***TOUKOTUHISIJAT VKO 9***

Viimeksi kerroin meneväni neuvolaan rutiinitarkastukseen. Ja ajattelin et läpihuutojuttu koko reissu, MUTTA jouduinkin suoraan synnärille.



Eli kohdunsuu oli alkanut aukeamaan kohdun sisältäpäin ja teki ns. " Fundaalin" eli suppilonmallisesti kohdunsuu oli alkanut avautua kun vauvan pää oli työntyny kohdunsuuta vasten. Kohdunkaulaa oli jäljellä 2.7cm ja se oli niin pehmeä että lääkärin kaksi sormea mahtuivat sinne. Jouduin jäämään välittömästi sairaslomalle ja täydelliseen vuodelepoon sairaalaan.



Tänään päästivät kuitenkin minut pois kun tilanne kohdunsuulla pysyi ennallaan. Kotona en kuitenkaan saa nostella maitopurkkia painavampaa ja suositeltavin oleskeluasento on maaten jalat yläviistossa.



Mitään oireita supisteluja tai vastaavia ei kohdunsuun avautuminen aiheuttanut. Ainut merkki saattoi olla että luulin minulla olevan VTI:n eli pissatulehduksen, mutta ne vihlonnat ja lisääntynyt virtsaamisen tarve olivatkin vauvan pään aiheuttamaan paineen vuoksi.



Supisteluja tuli tietenkin päivän mittaan useita kun kohtuhan harjoittelee, mutta ei tehokkaita ja kivuliaita.



Varoituksen sana itse kenellekin näiden kokemusten jälkeen. Ei kannata rehkiä kuin viimeistä päivää ja elää kuin ei olisikaan raskaana. Lääkäri sanoi että olisin voinut synnyttää vauvan vaikka kesken työpäivän jonkun syrjätien laidalle jos tilannetta ei olisi huomattu ajoissa. Olen siis kotisairaanhoitaja.



Vauvaa varten piti pistää keuhkoja kypsyttävät kortisonit ja nyt olen loppuraskauden sairaalaseurannassa kotoa käsin.

Käyttikö neuvolalääkäri ultraa vai huomasiko tilanteesi muuten? Jouduitko olemaan pitkään sairaalassa? Mä en ole osannutkaan ajatella että vaikka kohdunkaulaa on jäljellä noinkin paljon niin siitä huolimatta tilanne voi olla tuollainen.

Enpä ole taas pitkään aikaan jaksanut käydä kirjoittelemassa. On nimittäin ollut tosi raskasta viime aikoina.



Mies on ollut kyllä aina luonteeltaan äkkipikainen ja meillä on ollut rikki milloin ikkuna, milloin ovi tai kännykkä, mutta viime aikoina hänen suutuspäiset tekonsa on kohdistuneet muhun. Tämän pitäisi olla sitä elämän onnellisinta aikaa, mutta minulle se on ollut ahdistusta, pelkoa ja yksinäisyyttä. Olen toipumassa pitkäaikaisesta masennuksesta ja syksystä alkaen kaikki näytti tosi hyvältä - kävin kuntoutuskurssilla ja suunnittelin tulevaisuutta. Nyt mielessä on useimmiten ajatus, etten jaksa enkä pysty. Käyn psykoterapiassa, miehen kanssa pariterapiassa ja nyt olen käynyt myös turvakodissa keskustelemassa. Elämä tuntuu olevan pelkkää terapiaa... Ei sitä aina jaksaisi, mutta ilman sitä ei kyllä jaksaisi sitä vähääkään.



Turvakodissa olen kuullut asioita, joita mieluummin ei haluaisi tietää - että miehen väkivalta muuttuu psyykkisestä fyysiseksi tai alkaa useimmiten juuri ensimmäisen raskauden tai lapsen syntymän aikoihin. Ja että suunta on luultavasti vain pahempaan päin miehen lupauksista ja hyvittelevistä teoista huolimatta, jos ei hän ota vastuuta omista teoistaan ja tee jotain konkreettista käyttäytymisensä muuttamiseksi.



