Marraskuun vauvat - mikä nimi ryhmälle?

Meidän kotikunnassa eka neuvola on vähän miten sattuu...Eli silloin, kun oletetaan että mahassa jotain voisi näkyäkin. :) Itsellänikin kun kierto on ihan mitä sattuu, ei neuvolatätikään saanut sitten ihan selkoa että milloin mennään milläkin viikolla...siis tässä vaiheessa ja vielä näin alussa. Kait siellä ensimmäisellä neuvolakäynnillä sitten varmistellaan asioita. Ensimmäisestä lapsesta ei aikaa ole kovin kauan, mutta silti tuntuu, että taas nämä kaikki asiat ja rutiinit ovat kuin " uusia" :) On se vaan kiva taas lueskella täällä vauvajuttuja



Kismet79

Mikähän siis pinomme nimeksi? Onko jo päädytty nuihin marrasmuruihin? :)



Neuvolasta. Ihan vielä en edes harkitse varaavani aikaa sillä tahdon mennä sinne vasta kun sydänäänillä on mahdollisuus kuulua mikäli siis muuten kaikki menee hyvin.

Sain nyt alkuun hyvin ikävän vaivan itselleni ja se on valitettavasti vienyt huomiotani paljon. Sain flunssan seurauksena todella kivuliaan hermopinteen jalkaan ja siihen en siis saanut kun saikkua sillä tulehduskipulääkkeitäkään ei voi nyt lääkäri määrätä. kortisonia laitetaan jos ei ala helpottamaan. Vaiva valvottaa ja sattuu kuin puukolla löisi jalkaan. :(



Raskauspahoinvointia on jonkin verran, sellaista tasaista ällötystä. :)

Niin ja olo on " poikaolo" ;))) Katsotaan nyt pitääkö paikkansa ja vaihtuuko. :)





Hope4 ja rv4+4

Eilen illalla makoiltiin miehen kanssa pitkään valveilla ja muisteltiin isompien lasten odotus- ja vauva-aikaa. Jotenkin luonto kai tekee tehtävänsä, ne ajat tuntuu hirmuisen kaukaisilta ja " sumuisilta" ... :) Tosiaan vaikka kolmas on tulossa, tuntuu, että tässä ollaan taas ihan ensikertalaisia. Piti ihan tarkistaa tuolta jostain listalta ruoka-aineet, joita tulee välttää jne.



Esikoisen odotus oli aikanaan tosi jännää kun se oli ihan uutta ja tuntui, että tietoa halusi imeä joka tuutista, eikä kaikki tieto olis ollut välttämättä ihan tarpeellistakaan. Esikoisen vauva-aika oli minusta rankkaa, kun oli niin ylevät periaatteet joita piti yrittää väsymyksen uhallakin noudattaa (vauva nukkuu omassa sängyssään jne). Kakkosen odotus meni jotenkin siinä sivussa, omalla painollaan, samoin vauva-aika. Tajusin silloin, että oman hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta kannattaa mennä yli siitä, missä aita on matalin - vauva nukkui vieressä ja söi, kun oli nälkä, eikä muu perhe kuollut, vaikka sai joskus eineksiä...



Saa nähdä, miten tän kolmannen kanssa menee sitten - näinkö vanhat opit toimii vai onko kaikki ohjeet ja trendit muuttuneet reilu kolmen vuoden takaisesta radikaalisti... kaikenlaista kamaa sitä joutuu ainakin hankkimaan, ollaan jaettu kaikki sängyt ja turvakaukalot ym. kamppeet pitkin kyliä siinä uskossa, että lapsiluku on täynnä.



Tällaista tajunnanvirtaa tänään



komentoora ja Lahja 4+4

Aamulla tein uuden testin ja kaksi viivaa edelleen näkyvissä... tosin viiva edelleen kontrolliviivaa vaaleampi, mutta vahvempi kuin keskiviikkona.

Jospa tästä uskaltais jo alkaa olla raskaana! mielialat vaihtelee tosi paljon. Välillä on ihan seitsemännessä taivaassa ja tekis mieli huutaa koko maailmalle että meille tulee VAUVA! ja toisinaan sitä miettii että tuleeko tästä mitään...

