ooo- HELMET helmikuun vikaan viikkoon -ooo

Sitten alettiin puhua mahdollisesta sectiosta..... Mutta kun lisäannoksen jälkeen olin avautunut jo 8 cm, minulle aukeni taas mahdollisuus alatiesynnytykseen ja olin todella iloinen... Eli seuraava epiduraali kesti 2 tuntia ja paineentunne kasvoi. Kun vaikutus oli lakannut ja lääkärit tulivat sopivasti paikalle, kivut olivat niin kauheat etten jaksanut enää. Ja ponnistaa en saanut....



Minulle oli myös noussut lämpöä ja tulehdusarvoni olivat koholla, joten ajattelin edellisen synnytyksen käynnistäneen kohtutulehduksen uusiutuneen taas.



Odottelin seuraavat 2 tuntia siis siinä toivossa, että kohta ponnistellaan ja olinkin tilanteessa, jossa olin melkein auki, mutta en tietenkään saanut ponnistaa vielä. Lääkärit seurasivat kohdun painetta monitorista ja supistukset tulivat n. 3 min. välein. Epiduraalin vaikutus oli loppunut jo ajat sitten ja kivut olivat valtavat. Lääkärit tarkistivat kohdunsuun tilanteen ja mulla oli edelleen toinen reuna 2cm auki ja toinen sentin. En saanut ponnistaa ja huusin paniikissa että auttakaa, kohtuni repeää!!! Sitten tuli hetki, joka oli kauhein kun oksitosiinitippaa lisättiin ja minulle tuli supistus, joka ei mennytkään ohi vaan jatkui ja jatkui vain. Katsoin lääkäreiden ilmeet ja he kehottivat kätilöä lopettamaan tipan välittömästi. Silloin muhun iski pakokauhu, koska ajattelin että nyt se oikesti repeää. Lääkäri antoi saman tien tuomion, peli poikki ja kiireelliseen keisarinleikkauksen.



Sitten tuli itku. Olin todella motivoitunut alatiesynnytykseen ja pettymykseni oli kova. Ainoa ajatukseni oli, että ainakin kivut loppuvat, kun minut puudutetaan ja sen avulla jaksoin 10 min. Kun leikkaussaliin saapui mieheni ja sain puudutteen, yritin viimein rauhoittua.



3 minuutin kuluttua aloituksesta vauva syntyi klo 19.59. Kun pieni itku kuului, tuli vanhemmiltakin itku. Minua alettiin paikkailla ja mieheni lähti vauvan kanssa pesulle ja mittauksiin. Sitten aloin kuunnella lääkäreiden keskinäistä keskustelua ja kuulin, että leikkauksessa oli ongelmia vanhan sectiohaavan kiinnikkeiden vuoksi ja veitsi oli osunut virtsarakkooni, jota pinnalta korjailtiin. Onneksi rakkoliuska ei ollut vaurioitunut ja neste pysyi sisällä pienen testin jälkeen. Minut vietiin paikkailun jälkeen heräämöön, josta yritin päästä mahdollisimman pian osastolle vauvan ja mieheni luo. Pitivät minua siellä kuitenkin 45 min, jonka jälkeen pääsin oikeaan kivunlievitykseen, eli näin palkintoni ja koko edellinen vuorokausi ja kaikki oli saman tien unohduksissa!!!



Kävin synnytyksen läpi kätilön kanssa ja minulle kerrottiin, että kyseessä oli laiska kohtu, joka kovista kivuista huolimatta ei jaksanut supistella tarpeeksi tehokkaasti. Diagnoosi pysähtynyt synnytys. Syytä siihen ei tiedetä, eikä sille olisi voinut tehdä mitään. Joillekin voi kuulemma vastaavista jäädä pahoja traumoja, mutta sanoin kätilölle, ettei minulla ainakaan vielä ole sellaisia tuntemuksia. Mutta olen kyllä varautunut siihen, että ne traumaattiset hetket ja kuolemanpelko voi tulla myöhemmässä vaiheessa. Nyt sitten mahdollinen seuraava synnytys onkin suunniteltu sectio. Ainakin tietää mihin on sitten menossa.



