Tehdäänkö koulussa yleisesti joku sukupuu?
Olen joskus kuullut, että jonkun lapsi on tehnyt alakoulussa sukupuun omasta suvustaan, tai siis koko luokalla on teetetty sellaiset. Onko tämä yleistäkin?
Tiedän että useimmille ihmisille tämä on yks hailee, mutta minä en pidä siitä että perheemme asioita tällä tavalla väkisin kaivettaisiin julki, ja tieto suoraan opettajalle ja luokkakavereille. Meillä kun sattuu suvussa olemaan erinäisiä asioita, jotka eivät kuulu pätkääkään kenellekään.
Kommentit (35)
Eri oppiaineissa ja eri luokka-asteilla, riippuen koulusta ja opettajasta. Lapsihan voi miettiä, ketä lähisukuun kuuluu ja ketä siinä haluaa näkyvän. Tarviiko niihin yleensä edes laittaa sukunimiä? On paljon perheitä, joissa on useammalla sukunimellä jäseniä (minun, sinun ja meidän lapset). Voihan siihen laittaa tyyliin; Leena-mummi, Martta-isomummi, Risto-setä jne.
Se että lapsi alkaa kysellä, vai se että koulussa katsellaan muutamaa vierasta nimeä? Kummaa touhua... voithan sopia lapsen kanssa ennakkoon, mitä siihen puuhun kirjataan.
Siis ihan noin niin kuin järjellä miettien: kuka oikein on kiinnostunut koulussa sukupuustanne? Jos sellainen tehdään niin sehän piirretään esim. kielen tunnilla erilaisten sukulaisuustermien opettelemiseksi. Ei siitä mitään syväanalyysia saa teidän suvun luurangoista. Sinne puuhunhan voi ihan hyvin kirjoittaa mitkä nimet tahansa tai jättää kirjoittamatta. Lapsen opettaja tuskin lähtee selaamaan maakunta-arkiston mikrofilmejä lapsukaisen sukupuun oikeellisuuden tarkistamiseksi.
No esim. Jammu-sedän lapsenlapsilla kivaa varmaan kirjoittaa isoisän nimi
Vai oletko Elizabeth Fritzl?
tai sitten keksiä ihan mitä haluat.
tarvitse koulutöissä paljastaa. Voitte pudottaa sukulaisia puustanne, mikäli niin haluatte, tai siirtää heitä eri oksille. -ope
kuin lesboperheiden lapset
Monissa suvuissahan au lapset ovat perinne monessa polvessa ja toisisssa suvuissa lasten teko aloitetaan 15 v jne.
Tosin itse olen antanut oppilaiden halutessaan tehdä sukupuun pelkillä etunimillä. Joskus jotkut oppilaat ovat tehneet pelkän toisen haaran, kun isä ei ole ollut tiedossa. Ei kukaan ole kummastellut toisten sukupuita.
Jos ajatus sukupuusta ahdistaa, niin opettaja varmasti hyväksyy, kun teette sukupuun pelkillä etunimillä.
t. äitiyslomalla oleva ope
Lapset tuskin tunnistavat mitään vanhoja julkkiksia. Ja opettajalla taas on vaitiolovelvollisuus. Joten mihinkään ei mitään juoruja pitäisi kulkeutua.
Eli on turhaa miettiä muiden suhtautumista teidän sukupuuhun. Eikä se opettajakaan niitä välttämättä edes katso, jos sukupuut ovat vain kirjassa tai vihkossa. Sinun kannattaa vain miettiä sitä mitä opetat lapsellesi sukupuun tekemisestä, ettei lapsesi hämmenny noin tavallisesta asiasta.
Tosin oli munkin luokalla aikanaan yksi poika, joka ei ollut paljastanut kenellekään, että isällä on eri sukunimi kuin hänellä. Ja kun se asia sitten kerran paljastui, niin tää poika raivostui aika lailla. Hän ei ollut halunnut paljastaa, ettei olekaan ihan tavallisesta ydinperheestä.
Eikös sen sukupuun tee lapsi eikä vanhempi? Vai tuleeko se koulusta kotiin äidin tehtäväksi?
Meillä ainakaan lapset ei tunne kuin pari sukulaista; tosi paljon on sellaisia, joiden kanssa ei eri syistä tule oltua tekemisissä. Kiva että nämä ihmiset nyt sitten koulun puolesta pakotetaan penkomaan esiin ja lasten ihmeteltäviksi.
Isäni on vankilassa, mutta kyllä sukupuuhun laitetaan silti "Paavo vaari". En kyllä kirjoita missä hän nyt on. Tiettyjä asioita joille itse ei voi mitään on ihan turha ylihysterisoida... vai pitäisikö Paavo vaari unohtaa jonkinlaisen häpeän takia. En tosin itse kyllä asiaa häpeä. Juoppo mikä juoppo
eli viidennen luokan alussa kun historian opetus on alkanut, on läksynä ollut sukupuun tekeminen.
Me olemme tehneet isoisovanhempiin asti, ja ovat kuulemma olleet kaikkein laajimmat, joten ei mitään kovin kattavaa kai ole tarkoitus tehdäkään.
... Onko lapsesi tietoinen sukuusi liittyvistä kammottavista salaisuuksista joita pitää koulussakin varjella? Siirrätkö jotain häpeää tarpeettomasti vai ihan oikein aiheesta? Jos salailuun ja peittelyyn on ihan aihetta niin paras että keskustelet asiasta opettajan kanssa ja samoin lapsesi kanssa sillä kyllähän sukujutut tulevat muissakin yhteyksissä esille kuin vain sukupuun tekemisessä. Ja vaikka ette pidä yhteyksiä niin silti lapsellasi on suku joka on hyvä tietää. Avomieheni sai vasta kakskymppisenä tietää että hänen enollaan oli sivusuhteesta syntynyt lapsi. Aikanaan "kammottava" salaisuus mutta joka sitten oli purkautunut pikkuhiljaa ja nyt ko tyttö on mukana sukujuhlissa jne sillä eihän se sen poloisen tytön vika ollut että hän syntyi miten syntyi.
Hankalaahan tämä voi tietyissä tapauksissa varmaan olla mutta luovuus sallittakoon.
Esim. minä en ole koskaan tuntenut biologista isääni. Äitikin tunsi vain 11kk ajan... ;) Sen sijaan kasvatti-isä (äitini aviomies) on ollut sama 32 vuotta. Kun lapsen piti tehdä sukupuu niin minä kyllä siihen ilman tunnontuskia laitoin kasvatti-isäni (ja hänen sukunsa) isäksi ja isänpuolen suvuksi.
Tuskin mikään on nykyisin niin vaikeaa. Onhan näitä uusperheitäkin niin paljon. Meilläkin on pojalla kaksi sisarpuolta miehen entisestä avioliitosta (joista toisella jo lapsiakin) ja nätisti heidätkin sinne sukupuuhun vaan tirvastiin.