Mutta nyt on uskallettava luottaa siheen että raskaana ollaan! Ihanaa!

Raskausviikoista ei mitään hajua, mutta eiköhän ne vielä selviä... la on vissiin 2 tai 4 marraskuuta...

Jatketaan yhdessä matkaa kohti marraskuuta! : )

Hei vaan kaikki



Tein testin maanantaina ja plussaa näytti (edellisenä torstaina vielä miinusta), olen niin iloinen! Toista odotetaan, esikoinen täyttää ens kesänä kolme. Laskurin mukaan LA on 4.11. mutta olen sataprosenttisen varma, että tärppi kävi vajaa viikko ennen laskurin mukaista ovulaatioaikaa. Mutta eletään nyt tuon päivämäärän mukaan ennen kuin viisaammat toisin todistavat.



Oireita oli jo kolme päivää sen jälkeen kun uskon ovulaation oikeasti olleen. Olin tosi yllättynyt, kun rinnat rupesivat yhtäkkiä aristamaan. Oli nimittäin eka yrityskierto menossa ja ovulaatiotakin odotin siis vasta seuraavalle viikolle. Kyllä oli pitkät viikot kun odottelin testin tekemistä: rintojen aristelua, huonoa oloa, hajamielisyyttä yms. eikä kuitenkaan uskaltanut olla ihan varma...



Mutta nyt siis odotetaan ja toivotaan että kaikki menee hyvin, meillä kaikilla!!!



Nuhaisin hiihtolomaterveisin Dariandaya

Hienoa Vaapuska että viiva vahvistui, raskaana ollaan kaikki kunnes toisin todistetaan!



Tänään tuntuu oireettomalta, johtuisiko siitä että esikoisella on ihan kamala uhma ja koko aamupäivä meni taistellessa. Toivottavasti ei ole tulossa kipeäksi. Nyt vasta ehdin tarkkailemaan omaa oloa. Meilläkin vauvat on kova sana ja tyttö hellii tuttujen vauvoja ylenpalttisesti. Jännittää miten hän ottaa vauvan vastaan kun se tuleekin jäädäkseen. Meillä ikäeroa tulee 2 v 10 kk.



Kiva kun joillain on jo kahdestakin raskaudesta kokemusta :-) Saa nähdä miten toinen raskaus ja vauva-aika eroaa, toivon tosiaan että osaisin ottaa rennommin.



Vedentytär 4+6

Oireita on jo ilmaantunut aika lailla ja olen vast viikolla 5. Nälkä tulee 2tunnin päästä,vaik olis syöny mitä ja vessas täytyy juosta lähes yhtä usein. Ja tänään tuli ekan kerran yökkä aamul,täytyy varmaan ottaa huomis aamuks yöpöydälle joku hedelmä ja juotavaa,jos se jelppais. Vatsaa myös nipistelee,välil tuntuu oikeen kunnol ja sit se menee hetkes ohi. Mut ihanalta tuntuu,vaik vähän sattuiski ja olis huono olo!:)

Joo et siinä tämän ja lähipäivien tunnelmat. Väsymys iski pari päivää sitten. Nukkumaan olen mennyt ennen kymmentä ja ellen ole kerennyt sänkyyn ennen sitä niin sohvalle on tullut nukahdettua. Viime yönä nukuin yli 10 tuntia. Aamulla kävin lenkillä ja taas kotiin ottamaan päikkärit. Musta on tullut myös todella kiukkunen. Huudan ja mäkätän miehelle joka jutusta. Mies kysyi, ai tälläistäkö tämä 9 kuukautta tulee olemaan, no syytin hormoneja kiukusta ja siihen mies nauroi. Myös nännit ovat tulleet todella ariksi ja törröttävät koko ajan kuin olisi todella kylmä :)



Että tälläistä tänne!!



Niiskuneitinen 4+3

(Ihme oire, sellaista en muista viime raskaudesta).



