Lue keskustelun säännöt.
Kommentoiko miehesi, jos olet lihonut? Mun mieheni kommentoi..
26.02.2008 |
Siis voi prkl. Olen todella loukkaantunut. Mun paino on noussut 58-59:stä 62-63:een ehkä puolen vuoden sisällä, mikä tietysti itseänikin vituttaa ja olen alkanut tarkkailemaan syömisiäni ehkä 2 kk sitten (liityin Kiloklubiin jne). Painoindeksi on 23, eli täysin normaaleissa mennään. Kiloklubista jne. huolimatta paino ei ole liikahtanut vielä mihinkään, koska olen kai liian suurpiirteinen ja mukavuudenhaluinen. Lisäksi vitutus ei toki ole niin suurta, koska mahdun enimmäkseen vielä samoihin vaatteisiin enkä muutenkaan itseäni lihavaksi koe.
Mies on suurimmaksi osaksi todella ihana ja huomaavainen, mentiin muutama kk sitten kihloihin ja parin kk päästä mennään naimisiin. Ei lapsia, mutta lähisuunnitelmissa on. Ollaan +-30 molemmat, mies mua muutaman vuoden vanhempi. Yhdessä 2,5 vuotta. Mies itse on hoikka ja hyvässä kunnossa, liikkuu paljon (minäkin melko paljon).
Kaikki alkoi siitä, että noin kk sitten mies istui yhtenä aamuna sängyn laidalle " puhutaan vakavasti" -tyyppisesti ja totesi, että oon viime aikoina alkanut kuorsaamaan ja jatkoi, että luulee sen johtuvan siitä, että mun paino on noussut muutaman kilon. Sitten vielä jatkoi, että pitäis " pitää tuotelupaus" eli ei saa plösähtää kosinnan jälkeen! Lienee turhaa sanoa, että loukkaannuin useammaksi päiväksi (miehen " puhuttelun" jälkeen sanoin, että meni liian pitkälle, ja pyysikin samana iltana anteeksi, mutta ei se sillä mennyt ohi).
No, luulin että toi oli yhden kerran ylireagointi ja päätin unohtaa asian, ei oo kiva olla riidoissa. Aloin puhumaan miehellekin painonpudotuksestani jonkin verran, ja suhtautui ihan kannustavasti.
Nyt kuitenkin eilisiltana otti asian uudestaan puheeksi, kun sanoin että otankin tässä vielä ruuan (joka oli aika energiapitoista itsessään) päälle jätskiä ja mansikoita (joita mies muuten oli ostanut pakastimeen meitä varten). Kyllä, olen mukavuudenhaluinen.. Kysyi, että mitenkäs se mun laihdutusprojekti, johon totesin että äläpä jatka enää tuota lausetta.
Jatkoi kuitenkin: haluais että me ollaan molemmat parhaimmillamme hääpäivänä ja ei halua että mä katson hääkuvaa ja valitan että oonpa läski! Eli taas sama virsi. Suutuin niin että en puhunut mitään koko iltana; sängyssä alkoi selittää että ok, meni taas ns. rajan yli, mutta piti tilannetta analogisena siihen että mä kommentoin millaisia vaatteita se suunnittelee laittavansa joihinkin juhliin tms. Kuulemma on ihan yhtä loukkaavaa, jos mä kommentoin sen vaatevalintoja joita se itse pitää hyvinä.. koitin vedota siihen, että vaatteet pystyy aika helposti vaihtamaan - se vastasi, että laihduttaminenkin on helppoa. Mä vastasin, että laihduttaminen vaatii vaivannäköä ja on tylsää - se vastasi, että uusien vaatteiden ostaminen vie rahaa ja niiden päälle paneminen on tylsää jos ei halua sellaisia käyttää. Tässä vaiheessa totesin, että suutun vain lisää jos jatketaan, ja käänsin kylkeä.
Siis onko tällainen nyt ihan ok? Mitä ihmettä miehelle sanon, jotta tajuais? Ja onkohan mies ihan oikeasti tollanen, että 5 kg lihominen on sille tosi perseestä oleva juttu josta on pakko sanoa vaikka minkä kustannuksella? Voiko tää liittyä naimisiinmenoon ja vauvasuunnitelmiin, se pelkää että mä plösähdän täysin tms? Voi paska.
