Tänään on kansallinen veteraanipäivä!
Nyt tulee telkkarista ohjelmaa, jossa Aira Samulin haastattelee Veteraaneja ja varsinainen ohjelma alkaa kolmelta.
Aion katsoa.
Kommentit (139)
Joo, niin on.
Tavallisesti on tänä päivänä 27.4. ollut veteraanijuhlat, joissa tasavallan presidentti vierailee ja joka televisoitiin. Ja juhlissa oli aina upeaa ohjelmaa.
Juhla järjestettiin valtakunnallsesti eri puolilla Suomea vuosittain.
Nyt juhlia ei ole koronan takia.
Haluan toivottaa Hyvää Veteraanien päivää kaikille!
Vaikka veteraanejahan tällä palstalla ei ole, mutta kenties on heidän jälkeläisiään jo monessa polvessa.
Vierailija kirjoitti:
Joo, niin on.
Tavallisesti on tänä päivänä 27.4. ollut veteraanijuhlat, joissa tasavallan presidentti vierailee ja joka televisoitiin. Ja juhlissa oli aina upeaa ohjelmaa.
Juhla järjestettiin valtakunnallsesti eri puolilla Suomea vuosittain.
Nyt juhlia ei ole koronan takia.
Haluan toivottaa Hyvää Veteraanien päivää kaikille!
Vaikka veteraanejahan tällä palstalla ei ole, mutta kenties on heidän jälkeläisiään jo monessa polvessa.
Mun isä on Veteraani ja yhdessä katsotaan ohjelmaa.
Mukavaa, kun onnittelut häntäkin muiden joukossa.
Pappa oli veteraani ja sodissa mukana. Respect!
Osoitetaan sotaveteraaneille kunnioitusta nyt.Pian tulee aika jolloin heistä ei ole elossa enää yksikään.
Suurkiitokseni ja syvä kunnioitukseni, veteraanit.
<3
Setäni ja enoni olivat veteraaneja.
Heitä on vielä noin 5800.Suurin osa heistä on naisia.
Kummallisia musiikkivalintoja vai mitä tykkäätte?
Pitäisi olla veteraaneille suunnattua (heille tutumpaa) musiikkia.
Suomen puolustaminen maksoi noin 90000 Suomalaisen sotilaan hengen.
Isän veli 22-vuotias Eelis oli yksi heistä.
Nyt puhuu Sauli Niinistö taattua tavaraa tuohon ohjelmaan.
Isäni joutui sotaan 18-vuotiaana.
Vaikeaa käsittää, kun tyttäreni on 19-vuotias ja hän tuntuu vielä kovin nuorelta, jos joutuisi sotaan. Isänpuoleisten isovanhempieni kaikki 3 lasta joutuivat sotaan. Huh, huh. (olivat poikia kaikki.)
Kun olin ihan pieni tyttö,
minun isänmaani oli pähkinän kokoinen.
Se oliniin pieni,
että sen sisään juuri ja juuri mahtui
minun maailmani ydin:
Koti ja äidin syli,
isän käsi ja yhdessä luettu iltarukous.
Kun olin pieni,
minun isänmaani maistui mansikkamaidolta
ja tuoksui niin kuin vastaleivottu leipä,
eikä kulkusten kilinä koskaan kokonaan lakannut siellä kuulumasta.
Kun minusta tuli aikuinen,
minun isänmaani kasvoi Suomen kokoiseksi
ja sai ihan uudet ulottuvuudet.
Minä opin rakastamaan sitä aikuisen naisen rakkaudella.
Opin löytämään yhä uusia vastauksia kysymykseeni:
mikä on minun isänmaani
ja miksi se on minulle niin rakas.
Minun isänmaani on tietysti tämä maa,
alue,jota kartalla kutsutaan Suomeksi,
sen järvet ja metsät, vainiot ja viljapellot,
kylät ja kaupungit.
Suven suloisuus ja talven kuurainen kimallus,
kevään liekehtivä vihreys ja syksyn purppurakulta.
Mutta minun isänmaani on muutakin.
Minun isänmaani on itsenäisyys.
Minun isänmaani on vapaus,
sananvapaus, liikkumisenvapaus, vapaus olla omaa mieltäni asioista.
Minun isänmaahani kuuluu kaikki se,
missä ihmisen henkiset juuret ovat,
kulttuuri, kieli,
tämä murteista rikas, vivahteikas ja sointuva suomen kieli,
jota niin monet runoilijat ovat käyttäneet kuin jaloa instrumenttia:
" Ruislinnun laulu korvissani/ tähkäpäiden päällä täysi kuu/
kesäyön on onni omanani/kaskisavuun laaksot verhouu…"
Isänmaani on lippu ja laulu, itku ja nauru,
rukous ja kirous,
syntyminen ja kuoleminen,
työnteko, viha ja rakkaus.
Se on Sibeliuksen sinfonia ja Porilaisten marssi,
mutta se on myös suvivirsi ja Monosen Satumaa-tango
haikeasti haitarilla soitettuna.