Vedentytär - ja Komenteera myös - mietti, tuleeko tässä raskaudessa ja vauvavaiheessa otettua rennommin kuin ensimmäisen kanssa. Mä oon aika varma, että mulla tulee ote höltymään paljon. Ekassa raskaudessa opettelin ulkoa kaikki raskausohjeet ja -säännöt ja vauvanhoito-ohjeet ja yritin tehdä kaiken pilkulleen oikein. Vasta vauvavuoden jälkeen, nyt taaperoa hoitaessa, oon huomannut, että ehkei kaikella olekaan ihan niin hurjan suurta väliä kuin aiemmin kuvittelin. Tai tottakai yhdestä sipaisusta tuorejuustoa VOI saada listerian ja varmaan noudatan ruoka-ainelistaa suurin piirtein niin kuin viimeksikin, mutta joissain asioissa vasta määrällä ja säännöllisellä käytöllä on väliä (viime raskaudessa jossain vaiheessa maistui irtokarkit ja pelkäsin sikiön kuolevan niihin tai vähintäänkin saavan jonkin aivovamman... vaikka kyseessä nyt ehkä oli vain muutamia kymmeniä grammoja karkkia joinakin päivinä). Heh.



Vauvaa hoitaessa en kestänyt itkua yhtään - poika kyllä onkin ollut alusta asti kovaääninen - vaan ryntäsin ekasta inahduksesta tarjoamaan tissiä suuhun. Sitä en kyllä tiedä, kestänkö edelleenkään sekunninkaan itkua vai hätäännynkö taas heti ihan hermoraunioksi. Puistossa taaperon kanssa leikkivät äidit tuntuvat lykkivän itkevää vauvaa vaunuissa hyvän tovin, ennen kuin taapero suostuu lähtemään kotiin päin vauvan ruokailulle - en tiedä, miten multa tulee onnistumaan. Tarkoitus kuitenkin on, että 2½-vuotias isoveli jatkaa kotihoidossa vauvan kanssa. Kai elämä siitä vaikeutuu ainakin hetkeksi, ennen kuin sitten taas helpottuu, kun saavat seuraa toisistaan. Ja vauvat ovat erilaisia; poika oli tosi vaativa vauva ensimmäiset 9kk ennen liikkeelle lähtöään. Toiset vauvat taas tuntuvat jopa möllöttelevän paikallaan rauhassa ihan itsekseen! Ei meidän esikoinen _ikinä. Nyt toki leikkii jo itsekseen, mutta vauvana piti olla kantamassa, hyppyyttämässä, heiluttamassa, viihdyttämässä ihan koko ajan. Saas nähdä, millainen tyyppi nyt olisi tulossa.



Mitä, mähän kirjoitan kuin meille olisi oikeasti tulossa vauva! :-) Jee!



Bea76 rv 4+6 ja poika 1v 10kk

ja seesteisyys on tiessään. En yleensä juuri koskaan suutu kunnolla esikoiselle vaikka kuinka koettelisi hermoja mutta eilen illalla heitin juustohöylän seinään kun tyttö vaan sohi sillä vaarallisesti kielloista huolimatta. Ja mies ottaa aivoon vaikkei ole tehnyt mitään pahaa. En muistanutkaan että tää on tällaista.



Nyt mies lähti esikoisen kanssa kauppaan ja sain hetken omaa rauhaa, ihanaa. Olen esikoisen kanssa vielä kotona viikot.



Olen miettinyt samoja asioita kuin Bea76, ja aika samanlaisilta kuulostaa meidän esikoiset. Tyttö oli temperamenttinen koliikkivauva ja vauva-aika oli raskasta. Toisaalta on terävä ja hyvin kehittynyt, ihana tyttö ja kaiken sujuessa on aurinkoinen ja rauhallinen. Jännitän ehkä eniten sitä että jos kakkonen on samaa sorttia ja ekat kuukaudet menee kantaessa ja valvoessa. Yksi uudenlainen pelko on kyllä tullut. Pelkään että itselleni kävisi jotain loppuraskaudessa/synnytyksessä ja esikoinen jäisi ilman äitiä. Koetan olla ajattelematta asiaa liikaa, koska pelkohan on lähes aiheeton. Onko kellään muulla tällaisia pelkoja? Toi on nykyään mun suurin ja lähes ainoa pelko.