Kommentit (40)
Onko sun miehellä jotain kaavaa, että paljonko saat lihota sen 9kk aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei ole ikinä moittinut, vaan aina jaksaa ihastella silmät pyöreänä, että miten sinä voit olla noin kaunis. Tulipa saatua hyvä mies!
itsestään, niin se, että sinä olet " hyvännäköinen" on miehelle varmaan suuri meriitti, ja nyt mies pelkää, että joutuu sinua häpeämään jos lihot... Paha paha!
Avioliiton on tarkoitus kestää koko elämän läpi, ja jos ei kuolla nuorina, jokainen meistä rupsahtaa VARMASTI ja niitä kilojakin on ihan terveellistäkin tulla viimeistään vaihdevuosien aikaan niin ettei luut heti rutise poikki.
Lasten ja imetysten myötä ainakin isommat rinnat rupsahtavat, ja massuun ja reisiin tulee raskausarpia. Sellaista se on, todellinen rakkaus minusta rakastaa niitäkin.
Olisko iltavuorolaisilla vielä jotain uutta sanottavaa tähän? Mitä ihmettä mä sen miehen kanssa teen :/
Uskon, että sille on täysin mahdollista puhua järkeä tässäkin asiassa (on monesti liian impulsiivinen ja ehdoton aluksi, minkä jälkeen tasoittuu - voi olla ja toivon todella, että ei ihan loppuun saakka tarkoita sanojaan), mutta miten? Se ei näemmä auttanut, että viimeksi vihjasin että olis syytä olla enää ikinä ottamatta asiaa puheeksi tuohon sävyyn..
Ollaan me joskus sivuttu keskusteluissa vartalon muuttumista raskauksien myötä, ja on katsonut mun olan yli esim. thehapeofamother. com -sivuja. Ei se niitä tainnut mitenkään kauhistella.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja varmaan pelästyisin jo siinä vaiheessa, jos sitä tulisi muutamakin kilo. Koska kyllähän se usein on vasta alkua ja jos ei siinä vaiheessa laita totaalista stoppia, niin kohta ylimääräistä on 20 kiloa.
Onneksi mieheni on kuitenkin samaa sorttia eli ei voi sietää ihraa, joten ei tarvitse asialla stressata.
-20 vuotta yhdessä-
Vierailija:
Avioliiton on tarkoitus kestää koko elämän läpi, ja jos ei kuolla nuorina, jokainen meistä rupsahtaa VARMASTI ja niitä kilojakin on ihan terveellistäkin tulla viimeistään vaihdevuosien aikaan niin ettei luut heti rutise poikki.Lasten ja imetysten myötä ainakin isommat rinnat rupsahtavat, ja massuun ja reisiin tulee raskausarpia. Sellaista se on, todellinen rakkaus minusta rakastaa niitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli enpä sinänsä usko, että tää olisi " lopun alkua" . Toki tiedostan, että koko ajan vanhenen (mä oon siis se alle 30 ja mies on se yli 30 meistä) ja niinpä lihominen jatkossakin muuttuu todennäköisemmäksi, mutta siksipä juuri pyrin tässä koko ajan syömään vähemmän kuin kulutan ainakin suurimpana osana viikon päivistä. Enkä muuten eilen sitten syönytkään jätskiä ja mansikoita, kun otti niin paljon päähän..
ap
Mitäpä jos oletkin sitä plaatua joka lihoo raskausaikana 20 tai jopa 30 kiloa. Minä olin vaikka VANNOIN etten tasan liho muuta kuin sen verran mitä on pakko.
Tässä sitä vieläkin yritän laihduttaa... Joo ja myös miehen toivomuksesta ja painostuksesta. Ei kiva.
Rinnat rupsahti myös sen sileän tien... Raskausarpia rinnat täynnä...Samoin reidet ja lantio.
Ikääkin on 30 ja sekin alkaa jo näkyä. Vituttaa sanon suoraan ja vielä enemmän kun huomaan ettei se ukkokaan kauheesti ulkonäköäni ylistele.
