ooo- HELMET helmikuun vikaan viikkoon -ooo

Täällä sitä siis vielä kotosalla ollaan..Tänään käytiin ajelemassa vanhempieni luona ja automatka ei ole tosiaan oikein enää mua varten. Supisteli pitkin matkaa, mutta mukana oli vain ne puristavat tunteet, ei itse kipua...Ja tuli sitten taas herkuteltua kun äiti tarjosi täytekakkua, mutta eihän sitä kieltäytyäkään voinut ;)



Sokeritoppa pääsee siis huomenna itse asiaan, onnea siihen koitokseen! :)

Jokohan cry-baby on oman käärönsä lunastuksessa...?

noh, kyllä minäkin täältä perässä tulen - hitaasti mutta varmasti.



Huonoa oloa on taas ollut, toivottavasti ei mitään mahatautia pukkaa enää näin viime hetkille!



Mutta toivottavasti pian päästään kaikki viimeisetkin vauvan tuoksuiseen arkeen mukaan :)



s ja p 41

ja onkohan nyt niin että ainoana täällä olen?No, pitäähän jonkun pitää tätä palstaa vielä viimeisenä pystyssä ;) (ja tietty se kunnia kaatuu mulle *hih)



jeps, mutta enpä nyt enempiä kirjottele, jään odottamaan, olenko oikeasti se viho viimeinen....



S ja p 41+1

Tsemppiä sulle viimeisille metreille! Aika tuntuu varmasti pitkältä, mutta kyllä se kuluu. Ja lopputulos varmasti palkitsee jokaisen piiitkän odotusminuutin! =)



Kliseitä, mutta totta...



Tango ja poeka 11vrk

Yks kaks kädenkäänteessä se teilläkin Suvi arki muuttuu :-)

eilen tähän aikaan nukuin/valvoin 2 lapsen äitinä, nyt tuossa välissä tuhisee pikkuinen (tai oikeastaan iso) poika...

aamulla siis mentiin kättärille puoli yhdeksäksi, kymmeneltä saatiin kalvot puhkaistua, ja 12:32 kuului ensirääkäisy! Kotona oltiin taas klo 20... Kaikki meni siis hyvin; vauhdikkaasti mutta hallitusti. Huomenna yritän kertoa lisää, nyt vähän unta. tai ainakin lepoa. nuoriherra on oikea tissittelijä!



t sokeritoppa, aamulla 41+6, nyt taas " nollilla"

Onnea koko teidän perheelle! On varmaan muutkin lapset innoissaan uudesta pikku " tuhisijasta" :) Tulehan kertomaan lisää, kun kerkeät..Täällä minä kuitenkin vielä tänään monen monta kertaa käyn ;)



Jeps, huomenna olis se meidän aika sinne äippä polille, saas nähä laittavatko vielä takasin vai joko saisin pian nähdä pikkuisen. Olisi se sama lääkäri joka viimeksikin, niin olisin aivan varma että sille tielle jäätäisiin.. Mutta toivottavasti en enää tämän päivän jälkeen pidä tätä palstaa viimeisenä pystyssä.. *peukut ylös, peukut ylös * ;)



nyt aamu palalle.



S ja p 41+2

Onnea pojasta! Kiva kuulla, että kaikki meni hienosti! Minkäskokoinen prinssi teille saapui?



Ihanaa vauva-arkea teidän perheelle!

Tsemppiä vielä viimeisille helmille. Varmaan tuntuu jo, että olispa käärö jo sylissä. Mutta teillä vielä edessä ne ihanat päivät, kun vauva on vain päivän parin vanha. Ne on jotenkin niin uskomattomia hetkiä.



Vaikkakin jokainen hetki on niin ihmeellinen, mutta nyt alkaa jo tuntua, että ainahan toi pikkuinen on ollut meillä. Tää on vaan niin ihanaa olla äiti ja jotenkin tuntuu, että haluaa vaan pysäyttää ajan ja nauttia joka hetkestä. Tuntuu, et ekan lapsen kans odotti, et se oppis erilaisia asioita ja alkais seurustelemaan, sillä koti oli aika hiljainen päivisin kun mies oli töissä. Nyt sitä en enää odota mitään, vaan nautin jokaisesta sekunnista. Ja voi että meidän tytöt rakastaa pientä veljeään. Mä jotenkin aattelin, et meidän keskimmäinen (just 4v.) on jotenkin mustasukkanen, mutta ei. Joka hetki, ne vaan toistelee, että miten Onni voi olla niin ihana.



Onnittelut kaikille nyyttinsä hakeneille!