Mäkään en enää aio tässä raskaudessa stressata joka suupalaa ja oiretta/sen puuttumista, kunhan pidän normaalin ruokahygienian ja vältän listeria- ja toksoplasmariskiruoat. Yritän välttää lukemasta mitään kauhujuttuja ettei tule lietsottua itselle mitään epäilyjä.



Neuvolan ajattelin varata kunhan tässä nyt pari viikkoa menee. Sydänääniä en usko kuuluvan ekalla käynnillä, kun esikoisestakin kuului vasta reilusti np-ultran jälkeen rv 16, vielä rv 14 ei kuulunut.



Mukavaa viikonloppua kaikille marrasvauvan odottajille!



Vedentytär 5+0

Heippa kaikille, siirryn tuolta kuumeilupuolelta tänne.



Ennen sunnuntaita olin jo varma raskaudesta, vaan su alkoi vuoto ja hautasin haaveet marraskuun alun vaavista.

Keskiviikkona tajusin et mun " vuoto" on sellasta ruskeaa tuhrua vaan. To iltaan mennessä oli tuhrut loppuneet kokonaan. Ja oireet jatkui:) Eilen illalla oli pienoista pahoinvointia ilmassa jo. En kauheasti jännittänyt testin tekoa, jotenkin olin varma plussasta. Ja niihän se plussa tuli testiin ihan selvästi.

Olo on vähän sekava tällaisen alun jälkeen, mutta eiköhän tää tästä.



Neljäs lapsi on meidän perheeseen nyt sitten tulossa:) Saas nähä kuinka kauan saadaan vanhimmalta pidettyä tämä salassa. Jos oikein äityy tuo pahoinvointi, taidetaan jäädä kiinni aika pianki jo.



Oireita joista tiesin raskauden olevan totta:

Menkkajomotukset jotka alko viikkoa ennen tuota " vuotoa" (alkaa helpottamaan) menkkajomotuksia kun mulla ei yleensä ole! repäisykivut, rankka väsymys. Aloin taas viimeviikolla nukahtelemaan sohvalle;), vilu, mielen ailahtelevaisuus, (pms oire " tekis mieli räjähtää kaikille, kun ovat niin vitun ärsyttäviä ei tullut täläkertaa;).



No nyt mennään päivä kerrallaan ja kattellaan mitä elämä tuo tullessaan tälläkertaa.



Ipan@+papu 5+0 Laskettuaika 1. tai 2.11

Onko meille esittelypinoa jo tehty? Kuka olis niin näppärä sormistaan et sen osais tehdä?

Ja nimestä, Marrasmurut kuulostaa hyvältä.

Jos annetais kuumeilijoiden pitää oma nimensä?



Niin ja onnea muillekkin plussanneille. Eiköhän tuolta kuumeilupuolelta lisääkin ole kohta taas tulossa. Monella todellista piinaa, kuten minullakin.



Ipan@ 5+1

Pitäisikö huomisaamuna aloittaa uusi viestiketju vaikka nimellä MARRASMURUJEN ESITTELYPINO ja vk 10? Eikös ne esittelyt sitten olisi sujuvasti siinä, vai pitäisikö esittelypino olla ihan erikseen ja viikkopino erikseen? Toisaalta kun tarkemmin ajattelee, niin esittelypino voisikin olla erikseen, siihenhän tulee jäseniä varmasti pitkin kevättä.



Mitä tulee noihin ärsytyksiin ynnä muihin, niin täälläkin ärsyttää koko ajan... eniten ehkä ärsyttää se, kun on huono olo jatkuvasti, eikä oikein jaksa mitään. Miehelle tietysti sitten kiukutellaan, ja lapsille

:( Vekaroiden huuto ja kiljunta ärsyttää jotenkin ihan erityisesti. Ja väsyttää... kävin eilen jumpassa ja lenkillä vielä mutta sitten pitikin nukkua piiiitkät päikkärit lasten kanssa. Eli tuo väsymys on toinen asia, joka tuntuu vievän tehoa arjesta ja kaiken " oman ajan" illasta. Mutta tää on onneksi ohimenevää... Odotan jo kovasti sitä, että keskiraskaudessa (perinteisesti) väsymys hellittää ja virtaa on vaikka muille jakaa. Sattuu sopivasti se keskiraskaus kesään ja puutarhahommien aikaa, joten kuvittelen, että mun puutarha kukoistaa tulevana kesänä... Saahan nähdä kuin käy. Paprikat ja parit yrtit on jo itämässä... muita puutarhapörriäisiä täällä?