Mutta nyt olen onnellinen terveestä lapsesta ja siitä että loppujen lopuksi kaikki meni hyvin. Nautin äitiydestä kaksin verroin, vaikka olenkin tietenkin jonkin aikaa riippuvainen myös mieheni avusta.



Toivon kaikille ihania hetkiä nyyttien kanssa ja voimia lopuille helmille odotteluun.



Hyviä vointeja kaikille!!!



Mama -74 + pikkuprinsessa 4vrk

Harmi, ettei päästy Kättärille samaan aikaan, toivottavasti pääset pian!

Mama-74: Aika hurjalta kuulosti tuo synnytys. Toivottavasti et niitä traumoja siitä saanut vaan jaksat nauttia vauvasta.



Mulla on tänään 39+6 eli huomenna olisi vauvan " eräpäivä" . Enpä jaksa uskoa että vielä huomenna syntyisi. Kävin tänään neuvolassa: paineet taas koholla vaikka kotona oli vielä aamulla hyvät ja pissassa sokeria. Otti täti vielä verensokerin mutta se oli ok. Ei enää näin myöhäisessä vaiheessa laita sokerirasitukseen. Painoa tullut +400, vauva edelleen rt ja hyvin sykkeet kuuluivat.



Mieliala vaihtelee päivittäin. Välillä masentaa rankasti ja välillä tuntuu että mikäs tässä ollessa kun kaikki on periaatteessa ihan ok ja kohta pääsen nuuhkimaan omaa vauvaa.



Tsemppiä ja reipasta mieltä muillekkin jämähelmille!!!

Vedet menivät siis sunnuntaiaamuna ja siinä odoteltiin säännöllisiä supistuksia aika pitkään. Vauva syntyi klo 21.40 illalla, kun vihdoin olin saanut tahdonvoimani kasaan koitosta varten ja ilokaasulla itseni sellasiin pöllyihin, että naureskelin vaan.. hihhih.. =) Oltiin ehditty pussailla ja tanssia mieheni kanssa koko iltapäivä synnytyssalissa, joten oli jo aikakin. Edellinen synnytys tuntui polttoina selässä ja tämä etupuolella, joten teki hyvää roikkua miehen kaulassa. Ponnistin pojan maailmaan kymmenessä minuutissa milli kerrallaan uloshengittäen, kuten olin kaavaillutkin, ja täyden kympin mukulana! Sain vain kaksi tikkiä, joten eroa edelliseen synnytykseen oli hurjasti kuin yöllä ja päivällä!

Poika on 4160 g ja 52 cm, py 37 cm, että onneksi tuli rv 39+2 eikä ajallaan.. =)

Tsemppiä kaikille vielä odottaville, kyllä tällaista kannattaakin odottaa! =)



nemma ja poika melko tasan 2vrk

joo-o. *huokaus* Ensin tää ei mee nukkumaan, kun telkkarista tulee CSI:n jaksoja, joita tää ei oo nähnyt ja miehen kuorsaus kuuluu makuuhuoneen oven läpi alakertaan asti (tää ei millään jaksais töniä sitä jatkuvasti kyljelleen, kun se kuitenkin kääntyy aina takaisin selälleen).



Sit kun tää viimein menee nukkumaan, tää herää tunnin päästä supistukseen...siis yhteen...ja sit tää jää kuulostelemaan, tuleeko lisään. No ei tule. Ja tää nukahtaa. Ja sit tää herää kahden tunnin kuluttua supistukseen...ja tulee toinenkin viittä minuuttia myöhemmin...ja sit ei mitään...ja sit Nallekarkki alkaa riehua...neljältä yöllä.



