Lapseni kaveri arvosteli meidän kodin sääntöjä. Tuntui kurjalta minusta ja lapsesta.

Vierailija:

..No lapsen kaveri alkoi kovaan ääneen sanomaan, että vitsi teillä on tyhmät säännöt ja onko sun äiti ihan tyhmä.

Tuli tosi kurja mieli ja lapselleni myös.

En tiedä mitä tekisin, muttei enää huvittaisi ottaa tuota kaveria meille ollenkaan.

just kaadettiin väliseinä ja jatkettiin keittiön pöytää ja ostettiin pari tuolia lisää, että kukaan ei pääse meille sanomaan, että miksi kaikki kaverit eivät mahdu kerralla kylään... lapset syövät meillä tietysti välipalan.

niin yhden kaverin äidillä oli nivelreuma ja sen johdosta monta tekoniveltä ja hän liikkui aika kömpelösti ajoittain. Sen takia heillä oli tärkeä sääntö, että mattoja ei saa jättää ruttuun, ettei niihin vain kompastuisi. Kyllä minä ymmärsin, miksi heillä on tällainen sääntö, jota meillä ei kotona ollut ja noudatin sitä heidän kotonaan. Vaikka juoksenneltiin ja riehuttiinkin, niin matot oikaistiin aina heti kun huomattiin, että meni rutulle.



Kaverimääräsääntö on mielestäni ihan oikeutettu myös, samoin kuin se, että rajataan saako kaverit syödä välipalaa tai jopa päivällistä vai mennäänkö kukin omaan kotiin syömään. Ne on jokaisen perheen itse päätettävissä. Huomioon pitää ottaa sekin, miten kenenkin lapsen kotona on sovittu: olen kuullut ihmisten loukkaantuneen tai olevan hämillään siitäkin, jos lapsi on saanut ruokaa kaverin luona eikä olekaan tullut kotiin syömään.

ja parhaiten kaverit viihtyvät siellä missä on rentoa. Kun oikein kehittää sääntöviidakon, ei niitä kavereita olekaan tunkemassa sisään. Kiva, saa perhe olla rauhassa viimein!

näen kaikista tärkeimpänä sen, että minä tunnen lapseni kaverit ja tiedän missä hän on, millaisessa seurassa liikkuu. En halua pitää niin tiukkoja rajoja, että alkaa sitten aina mennä muualle kavereille, enkä tiedä millaisessa seurassa liikkuu.



Välipalan tarjoamisesta en ole haloota nostanut. Emme me rikkaita ole, mutta kiisseliä tai voileipää tms. riittää kyllä kavereillekin. Olen tyytyväinen, että lapsellani on kavereita, omina kouluaikoinani olin paljon yksin. Sääntöjä toki on siitä, miten meillä sopii käyttäytyä. Mutta niin kauan kuin leikit pysyvät lapsen huoneessa, läksytkin tulevat tehdyksi, eikä meteli ole ylenmääräistä, ovat kaverit meille tervetulleita.

Mieti nyt kun joudut laittamaan lapsesi siihen asemaan, että joutuu valita kuka saa tulla leikkimään teille jne????



Mun mielestä sääntösi on todella omituinen ja käsittämätön. Anna lasten kokoontua teille ja mitä sitten vaikka onkin meteliä ja hässäkkää. Voittehan sopia vaikka jotku päivät " kyläilypäiviksi" koska teille voi tulla jos kerran et meteliä kestä?

jotka seuraavaksi itkee, kuinka hänen lapsensa oli jätetty pois synttäreiltä tms.

Vierailija:

..No lapsen kaveri alkoi kovaan ääneen sanomaan, että vitsi teillä on tyhmät säännöt ja onko sun äiti ihan tyhmä.

Huonosti kasvatettu tenava todellakin ja te haukutte nyt ihan väärää puuta!! HÄVETKÄÄ ja alkakaa kasvattaa niitä riiviöitänne, etteivät hypi vieraiden aikuisten silmille.

mutta ymmärrän todellakin hänen harminsa. Jos joku lapseni kaveri puhuu meillä rumasti, puutun tilanteeseen ja keskustelemme hyvistä tavoista ja toisten tunteiden huomioimisesta. Eihän hänen vanhempansa voi puuttua tilanteeseen, koska eivät ole kuulemassa, mitä meillä tapahtuu.



Meillä saa olla kavereita niin paljon, kun haluaa. On kiva tuntea lasten kaverit ja minusta on ihan kiva, että on hulabaloota ja elämää ja " kakarat" pyörimässä meillä kuin jossain muualla. Ihan ilolla tarjoan välipalat ja muut. Yökylässäkin saa olla, kunhan sovitaan vanhempien kesken asiasta. Aikansa kutakin,



mutta silti ap saa kaikki sympatiani. Kurja juttu.

Leikkivät isoissakin porukoissa. Tuntuisi hassulta sanoa heille, että täytyy valita joukosta yksi ja hän vaan saisi tulle sisälle.

Kyllä meille olivat aina kaikki kaverit tervetulleita. Isoveljelläni oli aina vähintään 4 - 5 poikaa meillä... Oli muuten kivaa, jos koulussa tuli vähänkään ongelmia, niin tulivat aina meidän pikkusiskojen turvaksi koko lössi!

