***TOUKOTUHISIJAT VKO 9***

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=82&m=12474558&p=3&tmo…

Toimivampi linkki..

Ai että kun on kiva, kun noita omia tekstejä pystyy muokkaamaan!

Mur...



Enpä löytänyt aloitusta vielä meille, joten ajattelin avata uuden viikon. Ei ollutkaan kovin helppoa, kun iltasella puuhaa eikä keskity näemmä riittävästi.



Kiva kun meidän taustailijoistakin muutama aktivoitui! Kumman hiljaista porukkaa ollaan tosiaan. No, eiköhän se muutu, kun alkaa pikkuhiljaa porukoilla äippälomat häämöttää..



Kyrk@lle jaksamista sokerien ja muiden " vaivojen" kanssa. Voin hyvinkin kuvitella, miten paljon rankempaa on, kun mahassa on kaksi jakamassa yksiötä.



Ihanaa (tai oikeammin, ikävää!!) lukea, että joku muukin on ihan kypsä jo oloonsa. MussunMussun ajatuksia myötäilen, mahasta olis kiva päästä eroon, tosin aivan liian pieniähän meidän muruset vielä on. Eilen riemuitsin, että enää 5 viikkoa ja sit voikin suunnata Jorviin jos jotain alkaa syystä tai toisesta tapahtua.. (Eli ennen viikkoa 35 on mentävä Naistenklinikalle, niin kuin varmasti pk-seudun mammat tietääkin)



Kävin eilen lueskelemassa Jorvin sivuja ja ihan hyvältähän tuo vaikutti. Tammisaari olis oikeasti haaveissa, mutta 100km taksiajoa hirvittää ja toisaalta esikoisen hoitopaikka (mun vanhemmat) on n 3min Jorvista eli sinne ollaan siis menossa vastaanottamaan tulokas sitten aikanaan. Kokemusta itellä ei kummastakaan ole, mutta Tammisaaresta olen kuullut paljon positiivista ja Jorvista sitten enempi sitä negatiivista, siksi ehkä Tammisaari viehättäisi enemmän. Ei varmaan muutoin tulisi vielä näin paljon mietittyä synnäriä, mutta seuraavalla neuvolakerralla pitää tietää minne aikoo mennä, kun pitää varata synnytystapa-arviointi. Onko joku muuten käynyt arvioinnissa joskus? Mitä se käytännössä sisältää? Jotain muutakin, kuin ultralla tehtävän kokoarvioinnin ja tarjonnan tarkistuksen? Esikoinen oli perätilassa (käänty viikolla 38) ja siksi joudutaan/päästään arviointiin.



Issias on hiukan helpottanut, sairaslomaa on vielä tämä viikko ja sit ens viikolla alkais viimeiset 3 viikkoa töitä. Saa nähdä, miten selän kanssa pärjään töissä. Toivottavasti hyvin, tulee pitkä loppuodotuksesta, jos ei voi olla vielä vähän aikaa töissä.



Huvitti aamupäivällä vaappua koirien kanssa pellolla, ei ollut liikkuminen enää samaa, kuin aiemmin. Kumma, miten erilainen tämä odotusaika on verraten esikoiseen. Esikoisen kanssa ei ollut juuri mitään ongelmia (no, toki liitoskipuja ja toi sama issias, mutta paljon lievempinä) ja vielä muutamaa vuorokautta ennen sektiota kävin koiran kanssa reilu 5km:n reippaalla kävelyllä (viikolla 39+), toki piti välillä pysähtyä, kun alkoi olemaan kivuttomia supistuksia, mutta niistä huolimatta pysty melkein normaalilla vauhdilla köpsöttelemään eteenpäin.. Mieskin tuossa viikonloppuna tuumaili, että rankempaa tämä on nyt, kuin viimeksi. Väittipä vielä mahaakin isommaksi (vaikka oikeasti on ollut aika samaa kokoa ;)



Nyt nukkumaan, että pääsee aamulla ihmisten aikaan ylös sängystä ilman voimasanoja.

JN & masukaveri (jolle isännän mukaan pitäis alkaa miettimään nimeä pikapuolin) 30+1

Jospa tässä muutaman rivin kirjoittelisi. Käyn aina säännöllisesti lukemassa teidän kuulumisia, mutta en ehdi itse kirjoittelemaan. Tai oikeastaan en jaksa, koska töissä tulee oltua niin paljon koneella, että kotona ei enää mielenkiinto riitä kuin pakollisiin...



Olen tämän viikon lomalla, aurinko paistaa ja kevät taitaa olla nyt täällä :) Aurinko piristää aina, vaikka en mikään auringonpalvoja olekaan. Ihanaa, kun saa olla koko kesän kotona!



Meillä on muutto n. kuukauden päästä ja olemme keränneet muuttolaatikoita valmiiksi. Olen jotain pakannutkin ja tällä viikolla käyn vaatteita läpi. Minähän en tarvitse kuin nämä parit housut ja paidat, mitkä mahtuu päälle, loput voi laittaa muuttolaatikkoon. Uudessa kodissamme joudumme heti ainakin parin viikon remonttiin, joten ajan kulumisen kanssa tuskin tulee ongelmia.