Kun tää vihdoin viimein saa ravattua kolmannen kerran vessassa ja pääsee takaisin sänkyyn, mies on taas kierähtänyt selälleen keskelle sänkyä tän peiton päälle ja tää joutuu hivuttautumaan siihen pieneen kaistaleeseen omaa patjaansa, joka enää on vapaana valtavine mahoineen. Eikä se uni siinä miehen kuorsatessa tule. Ja päässä alkaa soida Jonna Tervomaa:



" Luovutan. Luovutan. Tähän aikaan aamusta mitään en voi tehdä millekään."



Sit tää huokaa, nousee ylös ja menee suihkuun. Suihkun jälkeen se on taas tässä sohvalla. Se odottaa, että mies heräis, et se pääsis hakemaan vaatteita makuuhuoneesta.



Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee öisin??? :) Saa kyllä mies olla varma, et kun vauva inahtaa yöllä, mä tungen peiton korviin kunnes tissiä tarvitaan. Saa mies sitten käyttää varastoon nukkumansa tunnit laatuaikana seurustellen pikkuihmisen kanssa. P*rkele!



Yöllä satoi taas lunta, mutta eiköhän sekin päivän aikana sula pois...ainakin näyttää ihan siltä toi keli. On tää ihme talvi. Just luin Iltasanomista, et vatsataudit jyllää. Onneksi ei ole vielä tänne suuntaan tullut. Naapuri just viestitteli illalla, et se on ihan kamalassa vatsataudissa. Yök. Mulla on ollut 2 kertaa elämässäni vatsatauti. Muutenkin oksentamiset voi laskea yhden käden sormilla. Ja sitä jos mitä pelkään!



Meille tulee siivoojat tänään, joten mies lupas heittää mut töihin mennessään mun vanhempien luokse viettämään päivää. Siellä onkin koira lenkkiseuraksi ja kolme silityksen kipeää kissaa, joista kuulemma yhdellä kiima...se vasta hauska otus onkin, kun ei siltä saa silloin hetken rauhaa; mouruaa ja vänkää sylissä minkä kerkiää. Ajattelin ottaa kakkuvuoan mukaan ja tehdä mudcakea niille. Vanhemmat saa niin harvoin mitään hemmotteluja. Nytkin pikkuveli punkkaa niiden luona kunnes pääsee eron jälkeen muuttamaan omaan kämppään 31.7. Eikä taatusti maksa ylläpidosta mitään, pesettää jopa pyykkinsä mammalla.



Nyt soi miehen kello, joten aamupalan tekoon. Pääsee tääkin päivä vauhtiin. Jos vaikka ehtis päiväunet jossain vaiheessa vetäistä.



Kaikki yhes koos...



Nonna ja Nallekarkki rv 41+0

oli tullut jo niin monta vauva uutista (jopa kolmisen kipaletta?) että onnittelen teitä kaikkia tasapuolisesti ; Onnea teille ja koko perheillenne!!

Hankaliakin synnytyksiä joukkoon on mahtunut, mutta on se oma nytti sen arvoista :)



menin nukkumaan aikaisin, jo ennen kymmentä ja heräsinkin yhden aikaan siihen kun näin ihan pimeetä unta...Synnytin 6 kissan pentua ;) Ei hitsi, mistäköhän tuokin mahtaa kertoa?! :) no, saipa mies ainakin kunnon naurut kun hänelle unesta kerroin ja pakko kyllä myöntää että nauroin itsekin sillon yöllä aikalailla :D



Tänään olisi neuvola, jokohan nyt olisi se viimeinen reissu? sitä jo kuvitteli viimekerralla että viimeistä viedään, mutta pyh ja pah! olenkin jo päättänyt että en edes enää mieti mitään noin, lapsi syntyy kun on syntyäkseen.Ei siihen nämä hoputtelut joka suunnasta auta yhtään! mutta silti sitä joka päivä supistuksen tullen toivoo...toivoo ja lujaa...;)