Komentoora ja Lahja 4+6

.... mut siihen saatte kyllä mun kanssa tottua :)



eli toki esittelypino on eri juttu kuin viikkopino, en muistanutkaan että se esittelypino on noin " monimutkainen" . Mietin vaan itse, että en ainakaan vielä mielelläni kertoisi ihan kaikkea, kun täällä liikkuu paljon tuttujakin, jotka osaavat helposti mun jutuista laskea yhteen 1+1 ja tunnistavat... en vielä haluaisi paljastaa synnytyssairaalaa ynnä muuta. Muita yhtä salamyhkäisiä?



komentoora

sillä tuoltahan on tulossa paljon väkeä vielä perässä, mehän ollaan vasta alkukuun odottajat täällä:)

Voihan jättää kertomatta synnytyssairaalan jos ei halua, ja paikkakuntakin voi olla ilmoitettu suuremmassa mittakaavassa esim. Pohjanmaa jne.. siitä ei ainakaan tiedä missä suunnalla asuu kun Pohjanmaatakin on niin laajasti.

Olis vaan kiva nähdä tärkeimmät noin erillisenä pinona esiteltynä, niin oppii " tuntemaankin" kanssa odottajia paremmin kun voi käydä kurkkaamassa et olikos tolla ja tolla monta lasta jo ennestään jne..



Osaisitko sinä komentoora sen tehdä, sellaisen ihanan värikkään?



).( Kävin lasten ja äitini kanssa pulkkamäessä ja kerroin äidilleni. Oli iloisen yllättynyt:) On aina tiennyt odotuksistani aikaisin, hältä tukea haluan ja saan jos jokin meneekin pieleen. Samoin tietää paras ystäväni.

Muut saavat tietää kun pahin keskenmenonriski alkaa olla ohi tai jos maha alkaa näkyä sitä ennen tai jos muuten vaan jään kiinni jostain syystä:) Ei olla ihmisiä jotka haluaa heti ilmoittaa kaikille plussa uutisesta.

Tälläkertaa taitaa suurinosa sukua saada vaan tietää paljon ennekuin haluttais edes kertoa, mutta minkä teet kun suuri sukujuhla lähenee just niillä viikoilla kun masu alkaa pyöristymään.

Vointi ok, väsymystä ja pientä äklötystä lukuunottamatta.

Vähän on vieläki sellanen epäuskottava olo, vaan eiköhän tää tila tästä ala iskostumaan päähän pikkuhiljaa;)



Ipan@

Eli plussasin jo perjantaina, mutta ajattelin etten vielä viitsi tänne edes pinoutua kun viikkoja vasta 3+6 =) Mut uskaltaudun nyt kuitenkin kun on niin raskaana oleva olo.



Mulla alkoi raskausoireet jo viime maanantaina kun menkkoihin oli viel viikko. Ihan tajuton väsymys, palelu, tunne ett flunssa tulossa, mut ei mitään flunssaoireita, tissit kipeyty. Olikin jo lähes varma raskaudesta, kun testin tein. Nyt vaan toivon ett pikkuinen pysyis mukana, koska edellinen raskaus päättyi rv5+4. Sain heti kunnon plussan, mikä ihmetyttää koska tosiaan oli vasta rv3+4 ja esikoisesta plussasin vasta kun menkat oli viikon myöhässä ja silloinkin sain ensin haamun.... Huomenna ajattelin testata vielä ja ehkä käydä tk:ssa testissä, ihan vaan jos tääkin menee kesken, niin on todisteet että raskaana taas olin...



Tosi omanapaista tänään, vaikka oon kyllä käynyt teidän pinoa jo salaa kurkkimassa ja onhan täällä monta tuttua tuolta vauvakuume-puolelta.



Täytyy lähteä laittamaan tuo murunen sänkyyn.



Iltoja kaikille



murunmamma