Miltä tuntuu asua postimerkkitontilla?

meillä on etupiha ja takapiha ja ne riittävät meille. kesällä pääsee helposti ulos ja voi grillata ja ottaa aurinkoa ihan niinkuin isommallakin tontilla. ei meitä haittaa että naapurista näkee meidän pihalle, ei me siellä ikinä mitään salaista tehdä. ja kaupunkilaiset osaa olla tuojottamatta uteliaasti toisen pihalle, tämä tuntuu olevan yllättävän vaikeaa siellä maaseudulla hehtaaritonteilla asuville... eikä olla mitään puutarhaihmisiä joten tässä pihassa on juuri sopivasti hoitamista, isompi tontti olisi vain riesa.

Mutta täytyy sanoa että mulle riittäisi vähempikin. Mies ajaa ruohikon joten siitä mun ei tarvi stressata, mutta muuten en ole yhtään puutarha-ihminen, tai sellainen joka tykkäää kuokkia. Olen hoitanut noi kukat jotka entinen asukas on istuttanut, ja se vielä menee. Mutta marjapensaat käy mun hermoon. Mun äiti (noloa) käy hoitamassa ne.

Naapureiden ikkunat on kodinhoitohuoneen ikkunoita, molemminpuolin. Ja sitten on välissä vielä kuusiaitaa. Lapset on sen verran isoja että keinuja yms. ei tarvita meidän omalla pihalla. Leikkimökki on vielä, mutta se toimii varastona.

Ihanaa asua täällä missä on lapsuuden viettänyt ja suurin osa naapureistakin on tuttuja jo sieltä lapsuudesta.



Talo on n. 200 neliötä ja tontti 700 neliötä. Ei kaivata lisää tilaa.



Että terveisiä vaan täältä Puistolasta.

Halusimme ison asunnon, emme isoa tonttia.



Meillä ei työssäkäyvinä /lapsiperheenä olisi edes aikaa hoitaa isoa tonttia.



Halusimme myös pysyä kaupungin palveluiden äärellä ja niin, ettei kummankaan työmatka kestäisi yli 30minuuttia autolla ja että lasten ruotsinkielinen hoito/koulu olisi parin kilometrin etäisyydellä (työkaverini tulee muuten Tuusulasta ja hänellä kestää hyvässä kelissä 40min, pahimmassa ruuhkassa 1.5h/sivu - omalla autolla).



Täälläpäin Espoota kaikilla on pienet tontit ja isot talot.



Pihat ovat harvinaisen kauniita ja hyvin hoidettuja. Samaa ei voi sanoa isoista tonteista maaseudulla, joissa tontilla lötköttää milloin lautakasa, milloin vene trailerissa, milloin muutama autonromu. Ikäänkuin se iso koko antaisi niin paljon anteeksi, että pionipenkin sijaan etuoven viereen laitetaan lautataapeli! :)



Naapurien läheisyys ei meille ole ongelma. Rivitalossa en haluaisi asua, sillä mitä useampi osakas, sitä useampi mielipide päätöksenteossa. Kaupungissa naapurien läheisyys tuo minusta myös turvallisuudentunnetta. Ja lapsille on löytynyt ikäistään seuraa.



Kun haluamme täydellistä rauhaa lähdemme meidän landelle, jossa naapuria ei näy, merta on silmän kantamattomiin ja " tontti" on muutaman hehtaarin, mutta sitä ei onneksi tarvitse hoitaa, kun on pelkkää kalliota ja puita. Joskus tuuli kaataa ison puun ja se pitää sahata, joskus tehdä pientä harvennushakkuuta, mutta siinäpä se. Karun kaunista saaristoa!

Hyrylä on varmasti kaikille Helsingissä ja Espoossa asuville perähikiää. Pääsee sieltä autolla pois, mutta mites muuten?

Vierailija:

Kävelytieltä voisi koskettaa makuuhuoneessa nukkuvaa ja naapurilta voi lainata sinappia kättään ojentamalla.

t. espoolainen, suojaisan & aidatun RIVARIpihan omistaja

hyvin mahdutaan ja pensasaita estää näkymät naapureihin.

Onneksi löytyy hehtaarin tontti ja keskustaan vain 3km.