Tätä kolmatta odottaessa on kaikki mennyt jotenkin niin nopeasti ja silti välillä tuntuu, että vastako ollaan näillä viikoilla. Vatsani on mielettömän iso. Joudun/pääsen sokerirasitustestiin, en tiedä vielä milloin, mutta ilmeisesti lähiviikkoina. Vauva on isompi, kuin sisaruksensa ja se välillä pelottaa. Yritän päästä kaikenlaisiin arviointeihin ja pyydän käynnistystä heti siihen lasketun päivän tienoille, jos mahdollista. Kaksi ekaa mulla meni parisen viikkoa yli la:n ja kootkin oli sen mukaisia: 4,3kg (synnytys lähti itsekseen) ja 4,0kg (käynnistettiin).



Ja vaikka periaatteessa kaikki on hyvin, eikä mikään huoleta, niin silti saan välillä itseni huolesta sekaisin: mitä jos vauvalla ei olekaan kaikki hyvin. Yritän rauhoitella itseäni ajattelemalla, ettei minulla ole juurikaan mitään vaikuttamismahdollisuuksia tällaisiin asioihin. Kaikki otetaan vastaan mitä tulee. En tiedä miksi märehdin tällaisia, kai se kuuluu vain odotukseen?



Ihan pakko on valittaa liitoskivuista ja etenkin lonkkakivuista! Liitoskivut eivät ole vielä lähelläkään kunnon kipuja, mutta lonkat ovat öisin todella tuskaiset. Viimekin yönä kävin pissalla n. kolme kertaa ja joka kerta herätessäni ja oikaistessani jalkaa, olisi tehnyt mieleni huutaa. Ihan kuin lonkassa olisi jokin kramppi tms. Helpottaisiko kävely, en tiedä, ulkona on nyt ihan järettömän liukasta, enkä jaksa lähteä kokeilemaan... Päivisin lonkassa ei ole mitään kipuja, joten jotain tekemistä sillä on makaamisen kanssa.



Närästystäkin on, mutta otan vain nukkumaan käydessä Rennietä. Muuten saan närästyksen häviämään korjaamalla ryhtiä ja juomalla jääkylmää vettä tai piimää.



Mielihaluista yllättävin on tällä hetkellä, että haluaisin juoda pullo tolkulla coca-colaa. Kylmää. Tölkistä. NAM! Muissa raskauksissa en ole juonut tai sietänyt limppareita, mutta nyt... Uh-huh.



Sitten vielä yksi hassu juttu: minulla on koko ajan kuuma. Yleensä olen etenkin talvisin sininen kylmyydestä, mutta nytkin istun tässä kotona hihattomassa ja silti on kuuma. Heh.



Hauskaa kevään alkua!



Toivottelee,

HugoX3 viikoilla n. 30 :D

Heippa,



Ja pahoittelen kovin että kuokin porukkaanne. Ja vielä tulen tänne mainostamaan. Minulla masu jo tuhisevana vaunuissa, ja nämä kaksi pientä 1v. 3kk ikäerolla riitävät nyt meille. Täällä söpöisiin vaatteisiin hurahtanut äippä. Ja nyt pähkäilen mitä näille kaikille pienelle teen. Ihan ilmatteeksi en raski luopua, kun suurin osa ihan uutta vastaavia. Mutta edullisesti toki, varsinkin jos isomman paketin saisin myytyä. Joten jos täällä joku joka haluaisi ostaa siistejä ja kivoja 50cm, 56cm, 62cm, tyttöjen juttuja. Vähän unisex ja muutama poikienkin. Pyytäkää kuvia! wiiksu@hotmail.com

Eilen olin neuvolassa ja kaik hyvin. Mulla oli terkkarikin nyt vaihtunu ja oli oikein hyvä juttu. Tämä terkkari on toiminut kätilönä joten olo oli huomattavasti parempi kun sai jutella ihmiselle joka tietää asioista ja uskaltaakin sanoa jotain. Entinen terkkari oli jo toteamassa mulle raskausajan diabetestä ja sokerilasta (joita siis kumpaakaan ei ole). nyt taas huvittaa neuvolassa käydäkin =) yllättävän paljon silläkin on merkitystä millainen se terkkari on ja osaako olla kannustava vai lannistava. varsinkin tällai ensi synnyttäjänä kun kaikki on uutta ja ihmeellistä niin siihen ei mitään lannistajaa enää kaivattaisi, mutta se siitä.



Eli tämä kätilö/terkkari paineli mahaa ja totesi vauvan olevan raivotarjonnassa. hemppa oli viime kerrasta noussut kohilleen, jota hieman ihmettelen koska olen viime aikoina ollut TOD: väsynyt,mutta ei siis liittynyt siihen mitenkään. Painoa on nyt tullut 11kg. eli ihan tarpeeksi ja suurin osa on mahassa.



huomenna mennään yksityiselle ultraan vielä katsomaan että kaikki on hyvin =)



