pahoinpidellä ja pitää nälässä, kun se ei kuitenkaan siitä isona mitään muista? Ai on ihan sama mitä pienen lapsen kanssa päivät tekee? Ettei lämpimässä makoilu, leikkiminen, syöminen, kiireetön olo voi olla lapselle hyväksi? Kamaan.



Aivan saa***n käsittämätöntä logiikkaa teillä.

mutta olisimme varmaankin matkanneet koko perheenä. Nyt lähdössä ekalle etelänmatkalle, kun lapset 8 ja 5. Tuntuu sopivalta hetkeltä meille.