Isänmaani on suomalainen kansa,
minun kansani,
kaikki suomalaiset ikään , ammattiin, asuinpaikkaan katsomatta,
puoluekannasta riippumatta,
työläinen ja talonpoika, palkansaaja ja johtaja,
maalainen ja kaupunkilainen, nuori ja vanha.
Minun isänmaahani kuuluu myös suomalainen menneisyys.
En voi puhua isänmaasta muistamatta
menneitten sukupolvien työtä.
Tuhannet ja taas tuhannet esivanhempamme,
eivät vain merkkimiehet ja -naiset,
vaan aivan tavalliset kansannaiset ja -miehet,
ovat tekemällään työllä ja uurastuksella
luoneet sen pohjan, jolle kaikki tässä maassa loppujen lopuksi rakentuu.
Minun isänmaahani kuuluvat myös sankariristien rivit,
niiden veljiemme ja sisartemme muiston kunnioittaminen,
jotka eivät väistäneet vastuuta silloin,
kun isänmaa heiltä vastuunkantamista ja uhrauksia vaati,
ja joita saamme kiittää siitä,
että nyt voimme elää vapaan maan vapaina kansalaisina.
Eläköön, kauan eläköön Suomi !
Hieno nuorten miesten ja poikien laulu alussa. Uusi sukupolvi kunnioittaa edellisiä.
Mä luulin että Jussin 50-vuotispäiviä juhlistetaan kansallisella liputuksella.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin ihan pieni tyttö,
minun isänmaani oli pähkinän kokoinen.
Se oliniin pieni,
että sen sisään juuri ja juuri mahtui
minun maailmani ydin:
Koti ja äidin syli,
isän käsi ja yhdessä luettu iltarukous.
Kun olin pieni,
minun isänmaani maistui mansikkamaidolta
ja tuoksui niin kuin vastaleivottu leipä,
eikä kulkusten kilinä koskaan kokonaan lakannut siellä kuulumasta.Kun minusta tuli aikuinen,
minun isänmaani kasvoi Suomen kokoiseksi
ja sai ihan uudet ulottuvuudet.
Minä opin rakastamaan sitä aikuisen naisen rakkaudella.
Opin löytämään yhä uusia vastauksia kysymykseeni:
mikä on minun isänmaani
ja miksi se on minulle niin rakas.Minun isänmaani on tietysti tämä maa,
alue,jota kartalla kutsutaan Suomeksi,
sen järvet ja metsät, vainiot ja viljapellot,
kylät ja kaupungit.
Suven suloisuus ja talven kuurainen kimallus,
kevään liekehtivä vihreys ja syksyn purppurakulta.Mutta minun isänmaani on muutakin.
Minun isänmaani on itsenäisyys.
Minun isänmaani on vapaus,
sananvapaus, liikkumisenvapaus, vapaus olla omaa mieltäni asioista.Minun isänmaahani kuuluu kaikki se,
missä ihmisen henkiset juuret ovat,
kulttuuri, kieli,
tämä murteista rikas, vivahteikas ja sointuva suomen kieli,
jota niin monet runoilijat ovat käyttäneet kuin jaloa instrumenttia:
" Ruislinnun laulu korvissani/ tähkäpäiden päällä täysi kuu/
kesäyön on onni omanani/kaskisavuun laaksot verhouu…"Isänmaani on lippu ja laulu, itku ja nauru,
rukous ja kirous,
syntyminen ja kuoleminen,
työnteko, viha ja rakkaus.
Se on Sibeliuksen sinfonia ja Porilaisten marssi,
mutta se on myös suvivirsi ja Monosen Satumaa-tango
haikeasti haitarilla soitettuna.Isänmaani on suomalainen kansa,
minun kansani,
kaikki suomalaiset ikään , ammattiin, asuinpaikkaan katsomatta,
puoluekannasta riippumatta,
työläinen ja talonpoika, palkansaaja ja johtaja,
maalainen ja kaupunkilainen, nuori ja vanha.Minun isänmaahani kuuluu myös suomalainen menneisyys.
En voi puhua isänmaasta muistamatta
menneitten sukupolvien työtä.
Tuhannet ja taas tuhannet esivanhempamme,
eivät vain merkkimiehet ja -naiset,
vaan aivan tavalliset kansannaiset ja -miehet,
ovat tekemällään työllä ja uurastuksella
luoneet sen pohjan, jolle kaikki tässä maassa loppujen lopuksi rakentuu.Minun isänmaahani kuuluvat myös sankariristien rivit,
niiden veljiemme ja sisartemme muiston kunnioittaminen,
jotka eivät väistäneet vastuuta silloin,
kun isänmaa heiltä vastuunkantamista ja uhrauksia vaati,
ja joita saamme kiittää siitä,
että nyt voimme elää vapaan maan vapaina kansalaisina.Eläköön, kauan eläköön Suomi !
Kiitos!
Tuo siis luettiin ohjelmassa.
Outoa ihme musaa, mikä YLEä vaivaa tässä modernisointivimmassa, ja isänmaallisen musiikin karttelussa?
Karmeaa musiikkia nytkin.
Tytär kysyy, miksi esiintyjä näyttää noin vihaiselta.
Evvvk.