Lue keskustelun säännöt.
Mistä vielä säästäisi?
25.02.2008 |
Kotiäiti, kotihoidontuki ja pienet menot. En käy riennoissa, ulkona syömässä, kampaajalla ehkä kerran vuodessa. Soitan vain pakollisia puheluita eli laskuni on alle 10 e kuussa. Vaatteisiin en tuhlaa.
Meillä on kaksi autoa, koska asumme n. 40 km taajamasta eikä yleistä kulkuneuvoa ole täällä päin käytössä. Käyn n. kerran viikossa asioilla.
Pidän nettiyhteyttä ja tilaan päivittäislehteä. Näistä en halua luopua, koska ne ovat melkein ainoat linkkini kodin ulkopuoliseen elämään.
Miehellä on hyvät tulot ja rahasta meillä ei ole niinkään pulaa. Mies haluaisi kuitenkin, että luopuisin autosta ja miettisin tuon lehden perumistakin. Mutta jos luovun autosta, olen täysin miehen työ- ja muissa aikatauluista kiinni. Eli en pääse enää vapaasti liikkumaan. Mies kyllä oli sitä mieltä, että jos tarvitsee niin voinhan aina tahtoa kyytiä joltain tutulta. Mielipiteitänne kaipaan?
Suutahdin jo miehelle ja sanoin, että jos autosta joudun luopumaan niin muutan sitten lähemmäs keskustaa.
Kommentit (19)
Luopukoon mies omastaansa ja käylöön julkisilla töissä ;) Me asuimme myös kaukana kaikesta eikä minulla ollut omaa autoa, meinasin tulla hulluksi! Älä vaan tee sitä virhettä, että jäät jumiin sinne lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luovu siis miehestä. Ihan hullultahan tuo kuulostaa, jos teillä ei kerta ole rahasta pulaa.
Pitää sinut neljän seinän sisällä?
Käsitin niin, että teillä tai ainakaan miehelläsi ei ole pulaa rahasta, joten miksi sinun pitäisi luopua kaikesta sinulle tärkeästä, olet ilmeisesti muutenkin luopunut monesta " turhuudesta" ja elät niukasti. Elääkö miehesi yhtä niukasti? Saako hän kuluttaa itseensä? Vai onko mies vain pihi tai onko teillä tarve säästää esim. asuntolainaa vai miksi sinun pitää pitää omat kulusi lähes minimissä?
Joudummehan laittamaan lapset hoitoon ja olen sanonut, että hän saa maksaa toisen lapsen hoidon. Miehellä on vähän enää asuntolainaa jäljellä. Ostelee kyllä itselleen kaikkea pientä kivaa, viimeisin ostos oli aktiivikamera vaj. 200 e. Sillä ei ole mitään käyttöä, mutta " hänhän ostaa omalla rahalla mitä haluaa" . Joskus harmittaa tuo asenne, kun en itse voi kuvitellakaan laittavani tuollaista summaa mihinkään ylimääräiseen. Mutta en toisaalta tarvitsekaan mitään hömppää. Miehellä on myös harrastuksia, joihin uppoaa rahaa. Mutta nekään ei minulle kuulu. :\ Pidän kulutukseni minimissä, koska minulla on minimitulot. Yritän kuitenkin ostaa tuloillani edes ruokaa ja vaatteita lapsille, sekä käyttää lapsia jossain tapahtumissa edes joskus.
minkälainen suhde teillä on? Mikä ihme marttyyri sinä olet, joka ei tarvitse rahaa mihinkään ja miten niin on ok, että miehelläsi on kaikenlaisia harrastuksia ja mies ostelee itselleen kaikkea kivaa pientä samaan aikaan kun sinä tulet pienimmällä mahdollisella toimeen??? Et voi olla tosissasi ja jos olet, niin sitten ota äkkiä itseäsi niskasta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sää et luovu enää mistään!
Mulle kanssa tuli mieleen että mistä mies venyttää? Esim. mitä syö töissä? Ottaa omat eväät (kotona kasvatetut ja tehdyt) niin säästöä tulee nopsaan 100 kuussa, siis JOS ruokaan menee " vaan 5 egee päivässä" -se on 25 euroo per viikko. 100 kuussa!
Jos mies käy kaupassa. Eikä osta aina uutta kauluspaitaa vaan tuo sun laatiman listan mukaan, säästyy lisää!