Mussun rv 29+6

Mulla ei oo mitään ihmeellistä kerrottavaa... Täällä toukokuisissa tuntuu olevan aika hiljasta. Kenties talviunia?=) Mä oon käyny välillä aikani kuluksi vaklaamassa miten muut " meitä edellä olevat" voi omissa ketjuissaan. Aika jännä lukea esim. helmikuisista kun ne kirjottelee " oho vedet meni" tai se että maaliskuisetkin on jo jakautumassa. Odottavan aika on pitkä ja samalla lyhyt. Jännittää vähän tuleva synnytys,varsinkin kun ensikertalaisena ei oiken tiedä mitä se on. Jos jotain sais toivoa, niin tahtoisin että synnytys käynnistyis kotona. Ettei tarttis maata tuskissaan puoleen väliin kesäkuuta ennenkuin käynnistetään. Mua supistelee kyllä joka päivä ja osa on vähän kipeitä. Lepo auttaa, taytyis kyllä käydä tarkastuttaa varmaan ettei oo mitään tulehdusta päällä joka niitä vois aihettaa. Mulla kun tuppaa välillä virtsis olee oireettomanakin. Hyvät on vehkeet=)

Nyt saunaan--->



Herätys pikku toverit, tulkaa kirjottelee!!



T: Raskausarpinen pikku/iso nasupossu viikoilla 27+2

Hei



Uusi toukomamma ilmottautuu. LA 6.5. Olen enimmäkseen ollut tuolla Liberon palstalla mutta nyt huomasin tämän Vauva-palstan ja todella mukavalta vaikuttaa ;-)



Raskaus on mennyt hyvin - yllättävän hyvin. Närästystä on iltaisin aina joskus, mutta usein omaa syytä kun on syönyt myöhään liikaa & tulista. Liitoskipuja on joskus mutta aika vähän. Liikkumaan olen päässyt aika hyvin. Koitan käydä kerran viikossa 40 min uimassa, 1 h mammajumpassa & tehdä kotona cross trainerilla 40 min. Saa nähdä miten kauan jaksaa. Masu alkaa kasvaa, mutta onneksi ei ole ihan kauhea melooni. Kaipa minulla on paljon tilaa tuolla " sisällä" & olen aika pitkä. Alussa oli tosin hempan kanssa hieman tsemppaamista mutta rautapillereillä se korjattiin. Nyt pärjäilen jo mielestäni hyvin ilman (saas nähdä onko neuvolatäti huomenna samaa mieltä..)



Esikoista siis odottelen, miehellä tosin jo 3 lasta edellisestä avioliitosta joten ihan yllätyksenä ne vaipanvaihdot ja lastenhoidot eivät tule. Luulisi sen miehenkin jotain pienistä vauvoista osaavan jos ollut kolme takana ;-)



Saa nähdä törmätäänkö synnärillä Jettaneidon kanssa kun on LAt niin lähekkäin ja ollaan molemmat samasta kunnasta ;-)



- aivilO & masuvauva 31+0 -

Uusi viikko ja uudet kujeet. Viikko alkoi sisänsä mukavasti kun pääsi taas kurkistamaan mahanahan alle ja hyvinhän nuo Tiitiäiset siellä polskivat. A-vauva oli jo 1300g ja B jopa 1500g. Hyvin näyttävät sokerit heitä pullistavan. Tuo Bn suuri koko tosin määräytyi ensisijaisesti reisiluun pituuden mukaan eikä mahan ympäryksen mukaan eli ihan on geneettistäkin kasvua sokerin ohessa. Lähes kolme kiloa vauvaa siis masussa ja olo on sen mukainen.



Ultra todensi myös epäilyni asentomuutoksesta eli ilmeisesti la-su välisenä yönä A-vaavi kääntyi perätilaan ja su ja ma hää painoi todella rankasti vasten molempia lonkkia. Ei meinannut tulla kävelystä uutta eikä vanhaa. Harmillinen käännös myös sikäli, että jos hän jää jumittamaan pepulleen niin leikkaussali kutsuu mitä suurimmalla todennäköisyydellä ja se ei kyllä olis optio kun noita muksuja nyt on kummiskin jo valmiiksikin kaksin kipalein ja mitkään nostokiellot ei oikein mallais eloon. Tilaa onneksi vielä on kääntyillä ja ainakin hiukan on asento jo vaihtunut, sillä tänään olen pystynyt kävelemään paljon paremmin kuin eilen.



Torstaina onkin sitten tiedossa päivä TYKSiä... ihmetellään hoitsujen ja lääkärien kanssa mun sokereitani ja katsotaan miten jatko sujuu. Osa minusta toivoisi, että pistettäisiin vaan insuliiniksi, jotta lapsille ei varmasti tulisi mitään sivuvaikutuksia tästä minun ongelmastani. Ruokavalio kun on jo niin tiukka, ettei siitä oikein mitään enää saa poiskaan (korkeintaan valittavat, että syön liian vähän). En sanottavastoi osota torstaita, mutta kai se sieltä tulee joskus.



Jaksuja kaikille!



:) Kyrka & Tiitiäiset 28+1

Täällä töissä on hetki aikaa kirjoitella...

Neuvolassa päivällä, kaikki hyvin. Neiti on oikeastaan vasta viime viikkoina ruvennut liikkumaan niin että sen tietää ilman erillistä liikkeiden odottelu makuuta.

Täällä myös sokereita vahdataan, ja sehän on vaan mukavaa kun pääsee ultraan kuukauden välein. Seuraava aika on ensi viikolla. Niin ja kun sokerit on pysynyt hyvällä tasolla.