Eilen tuli taas kaverilta (tulevalta kummilta) puhelu ja ei varmaan tarvitse edes sanoa mikä oli puhelun pointti ;) Hänen äitinsä oli jo laskenut että kyllä se vauva viimestään 9.3. tulee, silloinhan se on jo kaksi viikkoa yliajalla **huokaus**...Kai nuo jokapäiväiset puhelut/viestit täytyy ajatella vain niin, että onhan se ihanaa kun ihmiset välittää :)



Neuvolassa ollaan kyselty usein, että olenko huomannut vauvalla säännöllistä rytmiä liikkeiden suhteen.Tähän asti en ole osannut tuohon vastata, mutta nyt muutaman päivien ajan olen huomannut että aamut ovat niitä hiljaisempia ja liikkeet alkaa siinä 11 jälkeen kunnolla. On tuo vasen kylki jo aikaslailla kipeä...



No nyt tuli aika lailla " asiaa" ja sen vierestä...Taidan mennä jatkamaan vielä hetkisen unia, kun sen yhden jälkeen en ole saanut unta kun pätkissä...*väsy*



Supistus rikasta päivää meille kaikille!! :)



Suvi ja papu 40+3

Kävin katsomassa blogisi, aivan ihana nyytti!! :) en voinut olla kommentoimatta, kun näin sen kuvan.- Oli kyllä komea miehen alku :D Onnea!

Täällä on nyt supistellut klo 10 alkaen 5 min välein tosi kivuliaasti. Haikaranpesässä oli tunti sitten salit täynnä synnyttäneitä, joten pyysivät soittelemaan tunnin päästä uudelleen.



Mies on kokouksessa 13-14 ja tulee sit hakemaan mut kotiin täältä isin luota... Katsotaan, ehditäänkö muuta kuin kamat hakea.



Nyt tulee taas uusi supistus, joten pakko lähteä liikkeelle. Onneksi on äidin jumppapallo täällä!



Nonna (ehkä lähdössä hakemaan Nallekarkkia vielä tänään)

Hiukan olen kyllä kade. Täällä taas levoton yö, luulin jo että lähtö tulee. Klo 3 alkoi menkkakipuoireet ja sen jälkeen selässä tuntuvat supistukset joita tuli 10 min välein. Makasin sitten yöllä sohvalla suppareita kuunnellen klo 4-6 ja sen jälkeen takaisin sänkyyn kun eivät vahvistuneet. Sängyssä taas supisteli ja sattui enemmän mutta kun nousin ylös klo 7.30, supparit hävis taivahan tuuliin. Ja taas v***tti. :(



Todella masentavaa, ihan maailmanlopun fiilikset. Taas yksi päivä kulutettavana, plaah.



Ja onnea nemmalle pojasta, kivalta kuulosti synnytys!!! :D



cry-baby tasan 40

Nyt kun Nonnakin on varmaan hakemassa nallekarkkiaan kotiin, niin monta meitä tänne enää jää?!Piankohan olen täällä yksin...



Supituksia tulee joo, mutta ne jää siihen puristavaan paineen tunteeseen..Blaah, on se hassua miten oikein odottamalla odottaa kunnon kivun tunnetta ;)



Neuvolassa ei mitään ihmeempiä...oli taas uusi neuvolatäti kun oma oli jossain muualla ja se sai " masu mitaksi" 33, mikä oli mulle ihan uusi ennätys, eli se oli kasvanut melkein 2 cm, luulin että se voi korkeintaan laskea näin myöhäisillä viikoilla...*hmm*..saatiin vielä uusi neuvola aikakin viikon päähän,olis tehny mieli sanoa että " hei älä viiti!" turhauttavaa!



Mutta, jälleen täällä siis vain odotellaan ja koitetaan saada aikaa kulumaan...Tuntuu että keuhkot ei pelaa oikein kunnolla, hengitys aikaslailla hankalaa..kunhan ei nyt keuhkoputken tulehdusta enää lykkäis :/



voimia!