Ja ehdottomasti miehen pitää viedä sut kerran kuussa ulos elokuviin ja hotelliin harrastaan villiä suhteen parantamista -kun kerran olet hyvä venyttään senttiä! Ehdota tota: sano että yks kahen lapsen työssäkäyvä äiti niin netissä sano!
Mää en keksi muuta kun kasvattakaa omat rehut ja syö puuroa! :/
Oot kyllä aika nainen!
Eikö miehesi osallistu lasten elättämiseen ja hankintojen tekemiseen? Joudutko itse vastaamaan menoistasi ilman miehen tukea, vaikka mies käy töissä ja ansaitsee ja sinä teet oman osuutesi yhteisen talouden eteen vastaamalla lastenne hoidosta?
SAin mielikuvan, että mies elää vapaata ja omaan kulutukseen keskittyvää elämää ilman normaaleja velvollisuuksia, joita perhe-elämä tuottaa (samalla maksaen asuntolainaa eli kartuttaen omaa henkilökohtaista omaisuuttaan) ja sinä sitten kituutat pienellä yhteiskunnan tuella ja yrität tinkiä kaikessa mahdollisessa lastesi hyvän elämän eteen.
Jos ymmärsin oikein, teillä olisi mielestäni miehesi kanssa paljon puhuttavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko naimisissa? Lapset yhteisiä? Mies maksanut itselleen talon ja sinä olet auttanut siinä (hoitanut lapset kotona), saamatta itse nimeäsi mihinkään? Jos et mene töihin, niin paljonko miehesi antaa sinulle omasta palkastaan rahaa? Ymmärsin, että käyttää rahaa omaksi hyväksi, muttei juurikaan koko perheen hyväksi?
Jotenkin tökkii tuo kuvio. Älä ainakaan autosta luovu, muuta en tähän alkuun keksi.
NYT mää oon NIIIIIIN järkyttyny: siis teillä yhteiset rahat ja mies ostaa itselleen kaikkea?
Perun puheeni: hotelliyön ja elokuvan lisäksi se maksaa sun kuntosalis!
Ihan oikeesti: perhe on yhteinen projekti: jos SINÄ menetät pakkatuloja parista tonnista muutamaan sataseen. Niin mies kyllä maksaa sun elämistä -kun ootte yhteisessä liemessä!
Jösses, sanoo 9.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä auto! Meillä on vain yksi auto, koska en ole kortin saatuani ajanut juuri lainkaan, en siis tohdi enää ajaa. Mutta joskus olisi niin mukava mennä jonnekin... Onhan noita busseja, mutta sitten on niiden aikatauluista ja reiteistä kiinni.
Meilläkin mies tienaa. Pärjätään. Molemmat ostamme lapselle vaatetta, ja jos tilini alkaa näyttää tyhjältä, hän siirtää sinne rahaa. Itseeni en suuremmin tuhlaa. Ranskankurssilla käyn, jotta kesälomalla pärjättäisiin. Mies osti juuri digikameran, mutta mietti pitkään, ja kysyi minulta lupaa(!). Sitä sentään käytetään, ja kuvauskeikoista saa rahaa. Mieheni sovittaa menonsa muille sopiviksi, ja muistaa kysyä, tarvinko kyytiä. Ja on muutenkin ajattelevainen.
Pidä siis autosi, ja vihjaa miehellesi, että olisi hänenkin osallistua lasten kuluihin.
Että jos sää oot kotona äitiyden takia -tai muutenkin vaikka olisi työtön, niin rahat on sillon yhteisiä! Koska SULLA EI OLE RAHAA!
Ei toinen voi sillon ostaa ITSELLEEN. Nyt vähän mietitte yhdessä asiaa uudestaan.
9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tilanteesi on tosiaan niin kurja kuin kirjoituksestasi saa kuvan, minusta sinua kohdellaan nyt järkyttävän epätasa-arvosesti ja ilmeisesti hyväksikäyttäenkin.
Toivottavasti tämä on provo.
