Onko vaikeat sääolot ja auraamattomat tiet pätevä poissaoloperuste töistä?

että omalla ei pääse, julkiset ei pääse, taksi ei toimi ja tiet täysin juntturassa, niin sehän on Force Major, eli se tehdään minkä voi. Töihin mennään hiukan myöhässä, mutta jos on hyvät perusteet, niin kotiin voi jäädä.

Ainoa julkinen kulkuväline on koulubussi, joka jättää tulematta tälle tielle jos keli on huono. Näillä teillä ei aura-autoa näy yleensä kuin vasta kolmantena pyrypäivänä. Harvoin edes hiekoitetaan ja siksi bussikuski on sanonut, ettei lähde kiertämään tätä meidän pikkutietämme jos on aivan peilijäässä tie.



Viimeksi kun tuli älyttömästi kaksi vuotta sitten lunta illan ja yön aikana niin täältä ei todellakaan päässyt mihinkään autolla. Onneksi naapurissa on traktori ja sillä aurasivat jonkinlaisen reitin isommalle tielle. Päästiin siina samalla itse kylälle.



Eikä täältä kyllä hiihtämällä pääse mihinkään kun pitäisi kuljettaa nuo viisi lastakin kouluun ja hoitoon. Tarhaikäiset eivät vielä osaa/jaksa hiihtää 12km matkaa!

Ihan kuin riittäisi se että pääsen päätielle!!! Ei mun työpaikka siinä pikatien varressa ole hölmä! Näkee että taas joku kaupunkilainen vastailee eikä tajua tilannetta ollenkaan.

Mulla on siitä vielä 15 km matkaa ja jos en autolla pääse, niin sitten en pääse ollenkaan, bussit eivät kulje sillä reitillä!

No ei kaikilla ole suksia ja miten kuljetat lasta niiden avulla? Eikä se teiden auraaminen riitä. Mä asun kerrostalossa jonka parkkipaikkaa ei aurata heti aamusta. Olen kerran jos toisenkin jysäyttänyt autoni pohjasta kiinni kun lunta on niin paljon. Ja ei, en omista lumikolaa jolla voisin tehdä parkkipaikalta lumityöt ennen lähtöä koska siksi asun kerrostalossa että huoltoyhtiö tekee ne hommat. Mutta ymmärrän että eivät ehdi heti aamusta ihan joka paikkaan.

LOL LOL LOL!!!!



Opettele ajamaan tai lähde ajoissa...

Ei ole koskaan tullut mieleenikään jäädä kotiin vaikka sää olisi mikä!

Mielestäni tämä on ihan hupsu ketju. Ajatella, nyt vaikka, että ap on vaikka lasten teho-osaston sairaanhoitaja ja kaikki muutkin ajattelisi noin... Tai olisi koulun opettaja ja ajattelisi noin... Tai olisi vaikka taksikuski tai ambulanssikuski ja ajattelisi noin... Toivottavasti ap:n työ on jotain konttorirottamaista hommaa ja työnantajan vähentää päivän palkan kuukausipalkasta, jos hän kotiin jää. Eihän työsopimuksessa ole mitään kohtaa, että ei tarvitsisi töihin mennä huonolla säällä.



Nyt kun tämä lumimyräkkä ei tullut kellekään minään yllätyksenä, niin kyllä mielestäni pitäisi pystyä huomen aamulla lähtemään töihin - työmatkaan saa kyllä varata varmaan enemmän kuin tuplasti aikaa.

Niin se kilometrin pätkä onkin oleellinen este!!!!

Kyll kait sitä jo pikatietä pääsee, siellä on jo aurattu!!!

terveysemalla olin duunissa ja pakko oli mennä vaikka lunta oli niin paljon,etten edes löytänyt kehältä ramppia mistä olisi ajanut pois--ketään muuta ei vielä ollut liikenteessä,että olisi edellämenijää seurannut. Pakko vaan oli mennä itku kurkussa,että pääsi asemalle sitten muiden haukuttavaksi (siis potilaiden,se on terkkari henkilökunnan arkipäivää). Mitä jos olisin päättänyt,etten menekkään,tk olisi ollut kiinni sen päivän,vai?

Ajoin 50 kilsan työmatkan. Kesti 3 h. Mutta pääsin perille! Osa matkasta menee motaria pitkin. Samasella matkalla oli useampi auto jäänyt kinokseen kiinni kun yritti ylittää valleja! :D



Olis voinu soittaa että saako pekkasen, mutta menin vaikka mikä olis.



Kolmeen kertaan jäin kinokseen kiinni. Lapio sinne takaronttiin!



Tampereella tuli muuten just (seittemältä) eka aura-auto vastaan, vaikka lunta ei ole kovin paljoa vielä satanut..

sää estää se!

Mutta jos ei yksinkertaisesti pääse, niin silloin on jäätävä kotiin. Ja kyllä syrjäkulmien ihmiset sen ymmärtää ja työnantajakin. Helsíngissä on ihan turha yrittää tätä selitystä, täällä se on täyttä totta.