Onko muita pyllähtäneitä? Tänään menin onneksi vain polvilleen, istukka kun on etuseinässä, niin olisin saattanut pelästyä pahastikin jos olis menny kunnolla mahalleen.

Närästystä löytyy ja liitoskipuja sekä iskiasta. Kuitenkin isot veljet on hoidettava ja kummasti joutuu liikkumaan, kun ei nyt pahemmaksi menisi...



Iloista odotusta



seppäskä 28+2

Täytyy kai sitä välillä ilmoittautua... oon ollut pari viikkoa ihan hiljaa kun on tuntunut että ei ole ollut mitään asiaa kirjoitettavana :) Ei ole ollut lähiaikoina neuvoloita eikä muitakaan tutkimuksia, ja kärsimätön odotus jatkuu tasaisena (mutta onnellisena siitä, että kaikki tuntuu olevan hyvin).



Viime viikonloppuna tosin ekaa kertaa vähän huolestuin liikkeiden vähyydestä. Yleensä vauva on _erittäin_ vilkas, mutta lauantaina ei ollut... aamulla herätessä tuntui vain pari muksahdusta, sitten päiväunilta herätessä iltapäivällä pari, ja sen jälkeen ei taas pitkään aikaan mitään. Lähdettiin sitten viiden jälkeen valmistelemaan miehen kolmikymppisiä saunatilalle keskustaan, ja otin neuvolakortinkin varmuuden vuoksi mukaan, siltä varalta ettei kunnon liikkeitä ala kuulua (sitten olisin varmaan yrittänyt päästä johonkin tsekkaamaan tilanteen). No kyllä se vauveli sieltä sitten hlijalleen taas vilkastui :)



Lauantai-iltana tulikin sitten piiitkästä aikaa oltua oikein yöhön asti kaupungilla... on tuo baarien tupakointikielto mukava juttu meille raskaana oleville. Ainoa asia mikä vähän mietitytti, oli tosi kovalla oleva musiikki. Tai siis tosi vähän mietitytti, mutta tuli vain mieleen, että onkohan siitä jotain haittaa. Jos musiikki on niin kovalla että itse tarttisi korvatulpat, niin pitäisikö masua yrittää suojata jotenkin? :) nimim. ensi viikolla menossa Smashing Pumpkinsin konserttiin...



-alma rv 29+3 & esikoinen 3,5v

Täällä hiihtolomaa vietetään, tai eihän se oikein lomalta tunnu ku olen muutenkin kotona hoitovapaalla lasten kanssa. Ihanat ilmat täällä ollu. Eilen paistoi aurinko ja oli pari astetta pakkasta, lasten kans oltiin pihalla ja sit oli esikoisen kanssa 4v neuvola. Tuossa just makkarakeitto porisee, joten pihalle heti kun se on valmis. Jos menis tuonne mummolan viereiseen mäkeen joka on vähän isompi, saa lapset kunnolla pulkkailla. Ja eväät tietty mukaan :)) Jos laittais itelle kaffetta termariin.



Vointi ihan hyvä ollut. Neuvola oli viimeviikolla. Kaikki hyvin. Vaavin syke 145, hemppa 122, ja oli raivotarjonnassa. Potki kovasti kun sydänääniä kuunneltiin :) Painoa tullu kaikenkaikkiaan vain 1,2kg! Vaikka syön herkkuja vähän liiankin usein. Mutta yritän syödä monipuolisesti ja välipalaksi hedelmiä, eikä pullaa :) Eli periaatteessa tuo paino mikä on tullut on pelkkää vauvaa. Tosi piukka massu ja liikkeet näkyy hyvin läpi. Illalla liikkeet tosi rajuja ja ottaa välillä tosi kipeetä nuo potkut. Varsinkin jos selällään on. Potkut tuntuu navan korkeudella, mutta tuossa kyljessä.



Odottelen tässä Kelan päätöstä äippärahasta, ei oo vielä tullut. Mutta lähetin niin myöhään sen kelan todistuksen palkanlaskentaan, että varmasti sen takia päätös viivästyy. Niiden piti sieltä lähettää palkkatiedot kelaan (maksavat 3kk palkan äitiyslomalta). Pitää soittaa kohta kelaan et onko ne saanut sen palkkatodistuksen ja tietäis paljon tota rahaa sit tulee. Ja sais veroprosentin kans kohdalleen. Nyt on voimassa se, minkä verotoimisto laskenut.



Nyt täytyy lähteä erotuomariksi, kun lapset tuolla kinailee. Löysivät karkkikätkön ja tappelevat kumpi saa tikkarin, jota on vain yksi. Iso PULMA :))



Oikein mukavaa keskiviikkoa!



amaria 29+5!! (Kohta 30 täynnä)

Vapaapäivää vietän, joten aikaa pinoutumiselle. Kohta pakkaan mukelot autoon ja suunnistetaan mun vanhemmille kylään (syömään, ah, ihana päästä valmiiseen ruokapöytään) reilun 50km päähän.



