Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mina laitan lapseni hoitoon, koska nautin tyostani, pidan sita tarkeana ja haluan tarjota lapselleni hyvan elintason, mukavan kodin ja hyvan koulun. Onko muita?
20.02.2008 |
Minua ei edes hävetä pätkääkään myöntää, että lapseni menee AV mammojen mielestä aivan liian pienenä hoitoon, vaikka taloudellisesti voisin periaatteessa jäädä kotiinkin. Itse lähden vanhempainloman loppupuolella töihin ja isä pitää loput vanhempainlomasta, kesälomansa ja hiukan hoitovapaata siihen, että minulla alkaa kesäloma, jonka jälkeen lapsemme menee hiukan yli vuoden vanhana hoitoon.
Minä olen kouluttautunut pitkään alalle, josta olen kiinnostunut ja josta nautin ja jonka koen erittäin tärkeäksi. Saan myös käypää korvausta työhöni käyttämästäni ajasta. Tässä maailmassa useampi ihminen osaa hoitaa lapsia yhtä hyvin kuin minäkin kuin tehdä työtäni yhtä hyvin kuin minä, joten olisi suorastaan itsekästä antaa ammattitaitoni rapautua ja jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi yhtä lasta hoitamaan. Haluan myös tarjota lapselleni parasta, mikä ei minun mielestäni (eikä tutkimuksien mukaan) suinkaan sisällä pennin venyttämistä, ainaista lapsen harrastuksissa ja muissa menoissa säästöä ja vesalassa asumista.
Olen myös tieteellisesti orientoitunut ihminen ja asiaa tutkailtuani olen löytänyt paljon tutkimuksia, joissa selvästi osoitetaan perheen sosioekonomisen aseman, asuinalueen, kaveripiirin ja harrastusten merkitys lasten kehitykselle. Sen sijaan yhtäkään sellaista empiiristä tutkimusta, jossa todettaisiin lapselle olevan haittaa päivähoitoon esimerkiksi juuri vuoden ikäisenä menemisestä, en ole onnistunut löytämään (koska sellaisia ei ole.) Täällä tietysti aina vähätellään näitä olemassa olevia oikeita tutkimuksia, joissa esimerkiksi perheen vähävaraisuuden haitat todetaan ja puhutaan totuutena hoitoon viennin haitoista, vaikka empiiristä tutkimusnäyttöä asiasta ei todellakaan ole, mutta onneksi oikeassa elämässä moiseen puusilmäisyyteen törmää harvemmin.
Kyse todellakin on arvovalinnoista, kuten täällä aina toistellaan. Kun haluaa lapselleen parasta ja samalla kantaa vastuunsa yhteiskunnan jäsenenä, on syytä siirrellä takapuoltaan työpaikalleen huomattavasti nopeammin, kuin nykyään on tapana.
Kommentit (122)
Kyllä se itseasiassa vaikuttaa - tieteellisesti tutkittu fakta.
Kivun tuntemuksella on oma funktionsa synnytyksessä; se vapauttaa synnyttävän naisen elimistössä tuikitärkeitä hormoneita, jotka valmistavat vastaanottamaan syntyneen vauvan. Ikäänkuin vievät syvälle omiin tunteisiin - kylmäkiskoisinkin ihminen murtuu ja herkistyy.
Kunnes tulivat tehokkaat uraäidit ;-) - jo ovelta huudetaan epiduraalia ja vaaditaan " pelko" sektiota. Voi jäädä ainutlaatuinen hetki vastasyntyneen kanssa kokematta, ja rakkauden syttyminen pientä kohtaan ottaa aikaa.
41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joilla on jonkinlainen koulutus, kovasti kunnianhimoa, muttei kuitenkaan kykyä pärjätä oikeasti. Luulevat että pelkkä työpaikalla asuminen takaa menestyksen. Huomaavat sitten keski-iässä lasten aikuistuttua, että ei se niin menekään! Että ovat uhranneet oman elämänsä ja jämähtäneet myös töissä.