Tähän asti mies on kieltäytynyt kaikesta ammattiavusta, jolla autetaan pääsemään eroon väkivaltaisuudesta. Hän ei kuulemma sellaista tarvitse, siitä ei olisi mitään hyötyä ja sitä paitsi hän ei ole koskaan minua lyönyt. Kaikki hyvin tyypillisiä väkivaltaisen miehen käyttämiä perusteluja, joilla voi välttää vastuunsa. Ja on kyllä kaikki muutkin keinot olleet miehellä käytössä, avioerolla uhkailusta lähtien. Hän siis uhkasi erota jos en lopeta asiasta puhumista!



En tiedä, mitä ajatella. Pää on ihan solmussa. En jaksaisi ajatella enää mitään. Ei mulla ole voimia tästä mihinkään lähteä, en jaksaisi yksin. Ja välillä mies tuntuu olevan teoistaan aidosti kauhuissaan ja sanoo, että haluaa etsiä ongelmastaan tietoa ja muuttaa käyttäytymistään. Kyllähän sen haluaa uskoa!



Olen toivonut tätä perhettä niin monta vuotta! Ja nyt kun toive on toteutumassa, en pysty iloitsemaan mistään.



Jaksamista Ronnikalle pakkolepoon! Toivottavasti vauva vielä sinnittelee pitkään masussa.

Minun on helppo sanoa sivusta, mutta jätä miehesi. En tiedä turvakotien toiminnasta tarpeeksi, mutta saisitko sitä kautta asunnon itsellesi. Kun muutat pois kotoa, niin jospa miehesi tajuaa tilanteen paremmin ja alkaa oikeasti tehdä asialle jotain. Jos ei ala niin sitten teit oikean teon kun muutit pois kotoa. Päätös ei varmasti ole helppo, mutta ajattele itseäsi ja vauvaa. Oikein paljon tsemppiä sinulle.

Lääkäri kokeili koohdunsuuntilanteen sormin ja ihmettelin mitä se oikein värkkää kun niin pitkään tutkii ja käskee yskimään monta kertaa. Sitten katsoi ultralla sisäkautta ja näytti siitä ruudulta miten se kohdunkaula venyy auki kun vauvaa painaa kohdun päältä.



Melko lailla antoi periksi kun ilman painetta kohdunkaula oli n 4.7cm ja sitten aukeni alle 3cmiin.



Ensi perjantaina saa taas varautua sairaalaan jääntiin jos muutosta tämän päiväiseen on kotioloissa tullut.



Ronnika rv29+4

vauva pysyisi vielä hetken sisällä!



Rouvapupun terveiset oli aika ikäviä, mä kyllä kans suosittelen lähtemistä ennen kuin vauva syntyy. Nyt ei ole kyse vaan sinusta vaan myös siitä vauvasta jota odotat!!



Mulla alkoi sitten kans loma suunniteltua aiemmin. Eilen aamulla olin esikoisen kans tuossa pihalla ja yht äkkiä multa vaan lähti jalka alta, sillä seurauksella että nilkka vääntyi aika pahasti. Ei onneks murtunut, mutta paha revähtymä siin on. Nyt sit kinkataan jonkun aikaa, toivottavasti nopeasti paranee. Mutta töihin ei tarvii enää mennä.



Huomenna viedään esikoinen mummolaan yökylään, saadaan vielä viimeisiä hetkiä nauttia miehen kanssa vapaailloista. Ajateltiin mennä ulos syömään ja sit hakee leffoja ym.



Hyvää viikonloppua kaikille!



CalZal rv31+3

No jopas on tilanne Ronnikalla, huih! Kovasti vaan tsemppiä " pakkolepoon" ja toivottavasti tilanne pysyy edes kutakuinkin ennallaan, ettei ainakaan huonompaan suuntaan menis!