Ihanko tosi joku helsinginfrouva kertoo nyt sitten että uusavutonta on jos koko perhe ei hiihdä höttölumessa 10km kouluun ja töihin. Kyllä se on niin että suurelta osalta suomalaisiakin on kadonnut kosketus luontoon ja ymmärrys siitä, että kun luonto laittaa parastaan, ihminen on aika pieni ja olematon eikä hallitse hommaa ollenkaan. Ja jos nyt jossain elokuvissa pikkupoika hiihtää metsän läpi pakkasyönä henkensä hädässä, niin sillähän ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Jossain syrjätaipaleella saa henkensä kaupalla mennä; ja jos auto suistuu ojaan, lämmitys laskee hetkessä ja jäätymiskuolema on hyvin lähellä. Puhelimen akku ei kauaa kestä pakkasessa, eikä kaikkialla ole edes kenttää.

Umpihangessa se hiihtäminenkään siitä sitten eteenpäin ei ihan niin romattisesti käy.



Tietenkään kaikkien olosuhteet eivät ole noin karut, mutta raivostuttaa niin nämä vätkyttäjät joiden luontokokemus on koirankusetus lähipuistossa. ja sitten tiedetään niiiiiin paljon.



Ei todellakaan voi odottaa, että umpihangessa rämmitään kilometritolkulla tien varteen katsomaan josko joku bussi olis mahdollisesti päässyt eteenpäin.

Harvalla on sitä hevostakaan tallissa jolla sitten vois lähteä pyryssä' taittamaan taivalta.

Jos työnhantajalla on mahdollisuus noukkia työntekijät helikopterilla niin ok.



Kaupunkioloissa tekeekin varmaan ihan hyvää vähän kävellä ja odotella niitä julkisia kulkuneuvoja, maaseudulla ne julkisetkin voi löytyä ojanpohjalta. Menkää metsään tutustumaan luontoon kunnon myräkässä niin tiedätte mitä puhutte.

Et sä vieläkään tajua, sieltä ei mene minkäänlainen julkinen kulkuneuvo, joten omalla autolla on päästävä pihasta asti!

Mieti hiukan ennenkuin alat laukomaan "viisauksiasi"!

hehhee... meillä sentään nousee meri tielle kun kunnolla myrskyää... siinä ei paljon lapiot auta :)

Ja kukahan täällä tyhmä on, kun asuu noin???

Ajoin 50 kilsan työmatkan. Kesti 3 h. Mutta pääsin perille! Osa matkasta menee motaria pitkin. Samasella matkalla oli useampi auto jäänyt kinokseen kiinni kun yritti ylittää valleja! :D

Samanlainen työmatka, mulla meni myös kolme tuntia ja työmatka päättyi ojanpohjalle, onneksi ei käynyt kuinkaan. Mutta töihin oli mentävä, potilaille ei voi sanoa, että tullaan sitten huomenna kun on parempi keli!

Vaikka meillä on auraussopimus, niin joskus iltapäivällä tullaan auraamaan tie, ja isolle tielle on matkaa kilometri. Mä voin joutua olemaan huomnenna pois töistä jos en todellakaan pääse sinne.

Kuka nykyaikana suostuu tuollaisiin sopimuksiin, että tullaan kun keritään. Minulla oli nuorempana koulumatkaa ensin kilometri pikkutietä, sitten 7 km vähän isompaa ja sitten vielä 3 km valtatietä enkä kertaakaan ollut koulusta pois sään takia.

Huvittavaa sinällään että milläs mä voisin perustella omaa kotiin jäämistä, töihin pitäs päästä klo 02.00 ja edessä olis n 80 km reitti postiautolla. Ei taitais ihmiset ymmärtää kun jäis lehdet tulematta. Ja työmatkaa on eestaas 60 km.

Maalla tehtiin ainakin mun lapsuudelssa niin, että todellakin mentiin vaikka traktorilla tai suksilla ison tien varteen. Sitten sovittiin puhelimella etukäteen työkaverin, naapurin, taksikuskin kanssa (kenen vaan, joka pääsee slinne päätielle), että ottavat kyytiin.



Ja kyllä: ihmiset hankkiutuivat töihin silloinkin ja jopa kouluunkin.



Yleensähän ihmiset, jotka asuvat hankalien matkojen päässä, osaavat varautua tilanteisiin. Ostavat autoja, joissa on maavaroja, on se traktorikin. Asuntoon on useampi lämmitysratkaisu. Ruokaa saa tehtyä ilman sähköä.



Jos sitten ei itse osaa varautua, niin saa kyllä syyttää itseään.

Jos kunta ei saa teitä auki ja bussit ei pääse kulkemaan, kunta on velvollinen korvaamaan kuntalaisille ja kunnan liikennelaitoksen matkustajille heidän kärsimänsä vahingot (joita voi olla esim. menetetty ansiotulo).