Vähän on minun vaikea ymmärtää miten AIKUINEN IHMINEN ei ymmärtänyt pikkulapsen pahaa mieltä?



Itse olen ollut lapsena siinä tilanteessa, että liikuin kolmen tytön kaveriporukassa & aina välillä olimme ylimmät ystävät ja välillä minua kiusattiin. Ja toisella näiden tyttöjen perheistä oli juuri tämä sama sääntö, ettei saanut tulla kuin yksi kaveri. Sopivan paikan tullen, tytöt sitten lähtivätkin juuri tämän kaverin luokse, koska tiesivät, etten minä saisi tulla. Olin aina se huonompi kaveri, joka mielummin jätettiin ulos kuin otettiin vuorollaan sisään. Ja totta jeesus minulla oli paha mieli! Oli paha mieli sen vuoksi, että tytöt välillä kiusasivat, mutta oli paha mieli myös sen älyvapaan säännön vuoksi, joka antoi tytöille mainion aseen kiusata ja syrjiä.



Omien lapsieni kohdalla en ole tehnyt mitään yksittäistä sääntöä, jota voi käyttää " aseena" vaan olen yksinkertaisesti pyytänyt lapsia kysymään ennen sisälle tuloa, että sopiiko tulla. Ja hyvin toimii (minullakin on 4 lasta, joista tosin nuorin vielä vauva)... Toisinaan saa esikoinen tuoda poikajoukkion pelaamaan pleikkaa, toisinaan nuoremmat tytöt tulla porukalla leikkimään barbeilla. Mutta KOSKAAN EI JÄTETÄ KETÄÄN YKSIN. Ja jos huomaan, että lapset näin pyrkivät tekemään (ovat kolmestaan, mutta kysyvätkin, että saisiko vain Liisa tulla kylään), niin kiellän. Kaikki tai ei ketään, eikä automaattisesti mitään avoimia ovia tarvitse pitää. Myös aikaa oman perheen kesken tarvitaan.

Toisaalta, minun mielestäni " yhden lapsen" sääntö on aikamoista nipottamista ja aiheuttaa helposti kateutta ja kiusaamista lasten keskuudessa.

Mutta minusta teidän säännöissä on parantamisen varaa. Kannattaa tosiaan ajatella sitä asiaa myös sen ulos yksin jäävän lapsen kannalta...



44

kuten vanha sanonta jo kertoo...

Meillä 5 lasta, toistaiseksi vasta kahdella vanhimmalla käy kavereita. En tiedä vielä miten tehdään kun kaikki kasvavat kaveri-ikään. Jotain järjestelmää täytyy kehittää. En yksinkertaisesti kestä jos kaikilla viidellä on yhtäaikaa esim. 4 kaveria, sittenhän niitä olisi täällä jo 20. Ehkä jotain vuoropäiviä, esim. tänään saa 3 isointa kutsua ne kaverit ketä haluaa ja sitten seuraavana päivänä 2 pienintä tms. Kaipa ne omat käy joskus muidenkin luona. Jonkun päivän haluaisin rauhoittaa kokonaan, en vaan vielä tiedä mikä viikonpäivä siihen olisi paras. Ehkä tämä sunnuntai.

Pyörin samassa porukassa oikeastaan koko lapsuusaikani, koska lähistöllä ei asunut muita tyttöjä. Kuulin useampaan otteeseen sisältä, tytön äidin huudon, että " yksi sitten vain" . Ja olin toki toisinaan sisällä itsekin, lähinnä silloin kun tämä " parempi kaveri" oli poissa. Ja heillä oli vain kolme lasta, joista esikoinen jo ajeli mopolla kun me olimme ekalla...



Meillä on tosi hyvin toiminut tuo, että lapset tottuvat kysymään luvan. Samalla avautuu hyvä rako myös jutella mahd. menoista (esim. että voi tulla tunniksi, mutta sitten lähdetään kauppaan). Käytönnössä meillä lapset viihtyvät paljon myös ulkona & muiden kavereiden kanssa vuorotellen, joten todella harvoin meillä on se tilanne, että koko talo olisi täynnä lapsia. Lapset myös itse osaavat vähän laskelmoida, että " nyt ei varmaan voi mennä kun veljellä on kavereita, mutta illalla veli lähtee jalkkikseen, niin sitten" . Tosin annan kyllä toisinaan tulla koko porukankin sisälle, riippuu omasta jaksamisesta & mielialasta.

Joskus on tietenkin hurja meno, mutta välillä tosikin rauhallista kun ovat vastavuoroisesti kavererillaan. Ihmeellisesti eivät useinkaan kaikki kolme kaverijoukkoineen ole yhtäeikaa meillä.

Ruokaakin annetaan niille, jotka ruoka-aikaan talossa ovat. Paitsi, että soitan äideille saavatko syödä vai laitanko kotiin . Ärsyttävää jos on tehnyt ruokaa ja lapsi syökin kaverilla...

Huokailee haikeana noita hulinapäiviä... Nyt on yksikseen kaikki illat ja viikonloput putipuhtaassa kaikuvassa talossaan.