Mutta, vakaasti olen päättänyt tehdä sen mitä tehtävissä vielä on, eli laihduta ylimääräiset pois ja jumppaan ja liikun sen minkä ehdin. Samoin täytyy muistaa meikkailla ja laittaa tukkaa... Ehkä tää tästä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Mitäpä jos oletkin sitä plaatua joka lihoo raskausaikana 20 tai jopa 30 kiloa. Minä olin vaikka VANNOIN etten tasan liho muuta kuin sen verran mitä on pakko.Tässä sitä vieläkin yritän laihduttaa... Joo ja myös miehen toivomuksesta ja painostuksesta. Ei kiva.
Rinnat rupsahti myös sen sileän tien... Raskausarpia rinnat täynnä...Samoin reidet ja lantio.
Ikääkin on 30 ja sekin alkaa jo näkyä. Vituttaa sanon suoraan ja vielä enemmän kun huomaan ettei se ukkokaan kauheesti ulkonäköäni ylistele.
Mutta, vakaasti olen päättänyt tehdä sen mitä tehtävissä vielä on, eli laihduta ylimääräiset pois ja jumppaan ja liikun sen minkä ehdin. Samoin täytyy muistaa meikkailla ja laittaa tukkaa... Ehkä tää tästä..
Kyllä ihan samat lait pätevät raskausaikanakin. Jos syö kulutukseen nähden liikaa, niin lihoo. That' s it. Ja sitten tulee niitä arpiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minun täytyy vaan sanoa, että jos mies lihoisi 20kg, niin olisi avioero lähellä (jos tuo siis tulisi jostain laiskuudesta). Samaa hän varmasti olettaa minulta (eli että pysyn normaalipainoisena). Kyllä me vähän toisiamme tsempataan ja sanotaan suoraan jos kiloja on tullut lisää. Aluksi sitä ottaa tietty vähän nokkiinsa, mutta sitten toteaa toisen olevan oikeassa ja alkaa tekemään asialle jotain.
Kyllä mulle on tärkeää hyvinvointi, eli normaalipainoisuus. En minäkään mikään teinivartaloinen ole ja olen synnyttänyt ja nyt toista kertaa raskaana. Painoindeksi on kuitenkin 23. Olen kyllä itsekin tarkka siitä, ettei paino nouse yli äyräiden. Yksi päivä miehellä oli paino heilahtanut 88kg:n (yleensä painaa noin 82kg). Kyllä minä hieman sanoin vinkkejä, miten saisi painon putoamaan. Sanoin, että ei sitä huomaa hänestä (ei kyllä huomannutkaan), mutta jos jatkaa syömisiä samalla tavalla, niin 30-40-vuotiaana se kostautuu (ikää nyt 25v.). Hän jätti leivältä sen jälkeen muutaman siivun juustoa pois ja kevensi muutenkin hieman ruokavaliota. Ei mennyt pitkään kun paino oli taas 82kg.
En minä nyt oleta, että mieskään pysyisi mitenkään litteävatsaisena koko ikäänsä, mutta tosiaan odotan, että painoindeksi pysyisi normaalina.
Sinun tapauksessa olet vielä normaalipainoinen, eli ei vielä hätää. Mutta ehkäpä miehesi pelästyi, että painosi nousee entisestään. Toki sinulla on oikeus loukkaantua, mutta mietipä, että ehkä miehesi on myös hieman oikeassa. Hienoa, että olet jo keventäjissä. Kannattaa pitää huoli omasta terveydestä ja painosta.
Itsekin oon välillä teräväkielinen, mutta en myönnä että noin pahasti.. ja totta, kriittisempää on mitä mies ylipäänsä ajattelee (kuin se miten tuo sen esiin). Argh. Kyllä mies myös sanoo mua kauniiksi ihan samoin kuin ennenkin jne, ja varmasti rakastaa muutakin kuin ulkonäköä, eli ei tää tilanne nyt katastrofaalinen ole. Mutta kieltämättä kadehdin niitä naisia, joiden miehet ei joko noteeraa painon muutoksia tai ei sitten ainakaan tuo niitä negatiivisesti esiin.
Tää lihominen liittyy stressaavaan työhön ja huonoihin ruokailurytmeihin, nyt oon jo eri työssä. Uskon, että pikkuhiljaa laihdunkin takaisin. Mutta minkä puolen tää miehessä toikaan esille :(
En mä toki eroamassa ole, mutta suhdettamme kyllä tässä mietin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin sinne niiiiiin kovasti :) Se oli kuin mua varten...