Jettaneitokos se kyseli synnytystapa-arviosta?? Mä olen käyny kaikista kolmesta: esikoisesta siksi, että olen melko pienikokoinen, niin halusivat ottaa lantiomitat ja muut. Ja totesivat, että alakautta mahtuu tulemaan. Tosin eipä sit tullukkaa, ku synnytys pysähty ja mentiin lopulta kiireelliseen sektioon. Tokasta mentiin arvioon siks, ku se eka pääty sektioon, ja taas päädyttiin alatiesynnytykseen (tällä kertaa arvio oli vain keskustelu lääkärin kanssa). Alakauttahan tuo kakkonen tuliki, mut juuttu hartioistaan kiinni ja tuloksena vasemman käden erbin pareesi, joten taasen kolmannen kohdalla arvioon; ultrattiin ja arvioitiin vauvan kokoa, keskusteltiin synnytystavoista ja lääkäri suositteli minun tapauksessani sektiota (ite sain kuitenkin päätöksen tehdä). Ja nyt on taasen edessä arvio, tosin tällä kertaa se taitaa käsittää vain sen, että päätetään sektiopäivä. Kahden sektion jälkeen tuskin antavat alakautta edes yrittää, vaikkahan onki se alatiesynnytys siinä välissä. Että semmosia arvioita.



Tänne ei mitää kummempaa raskauden saralle kuulu. Kylkiluut on alkaneet väsyyn pidempään istumisesta, sen verran masu jo työntyy luita vasten. Autossa istuminen välillä yhtä tuskaa :o/ Välillä odotan ä-loman alkua jo ihan kärsimättömänä, ja toisaalta taas haluisin olla töissä vielä pitkään... Vaikka fyysisesti alkaa oleen melko tuskaista välillä, niin henkisesti jaksaisin kyllä. Ehtiihän sitä sit taas kotonaoloonki kyllästymään. Kait!?!



Jooh, jos menis hätyytteleen noita tyttöjä pukemaan ja muuta, päästäis lähtemäänki joskus. Jos vaikka ny lopulta saisin ajalliseksi viedä samalla Kelaan noi paperit...



Päivänjatkoja kaikille!!!



KK ja AE

Hugolle tsemppiä muuttoon! Me muutettiin tähän nykyiseen kotiin esikoisen ollessa n 1,5 kk ikäinen ja voin vaan kuvitella, mitä se olisi ollut viimeisillään raskaana. Ja pakko tunnustaa, että viimeiset kirjalaatikot on varastossa odottamassa. Viikonloppuna hankittuun kirjahyllyyn ladoin eilen illalla laatikollisen kirjoja " kuivumaan" , varasto kun on kylmä -> kostea niin kirjatkin olivat kostuneet. Onneksi ei mitään arvokkaita ole, joten hirveä katastrofi ei ole kyseessä :)



masunasu kertoi käyneensä lueskelemassa edellä olevien ketjuja. Pakko tunnustaa, että on tullut harrastettua samaa. Saikulla on aikaa eikä kotityöt & opinnäytetyö houkuta riittävästi, paljon mieluummin istuu koneella lueskelemassa.. Hyi minua, pitää ryhdistäytyä!



Aivilolle tervetulotoivotukset omasta puolestani! Voipi olla, että törmätään, olet siis suuntaamassa Jorviin?



Toivottavasti Kyrk@n a-vaavi kääntyy vielä oikein päin, jotta saat toivomasi alatiesynnytyksen.



Alma, ite menisin huoleti konserttiin. Tai ottaisin itselle tulpat, mutta kyllä ne vatsanpeitteet ja lapsivesi vaimentaa sitä ääntä. Tosin lukaiseppa nuo muutamat linkit, asiantuntija kun en ole.. Voisihan sitä testata vauvan sietokykyä etukäteen (stereot täysille ja maha kajarin viereen, jos hermostuu tunnet kyllä liikkeissä)

http://verneri.net/yleis/tietoa-odottajille/tietoa-odottajille-keskuste…

http://yle.fi/akuutti/laakariarkisto/laukauksen_aanen_vaikutus_sikioon…



Kiitos KisuKameli arviointi-kuvauksista! Olettaisin, että pääsen ultrattavaksi, kun toi esikko tosiaan oli perätilassa. Tai enpä tiedä, mikä merkitys sillä on, kääntyihän tuokin raivotarjonnasta vasta viikolla 38 ja arvio tehdään kuitenkin tuota ennen. Täytyy siellä puhua sitten..



Menee hermo tuohon talvi-kevät-talvi-kevät -säävaihteluun. Eilen tuli illalla niin nätisti vaaleaa höttöä maahan muutamakin sentti, tänään kaikkialla loskapa**aa! :(



Eilen oltiin luistelemassa (taas vaihteeks, käydään melko usein) ja tais olla tän kevään vika jääkerta mun osalta. Issias muistutti itestään jo vartin seisoskelun jälkeen. En siis oikeasti enää uskalla hokkareilla juuri päästellä, mutta tuon pojan kanssa on ollut mukavampi olla jäällä kuin laidalta katsella. Eipä tuu enää mentyä, saa tyytyä isänsä seuraan, tosin parempihan se on luistimilla kuin minä (pelaa kaukalopalloa & lätkää harrasteporukassa, ite oon pelannu melkein 10 v sitten)



Täytyy lähteä kaivamaan neuvolan numeroa, kun pitää sinne soitella. Tuolla jo toisaalla kyselin kummallisesta valkovuodosta ja tuli sellanen olo, että parempi käydä tarkistamassa asia..

