Miten selittäisit 3,5-vuotiaalle, mikä on hautausmaa?

Kunhan vaan et sekoita lapsen päätä millään vihjailuilla siitä että kuoleman jälkeen olisi muuta kuin kuolemaa, so. elämää. [b]Sitä[/b] ei voi selittää lapselle että miten elävät muka pysyy siellä maassa.

Vierailija #3:

no, mutta miten kerrot, mikä on kuollut, niin että noin pieni tajuaisi muttei pelästyisi?

Ja kuolema on sitä, kun elämä on loppunut. Voi näyttää vaikka kuolleen kärpäsen. Sitä, että on ihan kuin nukkuisi vaan koko ajan.

sanon, että ihmisen elämä päättyy joskus, useimmiten sitten vasta vanhana joskus onnettomuuksissa tai sairauksiin. Kun ihminen kuolee hänet usein haudataan hautausmaalle, jossa häntä rakastavat ihmiset voivat käydä häntä muistelemassa ja viemässä haudalle kukkia, kynttilän tai kiven.



Meidän 3,5 ainakin kyselee kauheasti, mutta ei jää aina kuuntelemaan vastauksia. Yritän aina vastata rehellisesti, mutta menemättä liian vaikeaksi. Tosin joskus jos poikani kysyy vaikeita -- esim. miksi pulkka ei liu' u hiekalla mutta hangessa -- niin voi mennä fysiikan puolelle :) (tai aloitan: toisilla alustoilla liukuu paremmin kuin toisilla...)

ja sielu menee taivaaseen Jumalan ja Jeesuksen luokse. Haudalla ihmiset voivat käydä muistelemassa kuollutta.

mikä on henki, mikä on elämä, mikä on ruumis jne. ap

Vierailija:

Sitä, että on ihan kuin nukkuisi vaan koko ajan.

Mutta vain pieniä tiedonpalasia kerrallaan. Jos lapsi kysyy tarkentavia kysymyksiä, sitten vastaat just siihen kysymykseen, mitä lapsi kysyi.



Meillä lapsi valitettavasti joutui tutustumaan käsitteeseen kuolema - ennen tutustumista hautausmaa sanaan. Kuoleman lopullisuus oli vaikea selittää kun kyse oli aika läheisestä ja vielä lapsesta. Onneksi oli edesmenneen lemmikin kautta käsitelty abstraktisti kuolema (lapsi ei siis ollut koskaan nähnyt ko. lemmikkiä kuin kuvissa).

Itse olen aina tykännyt nukkumisesta ja pitänyt sitä " pakopaikkana" . Olen pienestä asti ajatellut, että kuolema on vähän kuin ikuisesti nukkumista (tietenkin nykyään tiedeän, ettei se ole), mutta en ole muistaakseni koskaan pelännyt kuolemaa, paiti pari kertaa läheltä piti -tilanteessa.

samanikäiselle, että se on paikka, jossa kuolleita muistellaan.



En tuon ikäiselle puhuisi vielä hautaamisesta mitään.

Se on tietysti kuolleiden ihmisten paikka. Ja 3.5-vuotias varmasti ymmärtää, että kun ihmiset elää tarpeeksi vanhoiksi ne kuolee. Ja " kuollut" käsitteen varmaan ymmärtää jollain kuolleella linnulla tai kuolleella hämähäkillä tai hyttysellä tai ampparilla tms. Ja että ne kuolleet laitetaan sinne hautausmaalle ja niille laitetaan kukkasia ja kynttilöitä koristeeksi. Ei meidän ainakaan oo sen enempää ruvenneet siltä istumalta pohtimaan asiaa. Kyselee sit pikkuhiljaa. Eikä tarvitse tuputtaa.

Sama kaiken " ison" kanssa. Sitä vaan ottaa joskus puheeksi ja lapsi kysyy sen minkä kysyy. Tai sit ne ymmärtää luonnostaan enempi kuin osaat ikinä arvatakaan.

Emme olleet ensi kertaa, he tietävät (vaikka sitä joka kerta uudelleen kysyvätkin) että maahan on haudattu kuolleiden ihmisten ruumiit.

Ja kysymykseen miksi haudataan: ruumista kun ei enää tarvita kun on kuollut, se menisi huonoksi ja on tapana haudata se hautuumaalle. Toinen tapa on polttaa se uunissa, se säästää tilaa.

Hyvin kuivasti käsittelemme tätä asiaa.

Vähän aikaa ihmeteltiin, että mikäs nyt, kunnes selvisi, että vallihautaa siinä rakennettiin.