Silti en voisi kuvitellakaan hänen huomauttelevan mulle painostani! Päinvastoin aina kun itse alennun morkkaamaan kroppaani (tullut juuri viitisen kiloa mullekin puolessa vuodessa, kun en ole " ehtinyt" liikkua ja suklaa on maistunut tavallista enemmän), mieheni vaientaa juttuni höpötyksenä. Hänen silmissään olen kuulemma juuri täydellinen ja superhaluttava juuri näin :)
Tiedän, ettei hän varmaankaan edes puhu totta, mutta silti on ihana kuulla nuo sanat oman morkkiksen keskellä. Ja ainakin hän yhä haluaa mua jopa enemmän kuin ennen lapsia. Ja jos silti jatkan kroppani moittimista ääneen hänelle, muistuttaa hän omista harvenevista hiuksistaan ja siitä, kuinka me rypistytään lopulta yhdessä ja että lopulta miesten mieskuntokin hiipuu aikaisemmin :D
Sinuna harkitsisin, onko tuollaisen miehen kanssa järkevää jatkaa yhdessä, kun teillä ei (onneksi) ole vielä yhteisiä lapsiakaan. Ajattele, kuinka kauhistunut hän mahtaa olla, kun kroppasi rupsahtaa lasten myötä :-/ Se kun muuttuu vääjäämättä, vaikka et raskausaikana edes lihoisi paljon. Samoin aika tekee omat jälkensä, onneksi lopulta myös ap:n miehelle...
Mun mieheni itse asiassa useimmiten sanoo juuri noin kuin sunkin! Sanoi ennen tätä, ja sanoo myös sen ekan lihomiskommentin jälkeen. Oon myös suhtautunut siihen suunnilleen samoin, eli ajatellut että sanoo vain puoli totuutta ja hyvä niin.
Mutta kaiken tän jälkeen ja päälle se on nyt saanut noi 2 rehellisyyskohtausta, mistä oon ihan äimänä.
Omasta ulkonäöstään mies on epävarmempi kuin mä omastani, mikä varmaan sopii kuvaan.
ap
Olen pulskistunut kahden lapsen jälkeen seurusteluajoista (13 v) reilut 20 kg. Mies ei ole sanonut mitään negatiivista, tuntuu tykkäävän kun on mitä ottaa kiinni. Nyt laihdutus alussa 2 vko - 4 kg, ei ainakaan vielä ole kommentoinut , enkä usko että kommentoikaan.
Kuka älypää täällä kommentoi että mies olis lääkäri kun puhuu noin? Kylläpä loukkaannuin oman ihanan, rakastavan lääkärimieheni puolesta. Hän ei ikina sanoisi noin KENELLEKÄÄN normaalipainoiselle, ei minulle eikä muillekaan. Eri asia jos joku olisi epäterveellisen lihava. Lääkäri juuri tietää miten vaarallista laihuuden ihannointi on.
Ap:lle: harmittaa puolestasi. Miehesi on varmaan ihana omalla tavallaan, mutta minä en voisi elää ulkonäköpaineiden alla. Toivotaan, että tulee järkiinsä. Varmaan tuo oma epävarmuus aiheuttaa absurdeja vaatimuksia sinuakin kohtaan.
ihmisissä tule pitkissä suhteissa esiiin uusia puolia. Mun miestä on esim. viime aikoina ruvennut ärsyttämään, että olen joissain tilanteissa aika " materialistinen" . Ollaan naimisissa, joten tän kanssa on vain opittava elämään.
Meilläkin mies on joskus vähän huomauttanut, jos olen vähän lihonut, mutta ei kyllä noin pahasti. Vastaavasti on kehunut, jos olen laihtunut. Mutta kamppailee itsekin mahansa kanssa, joten tämä on tällaista toverillista huomauttelua, ei sellaista toisen sisintä arvostelevaa.
Minulle tuli painoa vain 9 kiloa raskausaikana, mutta niinpä vain on arpia vatsassa, reisien sisäpinnoilla ja muutama rinnoissa, että ei siihen aina sitä 20-30 kilon painonnousua tarvita. Se riippuu niin paljon ihokudoksesta.