Ystävänsä olivat neuvoneet, että minun pitäisi maksaa puolet asumiskuluista, sähköstä, lainoista yms. Muuten käytän kuulemma miestäni hyväksi. En suostunut asumista maksamaan, koska talo on miehen nimissä eikä halua sitä yhteiseksi laittaa. Pidän myös sähkönkulutuksen minimissä ja lämmitän päivittäin puilla. Saimme monta sataa nytkin takaisin... Mutta kunniahan ei ole minun, vaan niin kuuluu vain olla. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole todellista. Miehelläsi on elatusvelvollisuus ja kun olette taloudellisesti noin eriarvoisessa asemassa, niin se, että tuo kaupasta joskus ruokaa ja maksaa talon (joka on hänen nimissään) ei todellakaan ole riittävästi eikä kohtuullista eikä oikein.
jos sen menetät, voit menettää aivan kaiken. Voitko luottaa miehesi hyväsydämisyyteen (!!!), jos avioliittonne jostain syystä päättyy - silloin jäät helposti puille paljaille ilman omaisuutta tai elatusta. Silloin on hyvä että taustaturvana on oma ammatti ja ammattitaito sekä mahdollisuus elättää itsensä omalla työllä. En tarkoita että et nyt tekisi tärkeää työtä perheesi eteen, mutta jos edes miehesti ei sitä tuon enempää arvosta, niin olet aika heikoilla jos jotain sattuu.
Miehesi taloudellisen edun mukaista on pitää sinut kotona (lähes ilmaisena passaajana), kukapa tuollaisesta edusta haluaa luopua. Varmaan hoidat lapsetkin itse, että miehesi saa mahdollisuuden työssäkäyntiin ja varallisuuden hankintaan esteettä?
Jos molemmilla on rahaa työstä, niin silloin ymmärrän sen että pidetään omat rahat. Mutta se, että sulla EI OLE TULOJA. Tuki ei ole tuloa! Silloin kun toista valtio tukee rahallisesti niin miksi oma kumppani muka ei maksa perheen kuluja? HÄ?
Te ootte ymmärtäny jossain kohtaa väärin: jos sinä olet kotona ja hoidat perheen, kodin niin miehen tehtävä on pitää heidät silloin kunnossa, maksaa ruuat, vaatteet ja mielen terveyden, siis vapaa-aikaasi.. Tämä koskee myös siinä että mies joutuu luopumaan omista asioistaan ja pitämään sinua kuin kukkaa kämmenellä. Pentue mummolaan ja hotelliin loikoomaan. Koska olet sen arvoinen! ;)
9
olin syksyn vuorotteluvapaalla ja tuloni olivat 660 egee kuukaudessa (+ 260 euroa/kk, jotka olin säästänyt itse kasaan). Osallistuin lainan lyhennykseen, yhteinen asuntovelka, mutta mieheni maksoi esimerkiksi
- nuoremman lapsen tarhamaksut,
- ekaluokkalaisen iltapäiväkerhon
- sähkölaskun ja kotivakuutuksen,
- mökkimatkojen bensat (meni itse fillarilla töihin)
- vapaaehtoisen eläkevakuutukseni
- puolet ruokakuluista (joissa säästyi pitkä penni, kun olin kotona)
Päivittäislehteä meille ei tule, koska mies saa sen ilmaiseksi töistä. Mutta kyllä uutistieto mulle tarpeen oli!
Eikä puhettakaan että hän olisi ostellut itselleen mitään, minulle maksoi uudet kengät ja kampaajan. Auton ja päivittäislehden tarpeen ymmärrän hyvin, hulluksihan sitä muuten korvessa tulee.
Perhe on yhteinen yritys, ja jos sinä uhraat eläketulosi lastenne edestä, niin kyllä miehen pitää maksaa kunnon osuus ruokalaskusta ja mieluusti kustantaa vapaaehtoista eläkevakuutusta sulle eikä kuvitella, että hyödyt tilanteesta jotain.
Tappiotahan sinä teet miehesi hyödyksi, miehesi säästää lastenhoidossa, ruokalaskussakin säästyy kun kotona tekee! Tosi itsekäs mies!
Vanhempani elivät juuri noin paitsi, että äitini kävi vielä suurimman osan aikaa töissä ja teki töitä perheyrityksen eteen, mutta isä nyysi kaikki äidin rahat ilman lupaa vaikka oli monta kertaa isopalkkaisempi. Vaimo ja lapset aina vanhoissa vaatteissa ja mihinkään ei ollut varaa muulla kuin isälläni (paitsi, että hän käytti rahat itseensä). Äitini teki myös äitiyslomalla jotain hanttihommia, että mies ei olisi voinut syyttää häntä verenimijäksi. Äidin kaikki rahat menivät ruokiin, vaatteisiin, lasten leluihin, bensaan ja laskuihin.
Nyt kun lapset ovat aikuisia niin he ovat eroamassa ja sen yhteydessä äitini jää melkein rahattomaksi ja isäni syyttää äitiäni hyväksikäyttäjäksi, vaikka asiat ovat oikeasti toisin päin.