Suppareita tulee edelleen 5 min välein, välillä tiheämminkin. Soittelin Haikaranpesään pari tuntia sitten, käskivät suihkuun. Heillä oli salit edelleen täynnä.



Nyt tunnin suihkussa oltuani istuskelen tässä jumppapallolla kirjoittelemassa. Ei tulis mieleenikään mennä sohvalle makaamaan. Jo nousu tästä aiheuttaa ihan tajuttoman kivun.



Toivottavasti päästään vielä tänään tositoimiin.



Nonna (kärsinyt jo 6h suppareita 5 min välein ja taas tulee yksi...)

pitäsköhän mun hankkia elämä, kun tuntuu että kirjottelen kokoajan tänne palstalle ;) Tuntuu vaan ,ettei tekemistä mukamas ole, vaikka siivotahan nyt aina voi, mutta olen aika monta kertaa jo puunannut koko kämpän lattiasta kattoon...Ja kyläiltykin tänään ollaan.Noh, kirjottelen siis tänne ;)



VAATETUS ASIAA: voipi olla tyhmä kysymys, mutta kun ensimmäinen lapsukainen tulossa (mikä on varmaan kyllä jo tullut kaikille aika selväksi ;) niin kyselisin semmoista että kuinka paljon näihin aikoihin syntyvä pienokainen tarvitsee vielä päälle? Haluaisin ostaa uuden ulkoilupuvun, koska mieheni siskon antama (lainaksi) on niin suuri varsinkin nyt tuon kokarvion jälkeen, että haluaisin sopivamman asun...Toppapuku vai hieman kevyempi? Mitä itse olette ajatelleet ottaa synnärille mukaan? Kassi oli jo valmiiksi pakattu vauvaa varten mutta rupesin eilen menemään sitä vielä läpi ja nyt on sitten " ongelma" - noh, hyvähän se on saada aikansa jotenkin kulumaan :)



Jos joku ehtii supistuksiltaa vastailemaan niin tack!



Ja Nonnalle vielä voimia :D

Nonna kyllä sulla on nyt on ihan oikeasti synnytys käynnissä :-) Toivottavasti pääsette pian lähtemään, kivut on jotenkin ehkä helpompi hallita kun tietää että myös kivunlievitys on lähellä sitten jos ja kun sitä haluaa!



sj85:

mun edellinen syntyi marraskuussa. toppapuku koossa 62 cm oli liian iso koko ekan talven. niinpä vahingosta viisastuneena ostin nyt kirpparilta toppiksen kokoa " 1 month" . eli juuri koska liikumme paljon autolla, niin tykkään että pitää olla vaate joka on vauvalle sopiva, jotta turvavyötkin saa kiristettyä hyvin. sen lisäksi meillä on sellainen fleece-puku, jossa pussimainen jalkaosa. haaravyölle on reiät, joten senkin saa näppärästi kiristettyä. näillä näkymin fleece puvullakin tulisi pärjäämään, kun ei ainakaan eteläsuomeen näyttäisi oikeata talvea tulevankaan.

Yksi mitä myös voin lämpimäst suositella on eisbärchen-tyyppinen makuupussi kaukaloon. ainoana huonona puolena taisi olla kovin avonainen pääntie. eli käytännössä mä ainakin laitoin sitten siihen kaulalle/rintamukselle extrafyllinkiä harson tms muodossa. tässä kuva siitä pussukasta:

http://www.babyidea.fi/vauvanhoidosta/lampopussi.html

omani möin pois, ja nyt ajattelin pärjätä ilman kun on tuo sopivan kokoinen toppapuku. mutta oli siis kovalla käytöllä edellisellä, ja varsinkin kauppareissuilla tosi hyvä kun riitti että avasi vetskarin kun meni sisätiloihin.

