Kuinka moni täällä olijoista käyttää masennuslääkkeitä?Itse käytän jo kolmatta vuotta...

ja joka auttaa ja pitää hengissä, niin onko silloinkin tarpeen vaikka 6 vuoden välein ihan vain kokeilun ilosta kokeiltava jotain muuta tai vaikka kokeilla, että josko voisi olla ilmankin? Ja kappas, todeta sitten, että ei voinutkaan..?

Välillä lopetin synnytyksen lähestyessä ja kokeilinkin sitten jatkaa ilman lääkitystä. Tosi hyvin meni noin 4kk, sitten kaikki alkoi taas entistä pahempana.. Nyt olen syönyt uudestaan noin 7kk ajan ja pikkuhiljaa alkaa elämä taas näyttää paremmalta..



Lopetushan ei ollut mikään juttu, kun sen teki ohjeiden mukaisesti pikkuhiljaa vähentämällä. Kadun vaan sitä, että kuvittelin jo pärjääväni kokonaan ilman lääkitystä, enkä HETI synnytyksen jälkeen aloittanut sitä uudestaan :(



Taustalla paniikkihäiriö/sosiaalisten tilanteiden pelko/ahdistuneisuus ja EHKÄ myös hiukan masennusta.

että voin oikein hyvin syödä lääkettä vaikka loppuelämäni (niin ikävältä kuin se kuulostaakin..). Ei siitä mitään haittaakaan ole nykytietämyksen mukaan.



27

Esim. maksa-arvoissa tms.?

kunnes sen valmistus lopetettiin. Korvaavaa lääkettä ei määrätty tilalle. Tulos: paljon entistä pirteämpi ihminen, laihtuikin monta kymmentä kiloa lääkkeen lopettamisen jälkeen.



Oletteko muuten koskaan miettineet, miksi masennuslääkkeitä tarvitaan nykyään niin kauhean paljon? Se tuntuu ihan hullulle, vaikka varmasti siis ihan oikeasti niitä myös tarvitaankin..

varmasti jo tappanut itseni.

Käytin SSRI-lääkettä vain 2 kk. Oireet hävisi. En kyllä mistään varsinaisesta masennuksesta kärsinytkään. Mielelläni en ikinä uudestaan aloittaisi tuota lääkitystä. Alussa inhottavat sivuvaikutukset.

Vierailija:

Onko mitään lääkettä, mitä voi käyttää raskauden aikana? Vai lopetetaanko lääkitys aina raskauden ajaksi? Kertokaahan kokemuksia tuosta raskauden suunnittelusta ja lääkityksestä.

että viimeistään kuukautta ennen laskettua aikaa lääkitys lopetetaan sen takia, että vauva ei saisi synnyttyään vieroitusoireita äkkinäisestä lääkkeiden lopettamisesta, kun ei saa enää siis lääkettä äidin elimistön kautta. Vieroitusoireet eivät ole mukavia, pahimmillaan kouristuksia :( kamalaa. Muuta estettä lääkitykselle ei ole, tietysti mitä vähemmällä pystyy selviämään, niin sen parempi aina raskausaikana.

t. se raskaana oleva juuri lopettanut.

niin ole hyvä ja keksi jotain muuta! And while you' re at it, keksipä kaikkiin muihinkin sairauksiin lääkkeettömät hoidot!



Olethan varmaan terävänä huomannut senkin, että KAIKKIEN lääkkeiden käyttö on nykyään lisääntynyt. Ehkä syynä voisi olla sekin, että lääketeollisuus ja samoin puhdas bisnes niiden ympärillä on lisääntyneet niin kovasti. Se ei kuitenkaan mitenkään sulje pois sitä, että nykyään sellainen sairaus kuin masennus osataan tunnistaa ja se otetaan vakavasti ja siihen on tarjolla myös lääkkeellistä helpotusta. Miksi se pitäisi nyt sitten ottaa pois?



Jos ihmisellä on sydänvika, hän popsii sydänlääkkeitä 30 vuotta ja kaikki on, että just noinhan sen kuuluukin mennä, sillähän on sydämessä vikaa. Jospa ihmiset vain saisivat taottua päihinsä, että aivoissakin voi olla sellaista vikaa, ettei siihen muu kuin lääke auta, niin ei tarvitsisi tuntea sellaista häpeää lääkkeiden syönnistä kuin moni tuntee.



Mutta kun on tuollaisia " ymmärtäväisiä" ihmisiä kuin RisaMaya niin eipä ole paljon toivoa.

Masennukseen ja paniikkiin on ihan elimellinen syy. Joskus niitä lääkkeitä joutuu syömään koko ikänsä, kun serotoniinia ei elimistöön tarpeeksi muuten tule. Ihan kuin mikä tahansa muukin sairaus. Vaikkapa diabetes tai korkea verenpaine. Parempi syödä lääkettä, josta ei mitään vaaraa ole kuin kärsiä sairaudesta joka pahimmillaan invalidisoi.

ja että monella ihmisellä terapia riittää mainiosti. Mieli vaikuttaa aivokemiaan ja päin vastoin. Uskon myös, että osalla, kuten itselläni, joko ongelmat on niin suuria ettei terapia oikein riitä tai sitten tosiaan on ihan synnynnäistä vikaa. En tiedä kumpi, mutta rupeaa näyttämään siltä että lääkkeitä on pakko käyttää. Koska mitkään yritykset muuttaa elämää tai ajattelua tai edes terapia ei ole auttaneet.



Että Risis voi olla oikeassa osalla ihmisiä, mutta on ikävää niputtaa yhteen kaikki masentuneet ja laukoa tuollaisia tosi halventavasti muotoiltuja kommentteja.

kun itse vihaan ajatusta että joudun syömään lääkeeitä ja vihaan niitten sivuvaikutuksia.

mielialalääketttä, Seromex 20 mg päivässä. Aloitin masennuksen helpottajana ja totesin PMS-oireiden häviävän melkein kokonaan. Nyt gynen määräämänä syön niitä ja todennäköisesti vaihdevuosiin asti.

Entinen työkaveri oli ensin kauan sairaslomalla ja lopulta eläkkeelle.

Huomaan aivan selvästi milloin ja syö tai on syömättä.

Lääkkeitten aikaan muuttuu välinpitämättömäksi,taspaksuksi, ei iloa ei surua kunhan on. Ylirauhallinen!

Nyt raskausaikanakin lääkitys menossa, zoloft 50 mg päivässä.



Onko ketään imettävää ja masennuslääkettä käyttävää? Mikä lääke on menossa?