SYYSSISSIT vk 8; to-su

Osanottoni Outsan perheelle! Todella surullista!!



Täällä on ollut ihan hirmuinen iltapäivä. Pikkuherra on karjunut lähes koko hemmetin päivän!!! Eikä aavistustakaan miksi. Alkuun oli vain sellaista kiukuttelun tynkää, mutta siitä se sitten lietsoi itsensä oikein kunnon raivoon ja sen jälkeen kaikki olikin huonosti, paitsi torkkujen ja syömisten aikaan! Sylissä se viihtyi, olkapäällä kun käveli, tai hyppyytti mutta kaikki muu oli väärin. Huoh!! Iloisena sirkutteli olkapäällä, mutta kun laskit lattialle niin huuto alkoi heti. Sitten jos sen sai lattialla hetkeksi nauramaan lirkuttelemalla ja laulamalla niin hetken päästä naama oli taas nurinpäin. Kuitenkaan kipeältä Luka ei vaikuttanut, mutta olisko ollut sitten kumminkin jotain väänteitä. Tai kai noilla pienilläkin voi olla huono päivä? Me ollaan ainakin ihan rättejä =). Nyt siis Luksu nukkuu jo. Toivottavasti huomenna olisi paljon parempi päivä taas!

Ihania kuvia olitte taasen laittaneet! Onnea puolivuotiaalle Mikolle, oikea söpöliini!! Ja Alli ihana nappisilmä! Levinia, onko sun miehesi sitten kotoisin sieltä etelästä kun tytöt ovat noin tummia? Mulla on mennyt ihan ohi, olen jotenkin olettanut että olette siellä suunnalla miehen töiden takia.. Ja peikkoäetin poikanen ihana sinisilmä!

Rakkausvauvalla pikaiset paranemiset! Ei kuulosta kovin mukavalta tuo sun tauti! Alkueläimestä puheenollen, mistähän mä saisin pienen lapamadon nopeuttamaan tätä mun painon pudotusta =)..

Umalla on ihanaa kun mies on kotona nauttikaahan oikein kunnolla!

Haikarapolska, toivottavasti sulla käsi paranee pian! Mulla on itelläkiin jatkuvaa särkyä oikeassa olkapäässä. Tajusinkin vasta pari päivää sitten että siinä vois tosiaan olla joku rasitusperäinen juttu. Blondi kun olen niin jotenkin olen vaan ajatellut että kun nostelen ja hyppyyttelen tuota jätkää koko ajan niiin mulla on vaan lihassärkyä =). Tarvii kai jossain vaiheessa poiketa hierojan tai lekurin pakeilla.

Meilläkin muuten muristaan ja äristään ihan hirveästi. Kuulostaa aika kamalalta välillä =). Ja peruuttamalla päästään jo metrikaupalla.

Kaikki mitä eteen tulee menee suuhun ja jos hetken saa olla yksinään niin johan on päässyt lehtien luokse ja kannet on revitty ja suurin osa niistä kadonnut. Mössönä suuhun siis. Yäk!

Älä peikkoäet itseäsi suuttumisesta suimi, mehän ollaan ihmisiä me äiditkin vai mitä?



Nyt mä lähden koiruuden kanssa iltapissalle ja sitten nukkumaan. Tai ainakin yritän päästä kerrankin ajoissa!



Iloista alkavaa viikkoa kaikille!



Colis ja Luka