JN & masukaveri

Kävin eilen ylimääräisellä neuvolalääkärillä supistusten takia, paikat tarkistettiin ja oli siellä pientä muutosta. Kohdusuu pehmennyt ja hiukan lyhentynyt. Valittelin muutenkin väsyä oloa. Lääkäri antoi huimat 3pvä saikkua! Oli muuten tosi typerä lääkäri. Neuvolassa vaihtuu joka kerta lääkäri, ja nyt oli semmonen nuori tytön hentukka. Tää sama lääkäri kerran poisti ehkäsykapselin kädestä, eikä siitä meinannut tulla yhtään mitään! Kyseli neuvoja hoitajalta ja pienen yrityksen jälkeen totesi että voivoi, ei se (kapseli) taida tulla ulos! Kädet täristen ja hoitsun ohjeiden jälkeen viimein sai sen revittyä ulos...

mutta siis tänkertaiseen tapaukseen: Sf- mittaa lääkäri koitti ottaa ja epämääräisen soheloinnin jälkeen arveli mitan olevan jotain 27 tai 28. katseli koneelta mittauskäyrää ja totesi että laitetaan toi 28, näyttää paremmalta käyrällä!!!!! Ja tosiaan, valitin supisteluista joita välilllä tulee tiuhaankin , toisinaan myös kipeitä ja siitä miten poikki olen työpäivän jälkeen. Tytön hentukka-lääkäri alkoi höpistä eettisistä periaatteista sairasloman suhteen, että ethän sinä sairas ole! Likka on varmaan juuri päässyt koulusta, ja tuntui kyllä aivan epäpätevältä! Joitain asioita kun kysyin, sai vain ympäripyöreitä vastauksia! mahaa ei tunnustellut laisinkaan päältäpäin, ei siis kertonut mitenpäin vauva mahdollisesti on. itse olin niin hämeissäni tän touhuista että en saanut sanaa suustani. Terveyden hoitajakin ihmetteli 3pvän saikkua...



Itse olen jotenkin ymmärtänyt että jos supistelee ja kohdunsuulla tapahtuu muutosta niin olisi parempi ottaa iisisti. Töitä olis reilu 2vko jäljellä, et ei siinä mistään pitkästä saikkulomasta olis ollu kyse...

Pelottaa vaan ajatus että jos väkisin rehkii ja saakin paikat avautumaan... Olis se pikkuisen parempi pysyä pesässään vielä.

Mietin käviskös vielä yksityisellä ihmettelemässä tilannetta...



Tämmöstä tälläkertaa, muuten vointi ihan hyvä, siis ei ole selkäkipuja tai muita ja vauva liikkuu paljon. Nyt ei vaan uskalla mitään raskaita hommia tehdä.



Plutuna rv 30.. vai 31

Heippa!



Tänään oli taas kivan yksityislääkärin ultra, kasvaa hienosti ja mallikkaasti, painoarvio 1,7kg, ja tytöksi veikkasi edelleen. oli pakko käydä yksityisellä, kun jäi niin paha olo siitä turun idiootista lääkäristä, joka säikytteli rytmihäiriöillä ja lähetti sydänultraan äippäpolille, jossa kuitenkin kaikki oli kunnossa, mutta vielä ylimääräinen varmistus tänään, ja hyvä niin.



Töitä on tämän päivän jälkeen enää 10 päivää, ja äippäloma alkaakin sitten 13.3, vähän aikaisin, mutta lääkärin määräyksestä, ettei pikkuinen synny liian aikaisin...mukamas...



-Sylinalle ja nökö 29+0

Eilen tuli käytyä neuvolassa ja kaikki oli kunnossa. Mua supistelee välillä useastikin, mutta eivät ole kipeitä, eikä säännöllisiä. Neuvolatäti sanoi että se on kohdun normaalia valmentautumista. Ja neuvolalääkäri totesi kohdunsuun olevan kiinni, joten ei senkään puolesta mitään hätää.



Plutunalle: Harmi, että olet joutunut kokemaan ikävän neuvolalääkärikokemuksen. Kuulostaa aika oudolta, että et saikkua saanut. Mulle lääkäri sanoi, että koska kohdunsuu on kiinni, niin supistelut on ok. Mutta jos ois ollu avautumista niin sitten pitäisi lepäillä ja ottaa rauhassa. Toivottavasti saat asian selvitettyä ja itsellesi mielenrauhan.



Tuntuu aika jännältä, että n. parin kuukauden päästä meitä onkin tässä perheessä kolme. Synnytys on jo sen verran lähempänä, että asia tuntuu konkreettisemmalta. Vaikkakin varmaan asian todella käsittää sitten ku vauveli on sylissä. Tuntuu vaan niin ihanalta, että kohta musta tulee äiti!



maria7 + poitsu rv 30+6

Kiitos Jettaneito kommenteista ja linkeistä.