Rouvapupulle haluaisin sanoa jotain...vaan en tiedä mitä... Jotenki sitä järki sanoo, että sun täytyis lähteä miehesi luota, jättää hänet - josko hän siitä havahtuisi. Ja jos ei siitäkään, niin silloin tuskin havahtuisi mistään muustakaan. Mutta mä myös ymmärrän, että tunnetasolla se lähteminen ei varmasti oo helppoa... Mutta tosiasiahan on, että sulla on nyt vastuu myös vauvasta, ja varmaan haluat tarjota hänelle parhaan mahdollisen elämän? Ilman väkivallan pelkoa? Kovasti jaksamista Sinulle! Onneksi olet ymmärtänyt hakea apua, mutta loppujen lopuksi se olet sinä itse, joka itseäsi osaat parhaiten auttaa.



Me vietiin eilen mun lapset isälleen ja tarkoitus oli nauttia " vapaasta" viikonlopusta täysin siemauksin, vaan lasten isä ilmoitti aamusta, että kuopus tahtoo kotiin, on kipeä :o( Nyt on sit tuomassa kuopusta kotiin, varasin just lääkäriajan, ku hällä on kuulemma kurkku kipeä ja isänsä on näkevinään sielä punaisia patteja. Riepuraasu, on kyllä ollut kuumeessa pari päivää tällä viikolla, että sitä se sit varmaan teetteli.

Isommat tytöt kyllä matkustaa sit takas isälleen, että nuorin vain jää kotiin. Höh, melkoista autossaistumista, ku välimatka on n.150km suuntaansa, ja just eilen iltasella ollaan tytöt sinne viety... Mutta haluavat mennä isälleen, ni en mä sitä estä.



Eilen kauppareissulla tarttu ensimmäiset vauvahankinnat käteen... Miehelle tosin, ei mulle ;o) Ihasteli jotain bodypakkausta niin kauan, että pakko munki oli mennä kattoon... Sanoin kyllä, että vaatetavaraa meiltä löytyy enemmän kuin omiin tarpeisiin, mut oli niin halukas kuitenki ostamaan, että jäihän se käteen :o) Valkkasin sit koon 50-56cm, ku noista ihan pienistä vaatteista on paremminki pulaa, sit 60cm ja siitä yli löytyy kyllä tosissaan ja paljon. Oli vain niin hellyttävää, ku iso mies hinkuu vauvanvaatteita :o)))) Ihana. Piti vaan valita neutraalit värit, ku siitä sukupuolesta ei oo mitää ajatustakaa.



Eipä tässä kummempia, jos menis hakemaan lisää kaffia ja odottelis kuopusta kotiutuvaksi.



Mukavaa viikonloppua kaikille!!!



KK & AE (oliskohan rv 30 tasan???)

Voimia rouvapupulle vaikeisiin päätöksiin ja Ronnikalle vuodelepoon. Toivottavasti pikkuinen pysyy vielä kasvamassa!



Sairaslomaviikko on takana. On ollu pitkä viikko. Sohva ja telkka on tullu tutuks..Joka päivä oon ulkona kävelly, sen minkä lonkalta oon pystyny. Hengästyy tosi helposti ja välillä tuntuu ettei jaksais hengittää. Eilen oli tukala päivä, oli vaikee olla ja maha oli hellänä joka puolelta, ötökkä potki koko ajan kipeesti. Parit itkut tuli itkettyä ja mietittyä että tätäkö tää loppu vajaa kolme kuukautta nyt on. Mut tänään on jo parempi päivä. Toisaalta pitää olla onnellinen, että masussa kaikki on hyvin ja näinkin pienin vaivoin selvitty, kun asiat vois olla ihan toisinkin.



Saikkua piristääkseni kaivoin jo kastemekon vintistä ja pesin sen. Viimeks siinä on kastettu mun pikkuveli, joka nyt on jo intissä. Mekon haju oli sen mukanen, et se on ollu säilössä kohta 20 vuotta. Nyt se roikkuu puhtaana ja raikkaana henkarissa ja oottelee silkkinauhoja, jahka tiedettäs minkä väriset laitetaan.