kotiutumista varten meillä siis on pakattuna pitkähihainen body ja terälliset potkikset, sukat sekä käsiin että jalkoihin (sukat käsiinkin siksi kun sukissa on pidemmät varret kuin mitä pikkutumpuissa tapaa olla) ja silkkipipo + villasukat. se pieni toppapuku on fleecevuorinen ja aika paksu, joten luultavasti noinkin vähällä pärjää siinä alla. varuilla on kuitenkin toinenkin puuvillainen sisävaatekerta (ja voihan olla että just kun on omat vaatteet puettu, niin tuleekin puklu tms). Ja sitten on vielä mukana harso jonka voi laittaa siihen kaukalon eteen ettei kaikki pöpöt heti hyppää naamalle, ja ettei tuuli ulkona, tai auton ilmastointi, aiheuta vetoa.



terkkusin,

sokeritoppa 41+1

Kiitos vinkeistä :) nyt ollaan taas hiukkasen viisaampia täällä päässä :D Jotenkin nyt vaikuttaa siltä että oltaisiin enää me kaksi (?!?) jäljellä meistä helmistä, vai onkohan täällä enää muita? ja viikoistasi päätellen, et ole sinäkään täällä enää kauaa ;) Ei varmaan huomaa mun tekstistä semmoista pientä kateutta noita synnyttäneitä kohtaa *hih*



Auts, masussa pidetään kunnon jumppaa ja möngitään alaspäin - jee, suunta tuntuu olevan hallussa ;)



S ja p 40+3

Vauvauutisia:



Poika syntyi 23.2.08 klo 17.50 (3940g, 54cm) KIS:ssa. Synnytys käynnistettiin 42+1. Kaikki hyvin.



Onnea nyytin jo hakeneille ja tsemppiä ponnistukseen vielä odottaville!



T-anja ja pikkumies 5 pv

Vauveli syntyi siis KOS:ssa. :)



T-anja

" pahalta" näyttää, oonkohan mä nyt ainoa jäljellä oleva..? Sokeritoppakin tainnut lähteä jo nyytin hakuun..?!



No, siirryn sitten kohta vain lukemaan tonne vauva-puolelle teidän kuulumisia, kun tästä on tullut jo niin tapa ;)



S ja p 40+4

mä en viittinyt kirjoittaa mitään kun masensi kun luulin että olen ainut. mutta siis pidetään me perää sj85, eiks sekin ole varsin tärkeä tehtävä soutuhommissa (paitsi että tää tuntuu enemmän huopaamiselta) :-)



t, sokeritoppa 41+2 (huomenna karkauspäivä, josko silloin?)

Mä jo miehellekin ehin purkaa sydäntäni että " no niin, nyt sitä yksin kirjotellaan" .Olin jo ihan varma että olit jo nouto hommissa, mutta kiva ettet jättäny mua yksin *heh* No ei, toivon kyllä että kumpikin päästäisiin PIAN (siis tosi pian) itse asiaan! :)



Huomenna olis taas käynti äippä polille kontrolliin, saas nähä mikä tuomio tulee jos vaavi ei oo kasvanut...



en muista, oletko jo kirjottanut asiasta, mutta onko sulle puhuttu mitään mahdollisesta käynnistyksestä jne..?



---- supistuksia sinne ---- :D

Meille syntyi tänään Kalevalanpäivänä 28.02.2008 aamuyöllä rv 41+1 klo 2.36 terve 10 pisteen tyttövauva. Neidillä oli jo syntyessään vahva, pitkä musta tukka. Pituutta tulokkaalla oli 50 cm ja hän painoi 3622g. Pääympärys oli 36 cm.



Synnytys oli rankka, mutta selvisin pienillä vaurioilla. Istumista harjoitellaan sitten myöhemmin! Kaikki on kuitenkin hyvin ja olemme äärimmäisen onnellisia pienestä ihmeestämme.



Kuva " Pikku-Pumpsusta" löytyy (kiitos nörttien vanhempien) osoitteesta http://lumi-nonna.vuodatus.net



Nonna rv 0+0 ja Pumpsu-neiti 0vrk 13h