muita raivokkaita 4-v poikia/tyttöjä???

Kuuluu osittain ikään, mutta olen huomannut, että syli, huumori (naurattaminen), helliminen yms lievittää tuollaista käytöstä. Eli toisin sanoen, mitä huonommin käyttäytyy, sen enempi janoaa rakkautta. Eli sylittelyä!

Meillä myös 4 v poika muuttunut ihan kiukkupääksi, tosi hermoherkkä, suuttuu ihan mitättömistä asioista ja sitten saa hirveän raivarin. On myös jotenkin tosi takertuva, haluaisi olla vaan sylissä yms. Kuuluu kai ikään, vaikka en kyllä isoveljeltä muistaettä olisi 4 v ollut mitenkään erityísen hankala. Meillä alkoi jotenkin ihan yhdessä yössä tämä kiukku ja ajattelin että on kipeä tai jotain muuta, mutta eipä taida olla. Itsellä myös hermot aika tiukalla kun pitäisi kolmen lapsen kanssa pyörittää arkea ja yksi vaan kiukkuaa...

Minulla 4v tyttö. Tuo raivoaminen ja silmien leiskuminen on suoraan kun meidän tytöstä kirjoitettu. Meillä myös raivostuu mitä pienimmistä asioista eikä kykene ihan selvästikään itseään hillitsemään. Suutuspäissään sitten paiskoo mitä käteen saa ja saattaapa potkaista ja lyödä minua. Sen jälkeen kyllä menee itse huoneeseensa rauhoittumaan ja kohtaa itkee, että on niin pahoillaan.



Harmi vaan, että 2v sisko katselee vierestä ja ottaa mallia. Hänkin suuttuessaan nimittelee minua ja huitoo. 2 vuotiasta en vielä jäähylle laita ja joku rangaistus olisi kuitenkin annettava, koska 4v seuraa " haukkana " , miten pikkusisikon kiukkuun suhtaudutaan. Tasapuolinen pitäisi olla, huoh!!!



Virikkeitä pitää olla ihan älyttömästi ja jopa 3 x ulkoillaan päivässä. Kerhot on 2 x viikossa. Puistossa ja omassa pihassa onneksi päivittäin kavereita. Vähänkin jos tylsistyy, niin alkaa kiukku joka kohdistuu usein myös pienempään siskoon. Sisälläsitten pelataan ja askarrellaan. Onneksi leikit siskon kanssa sujuvat yleensä ihan kivasti. Saa äitikin edes hetken huokaista.



Ego on myös aivan älytön. Kuvittelee olevansa " maailman napa " ja selviävänsä itse kaikesta. Hermot menee sitten pienempääkin vastoinkäymiseen. Minun arasta ja rauhallisesta pikku tytöstä on kehkeytynyt maailmaa pelkäämätön ja kaikkea uutta innolla tutkiva neiti. Äiti ei aina ihan taida pysyä perässä!



Minsku kera tyttösten ( niin ja tuolla 2v:llä on sitten nuo omat 2v uhmansa. Voi tätä elämän iloa ja helppoutta!!! )

Siinä sitä onkin helppoa elämää. Hah!



Meidän 4v tyttö on tosi kiukkukasa. Usein päivät alkavat huudolla ja jatkuvat huudossa iltaan saakka. Tyttö aamulla herätessään juoksee käytävään meidän makuuhuoneen eteen ja alkaa huutaa suoraa huutoa. Siitä on sitten kiva alkaa uusi päivä....



Päälle sitten 2v pikkuveljen (suorastaan helpolta siskoon verrattuna tuntuva) 2v uhma kohtauksineen ja 6v isosiskon " äiti on tyhmä eikä ymmärrä mitään" kiukuttelu.



Mutta elämää tää vaan on ja ohimenevää! Ihania lapsia ovat kaikki.

Mins-ku:

Virikkeitä pitää olla ihan älyttömästi ja jopa 3 x ulkoillaan päivässä. Kerhot on 2 x viikossa. Puistossa ja omassa pihassa onneksi päivittäin kavereita. Vähänkin jos tylsistyy, niin alkaa kiukku joka kohdistuu usein myös pienempään siskoon. Sisälläsitten pelataan ja askarrellaan. Onneksi leikit siskon kanssa sujuvat yleensä ihan kivasti. Saa äitikin edes hetken huokaista.

Itse olen huomannut että kiukkuamiseen auttaa enemmän juuri rauhoittuminen ja sylittely kuin koko ajan uuden tekemisen keksiminen. Jos olemme koko viikon lentäneet paikasta toiseen, tuntuu että kiukku on erityisen paha. Luin täältä viisauden että mitä vähemmän lapsi tuntuu ansaitsevan rakkautta, sitä enemmän sitä täytyy antaa, ja sitä yritän noudattaa vaikka 4v saakin pikkusiskon kiusaamisellaan/huutamisellaan/temppuilullaan/tavaroiden paiskomisellaan/tönimisellään minut usein aivan raivon partaalle enkä todellakaan tunnista entistä kilttiä tyttöäni. Mutta lapset ovat tietysti erilaisia, toisilla voi juuri toisten lasten seura ja muut virikkeet auttaa. Meillä taikasana on huomion osoittaminen ja ajan antaminen.