Suoraan sanoen niin paljon en usko konsertin haitallisuuteen, että jättäisin konsertin väliin. Kuitenkin noiden parin linkin perusteella tiedän ainakin, että saavat viime lauantainen ja tuo konsertti olla sitten ainoat " melut" tämän raskauden aikana. Ja toisaalta enhän edes tiedä, kuinka kova meteli tuolla konsertissa on. Itselleni tietenkin otan varmuuden vuoksi korvatulpat. Surffasin vielä pikkuisen, ja tässä vielä yhden asiantuntijan kommentteja (osittain liittyen jo syntyneisiin vauvoihin):



" Moni vanhempi aprikoi, voiko lapsen kanssa lähteä rock-konserttiin tai Pori Jazziin. Vauvan korvat kestävät kuitenkin sen, minkä aikuisenkin.

Riskirajana on 85 desibeliä kahdeksan tunnin vuorokausiannoksina. Tärkeää on muistaa, että jo kolmen desibelin lisäys puolittaa vuorokautisen sietoajan: turhalta, pitkältä ja kovalta äänialtistukselta kannattaa siis suojata lapsikin. Raskausaikana voi lohduttautua ajatuksella, että kohtu ja vatsanpeitteet antavat sikiölle 40 desibelin suojakerroksen. (...) Vaarallisimpia ovat kovat, äkilliset pamaukset. "



Onneksi mitään kovia äkillisiä pamauksia tuolla ei todennäköisimmin tulekaan. Lisäksi mieheni on harrastuksensa puolesta äänieristyksen ja desibelien asiantuntija (nyt vasta tajusin!). Voin siis pyytää häneltä arviota desibelimääristä ja ehdotusta siitä, miten masulle saataisiin tehtyä edes jonkinlainen äänieristyselementti :)



-alma

Alma: esikoista odottaessani oltiin kattomassa Metallicaa, tosin olin ihan alkuviikoilla (oisko ollu reilut 10 kasassa?). Konsertin lopussa oli jotain ilotulitus/tulihärdellijuttua, jonka yhteydessä oli muutama kova pamahdus. Nämä oli ainoat, joita tuli edes mietittyä vauvan kannalta.. Toisaalta onhan meidän vaavit kuulleet uudenvuodenpaukauksetkin, eikä sillon kukaan tainnut miettiä, onko siitä kovasti haittaa..

Nauti konsertista!



JN (joka ei soitellut neuvolaan vaan pähkäilee sitä edelleen)



p.s. miten tää osaakin aina sössiä nää viestit.. tuo edellisessä tekstissäni oleva linkki ei " katkennut" niin kuin yleensä katkeavat, vaan ainakin itellä kaikki tekstit näkyvät koko ruudun levyisenä, kun normaalisti palstat on kapeita.. täältä puuttuu tuo muokkaus-toiminto kokonaan, raivostuttavaa

Oikein hävettää kun en ole ikuisuuksiin mitään kirjoitellut, lukenut olen kyllä kaikki pinot mutta mihin se kirjoittelu on jäänyt?... :/



Täälläkin voidaan aina vaan paksummin, vointi vaihtelee tosi paljon verrattuna aiempiin raskauksiin. Kaikissa kolmessa raskaudessa kun on tullut joku vaiva (iskias, liitoskivut, harjoitussupparit...) niin sen kanssa on kärvistelty synnärille asti ja nyt niitä on ollut parin viikon " annoksina" . Ensin vaivasi liitoskivut rv14-17, sitten iskias rv23-26 ja nyt rv26-> taas liitoskivut (tosin paljon lievempänä mitä nyt alkuraskaudesta). Iskias oli ehdottomasti kovin koettelemus, vei pariksi viikoksi kävelykyvyn lähes kokonaan (ja eihän mun tarvitse toki mihinkään kyetä liikkumaan: 5v, 3v ja 2v muksujen yh-kotiäiti... ;) ) joten onneksi se helpotti eikä jatkunut ainakaan ihan tauotta synnärille asti. Flunssaa olen potenut kohta 3vkoa, sitkeä pirulainen kun ei meinaa millään mennä ohi vaan muuntautuu jatkuvasti uuteen muotoon (koettelee jo poskionteloita ja korviakin).

Oma vointi muuten on vähän niin ja näin, välillä mukaan mahtuu hyviäkin päivä mutta valitettavasti niitä huonojakin riittää... Fyysisesti voin siis hyvin (varsinkin kun ajattelee missä kunnossa olen ollut aiemmissa raskauksissa näillä viikoilla :/ ) mutta henkisesti alkaa olla aika rankkaa. Varmaan tämä loppuraskaus ja hormonitkin vaikuttavat paljon, tuntuu usein asiat niin ylitsepääsemättömiltä ja raskailta että tekisi mieli vaan luovuttaa. Itken ihan pikkuasioistakin ja mieli vaipuu maahan aika usein. Pitää ottaa asia puheeksi neuvolassa ensi viikolla mutta tuskinpa sielläkään asialle mitään voivat tehdä. Koitettava vaan löytää niitä arjen pieniä valopilkkuja piristämään mieltä ja toivottava että hormonimyllerrys vähän helpottaisi :)



Neuvolakäynneillä kaikki on ollut ok ja hepatogestoosi on pysynyt ainakin toistaiseksi poissa. Maksa-arvoja seurataan kahden viikon välein (rv20->) ja normirajoissa ovat pysyneet :D Painoa on tullut nyt 7kg (oli jo 10kg mutta on nyt parissa viikossa laskenut). Mahassa majailee aika vilkas tapaus, koko ajan tuntuu jonkinlainen heiluminen. Pää alaspäin tenava köllii (on ollut jo pari viikkoa niin, kuten kaikki aiemmatkin meidän tenavat) ja jalat jytistää oikeaan kylkeen (ja kylkiluihin, au!). Poikavauvaa yhä veikkailen, unessa kun sellaisen näin hyvin selvästi n.10vkoa sitten. Meillä kaksi vanhinta muksua (poikia) toivovat siskoa ja nuorimmainen (tyttö) puhuu vain poikavauvasta, saa nähdä sitten kumpiko sieltä tulee :)



Mutta eipä tässä kai mitään sen kummempaa, pitää koittaa vähän tsempata tässä kirjoittelussa.