Kyselisin teiltä, joilla on jo lapsosia, et ootteko käyttäny imetystyynyä? Oisko hyödyllinen hankinta? Kavereilla ei ole ollu käytössä ja itekin epäilisin, et ilmankin tulee toimeen, mut kertokaa kuitenkin kokemuksianne.



Hyvää viikonloppua kaikille, voikaa hyvin!



Ötökän odottelija 27+6, jipii, huomenna uus viikko taas:)

Vaikeaa tämä " vuodelepo" kyllä kotioloissa on kun kaksi lasta vaatii milloin mitäkin toimintaa. Tänään olen maannut peräti 3 tuntia. Muuten olen istuskellut ja touhuillut keittiössä. Vähän tuntuu sellaista painon tunnetta häpyliitoksen kohdalla,mutta silloin olen aina levännyt.



Tarkastin sen termin uudelleen eli kyse onkin " funnelista" . Korjaus siis aiempaan fundaaliin, jonka heitin hatusta noin vaan äkkiseltään.



Sain ilmeisesti kotiintuliaisena sairaalasta kunnon flunssan kun tuntuu että keuhkot tulee pihalle kun yskittää. Muita oireita ei ole, mutta tuo kipu on kyllä älytön ja paine rinnassa välillä sietämätön. Yksimistäkinhän kun pitäisi välttää kun se puskee tuota pientä alemmas.



Onneksi kohta on maanantai ja lapset lähtee hoitoon päiväksi niin saan tosissaan levätä. Lääkäri varoitteli minua kun vonkasin kotiinlähtöä että takaisinkin voin joutua jos vuodelepo ei kotona onnistu. Eli täyslepo alkaa sitten maanantaina.



Ronnika rv29+5

Yllättäen tuli talvi ja oltiinkin heti aamupäivästä pojan kanssa pulkkamäessä ja taisi tulla meikäläiselle yliannos ulkoilmaa kun nyt on ihan veto veks. Silmät meni väkisin kiinni melkein heti kun sohvalle oikaisin.



Rouvapupu voimia raskaan elämäntilanteen kanssa ja juuri kun pitäisi voida vaan olla onnellinen ja keskittyä odotukseen. Toivottavasti miehesi ymmärtäisi, että voi pilata koko teidän perheen elämän käytöksellään ja kykenisi hakemaan apua itselleen ja muuttumaan. Tämmöistä on tietääkseni tapahtunutkin.



Ronnika, toivottavasti tilanne pysyy ennallaan ja vauva kyydissä vielä pari kuukautta.



Huomenna alkaa viimeinen kuukausi töitä ja eiköhän sen jaksa ihan hyvin, kun ei tässä mitään varsinaisia vaivoja ole ollut.



Ankkis rv30+6

Ei ollu kiva lukea rouvapupun murheita! En ole hyvä neuvomaan ketään,mutta mieti tarkkaan olisiko se elämä sittenkin helpompaa lapsen kanssa kahden? Jos miehestä ei ole arjessa tukea, niin kyllä se elämä suttaantuu kivemmin ilman sitä sanoisin. Toki kannattaa pyytää apua ystäviltä ja sukulaisilta jos se on mahollista!



Ja ronnika pidä se vauveli vielä visusti masussasi=)!!!! Onneksi liikutaan jo " sellaisilla" viikoilla, että ennusteteet ennenaikaisesti syntyneiden kohdalla ovat aikalailla hyvät...



Itse olen tänään siivoillut ja käynyt uimassa. Pino mattoja odottaisi pesijäänsä tossa pihalla, täytyyhän sitä jotain huomisellekin jättää=) Meillä kun on noita koiranpentuja (4 viikkosia nyt), niin lattioita saa pestä ihan apinanraivolla ja sanomalehtiä roudaa ees-taas! Tän kuun lopussa mini koiruudet lähtee uusiin koteihin, jos en olis raskaana, niin luopuminen ois ehkä vieläkin haikeempaa. Ne on vaan niiiin söpöjä.



Jos nyt lähtis, niin vielä kerkeis lähikauppaan kävellen...

siis illanjatkoja=)



T: Sunnuntaipäivän ahertaja kera nasun rv 28 tasan