Itse en koskaan ikinä asuisi noin. Mutta kaikille se oma ulkotila ja rauha ei merkitse samaa... Meille kylläkin ja siksi ostimmekin talon täältä missä nyt asumme. Vaikka tämä onkin asuinalue myöskin, tämä on kaavoitettu sellaiseen aikaan, että tonteilla on kokoa. Kaikki tontit ovat vähintään 1000m2, suurin osa lähemmäs 2000m2. Näissä on tilaa touhuta ulkonakin ja puusto suojaa niin, ettei edes naapuria näy :o)



T: iloinen okt-asuja Tampereelta

meillä onneksi tontti rajoittuu metsään joten täällä voi olla vaikka nakuna! Mun käsitykseni omakotitalosta on se, että siellä on oma rauha, myös pihalla grillatessa.

Miltä se tuntuu, kun pihalla on tarjottimella?

kaupungissamme kunnan tontit ovat sentään vähintään 800-900m2 ja nekin ovat minusta surkean kokoisia.



Itsellämme on tontti 1ha eli 20 omakotitaloa mahtusi tähän, onneksi ei koskaan tule.

että jokaisella on oma ruohonleikkuri ja talojen välissä hajurako.

muutti pois sellaiselta miniatyyritontilta.

Kertoi että pihatöiden tekeminenkin ahdistaa kun ei pihalla ole mitään suojaisaa paikkaa.

Kauheita noi tollaset lähiöt! Meiltä vingutaan jatkuvasti myytäväksi osaa tästä 3500m2 tontista mutta ei myydä vaikka saisi hyvät rahat. Täytyyhän se oma rauha olla okt:ssa, muuten voitais asua kerrostalossa!

Mielummin tietysti niin, ettei yhdellä sivulla olisi se naapuri ihan kiinni.

En kaipaa pihaa ja maata vaivakseni, enkä erakkona oloa, yksityisyyttä sen verran, että saan rauhassa grillata jossain talon nurkalla.

Kaipaan omaa päätösvaltaa, enkä haluaisi aina tapella taloyhtiön kanssa mitä korjataan ja mitä hankitaan seuraavaksi ja kenen vuoro olisi ollut nostaa lippu, kenen luoda lumet jne..

Kaipaan myös tyhjää tilaa naapurin välille, niin, että voimme melustaa mitä meluamme ja milloin (soittoharrastukset ja esim pesukoneen ja tiskikoneen sekä imurin käyttö klo 22 jälkeenkin).



t. rivarissa asusteleva

;)

Espoosta en tiedä, mutta itse asutaan Vantaalla vajaan tuhannen neliön tontilla.

Riippuu varmaan naapureistakin, millaiseksi elo muodostuu.

En tunne oloani ahdistuneeksi, vaikka naapurit näkyvätkin joka puolelta.

Halusimme omakotitaloon, mutta ei ole varaa näillä tonttihinnoilla isompaankaan. harvalla tavallisella ihmisellä on.

Seuraava vaihtoehto siis olisi rivitalo tai kerrostalo.

Enemmän minua ne vaihtoehdot ahdistavat.

Ja kaikkein eniten ahdistaisi ajatus muuttaa johonkin takahikiälle, missä olisi varaa ostaa isompi tontti. HUI!

meillä Tuusulassa 2500m2 tontti, eli ei missään perähikiällä.

t. ap

Vierailija:

;)

Espoosta en tiedä, mutta itse asutaan Vantaalla vajaan tuhannen neliön tontilla.

Riippuu varmaan naapureistakin, millaiseksi elo muodostuu.

En tunne oloani ahdistuneeksi, vaikka naapurit näkyvätkin joka puolelta.

Halusimme omakotitaloon, mutta ei ole varaa näillä tonttihinnoilla isompaankaan. harvalla tavallisella ihmisellä on.

Seuraava vaihtoehto siis olisi rivitalo tai kerrostalo.

Enemmän minua ne vaihtoehdot ahdistavat.

Ja kaikkein eniten ahdistaisi ajatus muuttaa johonkin takahikiälle, missä olisi varaa ostaa isompi tontti. HUI!

Mun ymmärtääkseni takahikiää ovat kaikki paikat kaupunkien keskustojen ja lähiöiden ulkopuolella, eli Tuusula käsittääkseni on mitä suurimmassa määrin just sitä takahikiäaluetta.

Tuntuu jotenkin kornilta, että meillä mahtuu tekemään pihalla vaikka mitä ja siellä on paljon erilaista kasvillisuuttakin, kun naapurien okt-tonteille ei mahdu kuin se autotalli.