Nyt muistinkin että pitää kiireesti laittaa vakuutusyhtiölle vielä lisää kopioita neuvolakortista, hain vauvalle hoitokuluvakuutusvarausta ja ajattelin että eihän neuvolakortista tarvitse kopioida niitä sivuja joihin tulee aikanaan tämän syntyvän vauvan tiedot (tottakai ne ovat vielä tyhjiä sivuja!), mutta nähtävästi tarvitsee kun oikein erikseen kyselivät niistäkin kopiota... mihin sitten lie tarvitsevat niitä takuuvarmasti vielä tyhjiä sivuja?... Mutta kopioimaan siis!



Shelley rv27+4

Aikoinani, kun haaveilin raskaaksi tulemisesta, päätin että kävisin tällä palstalla kirjoittamassa erittäin aktiivisesti. Ja kappas, nyt viikkoja tasan 27 (senkin kävin tarkistamassa raskauskiekosta)ja ensimmäistä kertaa vasta kirjoitan. Pitää tunnustaa sekin, etten ole edes kovasti lukemaan ehtinyt!



Mutta moikka moikka vaan kaikille! Me olemme siis yli kolmikymppinen pariskunta, jotka toista lastaan odottelevat saapuvaksi. Laskettu päivämäärä olisi 29.5. Kotona meillä porhaltaa jo 2v tyttö, joka pitää illat niin kiireisinä, ettei koneelle juurikaan ehdi istahtaa. Nyt olen korvatulehduksen ja flunssan vuoksi sairaslomalla, joten iltaan jää vähän aikaa tytön mentyä nukkumaan. Ja ensiviikolla on talvilomaa!!!

Maha on jo melkoinen ja vähän kaikenlaista pientä kremppaa on ollut. Lähinnä jaloissa suonikohjuja ja issias kipuja ja vähän supistelujakin. Hermot ovat olleet kireänä, kun tuntuu ettei missään saa hetken rauhaa ja tyttökin on nukkunut sairastelujen vuoksi jokseenkin levottomasti. Tämä viikko on kuitenkin korjannut tilannetta hyvin. Olen nukkunut ja katsellut televisiota. Tyttö ollut tarhassa ja mies nukkunut yövuoron jäljiltä. Ihan OMAA aikaa olen saanut viettää!



Kaikille jaksamisia masun kanssa. Koitan saada itsestäni irti ja tulla tänne lukemaan ja kirjoittelemaan!

Tähti rv27 tasan

Ihan ekaks tervetuloa tähti77 joukkoon, sulla on 4-päivää mun jälkeen La, ihanaa etten ole ihan vika sentään=) Tai varmaan olenkin kun ekaa ootan.



Mä en saa unta. Tuli tänään liikuttua paljon, kävin uimas ja kaikkee ja nyt on tietty selkä ihan liekeissä. Pakko silti tehdä jotain jos meinaan pysyä kasassa jotenkin. Kyllä tää tästä.



Mä päätin etten lue enää " muitten" pinoja, kun tuun niin hysteeriseksi. Paljonhan hyvää ihmisille sattuu ja tapahtuu, mutta myöskin ihan kamalia asioita. Eka luin helmikuistenpinoista kun joku kirjoitti enkeli-pojastaan (oisko ollu viime viikolla) ja tänään maaliskuisissa joku oli synnyttänyt kuolleen tytön. Siis aivan järkyttävää! Aivan lasketun ajan korvilla kaikki heittää härän pyllyä... mistä ne ihmiset kokoaa elämänsä takas? Vaikka omaankin elämään on mahtunut menetystä, niin oman lapsen kuolema on jotain sellaista mitä mä en voi käsittää... Mun todella hyvän ystävän tytär kuoli hapenpuutteeseen masuun viikolla 39 vajaa kaks vuotta sitten ja mä en pysty keskustelemaan hänen kanssaan siitä ilman itkua. siis vieläkään. Tuntuu että hän ja miehensä on käsitelleet asiaa paljon pidemmälle omassa päässään. Elämä on tosi epäreilua välillä.



Anteeksi tää yöllinen avautuminen, mutta välilläsitä tulee kelailtua kaikkee tyhmääkin... Mä toivon että erityisesti toukokuisten odottajien (ja tietty muitenkin) kevääseen ei kuulu yhtään surua taikka murhetta. Vain iloisia vauva-hömppä-pömppä juttuja=)



Hyvää yötä ja karkauspäivää toivottaa: Yökyöpeli rv 27+5