Täysikuun synnytys/hätäsektio oli kyllä hurja, mutta ihanaa että kaikki meni onneksi hyvin.



Aurinkoista maaliskuuta teille kaikille!



Onnista onnellinen iitulii ja Onni 20 päivää

2.3. klo 7:03 näki päivänvalon pikku prinssimme 4120g ja 53cm, nuppi 36cm. Rauhallinen poika, syö ja nukkuu. Synnytyksestä lisää myöhemmin.



Tsemppiä Suvi jos olet vielä kasassa, kyllä se sunkin aika vielä koittaa...:D



Onnellinen mutta väsynyt cry-baby

Onnittelut cry-babyn beibille, ja Suville antoisaa äippäpolireissua huomiselle.



Tosiaan tuo meidän ukkeli oli odotettua isompi. Sunnuntaina ultrassa arvio 3.8-3.9 kg, todellisuudessahan hän sitten oli sen 10% isompi, eli 4kg 290gr, pituus 53 cm, ja py36. Ei ollut kuitenkaan hankalampi synnyttää kuin kaks aiempaa, vaikka oli 700-900 grammaa isompi. Liekö osasyynä hyvä ponnistusasento, eli jakkara, ja hyvin tehonneet puudutteet (kohdunkaulan ja pudendaali).

Poliklinisesti siis homma hoidettiin, ihanaa on ollut saada toipua kotona. Mä ainakin tunnen itseni sairaalassa aina potilaaksi, ja se laahustava fiilis siellä tarttuu... ja yks mun kammotus on ne vessat ja suihkut jossa aina haisee veri... Toki siinä poliklinisessä synnytyksessä kaikki pitää mennä nappiin, meillähän eilen näytti hetken siltä ettei happisaturaatio nouse tarpeeksi nopeasti. Eli käytännössä lasta sen kuuden tunnin aikana tarkkailtiin normaalia enemmän. Tänään kätilö on jo soittanut kotiin ja kysynyt meidän kummankin voinnit, ja huomenna mennään kättärillä käymään näytillä.



Poju on aikamoinen tissitakiainen, ja annoinkin hetki sitten huimat 10 milliä lisämaitoa. Maito mulla on kummallakin aiemmalla kerralla noussut kolmantena päivänä. Meillähän on toki ihan tarkoituskin että vauva osaa juoda pullosta tarvittaessa, ja mun kokemusten mukaan se on taito jotain täytyy harjoitella ja ylläpitää. Eli mulle kynnys tuohon lisämaitoon ei ole korkea, mutta apteekin maidolla on siis aloitettu, kun taipumusta allergiaan on. Lisäksi joudun aika usein arki-iltaiisn olla vähintään paroi tuntia lasten kanssa yksin, joten ihan käytännössäkin on paljon helpompaa jos vauvan masun voi tarvittaessa pullosta täyttää (alan kyllä lypsämään pakkaseenkin kunhan maito nousee). Mutta näähän on sellaisia asioita joissa kukin perhe tekee mielensä mukaan. Toisille täysi-imetys on tärkeä, mulle taas joustava arki jossa kuitenkin lasten paras otetaan huomioon.



Mutta nyt isoasiskoa iltapesulle viemään. Iskä kun on isonveljen kanssa treeneissä.... arki on arki vaikka vauva syntyy!



terkkusin sokeritoppa ja poika huimat kolkyt jotain tuntia vanhah

Kiva kuulla, että Sokeritopan synnytys meni hyvin ja nyt vain nautitte vauvan tuoksuisesta arjesta :)

Ihanaa, että jaksatte vielä muakin tsempata ja toivottavasti huomenna musta ei sitten hetkeen mitään kuulu ;) Tai sitten toinen vaihtoehto on se että valitan täällä turhautumista kun mut on passitettu takaisin kotiin *huokaus* Mutta senhän näkee sitten huomenna...



Tämän päivän onkin ihan kivasti supistellut ja on ollut kovia selkäkipuja. Ihmetyttää vain kun on nyt toispuoleisesti masuun sattunut (polttanut) ja koitinkin äsken mielenrauhani takia soittaa synnärille muttei kukaan vastaillut..lapsukainen kyllä onneksi liikkuu..





Onnea teille kaikille vauvautuneille vielä!! :) Kyllä täältä perässä tullaan..



s ja p

Onnittelut Sokeritopalle ja Cry-Babylle vauvoista!



Suville paljon tsemppiä huomiselle! Ja pidän mäkin täällä peukkuja, että sullakin alkaa nyt jotain tapahtua!



-Tango