Itse en tosiaan ylpeilisi sillä, että lapseni tönivät ja kiusaavat pienempiään, mutta minä olenkin pahapahauraäiti, joka vei lapsensa hoitoon alle 3-vuotiaana ja ilmeisesti se sitten on juuri sen hoidon vaikutusta, että he ovat empaattisia ja suhtautuvat hellästi ja huolehtivasti pienempiin hoitokavereihinsa, eivätkä kiusaa heitä kuten kotihoidetut sinun todistuksesi perusteella tekevät. Meidän lasten päiväkodissa ei onneksi tällaisia kotihoidettuja ole, vaan lapset ovat kaikki aloittaneet päiväkodissa 2-vuotiaina tai sitä nuorempina ja ilmeisesti juuri sen vuoksi ovat mukavia ja empaattisia lapsia.
Vierailija:
Ihan tosissasiko sinä ajattelet päiväkotielämän opettavan lapselle empatiaa =-D - tämähän on melkein hupaisaa (ellei olisi niin traagista).Itse olen kyllä taipuvainen ajattelemaan niin, että ne lapset, jotka ovat jääneet vaille vanhempiensa huolenpitoa ja rakkautta pieninä (ovat siis delegoitu yhteiskunnan hoidettaviksi " pois jaloista" , kun mamma menee pätemään takaisin työelämään -> luomaan loistokasta uraa), kipuilevat nyt tätä eräänlaista rakkaudettomuutta ja hakevat huomiota mm. kiusaamalla pienempiään.
Kumpikohan meistä on oikeassa? Mitä sinä (ihan aikuisten oikeasti) luulet?
36
100000. Eikös aina sellaisia vastauksia tule kaikkiin gallupeihin, kun kysytään tulotasoa. Kyllä tuollaisilla tuloilla voi olla kotona hamaan tappiin asti. Meidän perheen tulot on 2100 euroa vaikka molemmat ovat töissä. JOnkun on ne teidänkin lasten paskat siivottava sieltä kouluista ja lumet luotava, että pääsette aamulla mersuillanne viemään esikoista virikehoitoon. Meidän kaksi murkkuikäistä poikaa syövätkin kuin hevoset, joten tiukkaa on. Ammatinvaihto ei tässä elämäntilanteessa tule kysymykseenkään, ellei sitten halua elää ihan yhteiskunnan tukien varassa, mutta sehän on av-mammojen mielestä jopa ihannoitavaa.
synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi helkkari, miksei tätä tutkimusta ole kerrottu uutisissa? " Kivulla synnyttäminen turvaa äidinrakkauden syntymisen" . Jeesus, tieteen nimissä tulee kaikenlaista soopaa ulos, tämä lukeutunee " tutkimuksiin" . Kuka tota paskaa uskoo?
Ensin esim. päiväkotiin jonka jälkeen matkustetaan aikakoneella ajassa taakse päin ja sitten ollaan kotona. Sitten vertaillaan kumpi tuotti paremman tuloksen juuri TÄMÄN lapsen kohdalla. Kaikkihan me olemme erilaisia eikä sama sääntö päde jokaiseen. Lapset ovat luoneteeltaan niin erilaisia ja jokaisella on erilaiset tarpeet. Eiköhän jokainen vanhempi osaa itse arvioida tilanteen. Kaikessa, IHAN kaikessa on sekä hytät että huonot puolensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikakauteen :) Saahan sitä päteä tuollakin, että kuka on kärsinyt eniten jne, myös synnytyksessä. Naurettavaa ****aa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet asiat ovat yksilöllisiä ja siksi tutkimuksissa puhutaankin todennäköisyyksistä, vaikuttavuuksista, keskimääräisestä. Ihan samalla tavalla kuin voidaan tutkia sitä, vaikuttaako isän alkoholismi tai äidin masennus miten lapseen, voidaan tutkia, miten koti- ja päivähoitovaikuttavat. Ei siinä tarvitse sitä samaa lasta pistää molempiin olosuhteisiin.
Vierailija:
Ensin esim. päiväkotiin jonka jälkeen matkustetaan aikakoneella ajassa taakse päin ja sitten ollaan kotona. Sitten vertaillaan kumpi tuotti paremman tuloksen juuri TÄMÄN lapsen kohdalla. Kaikkihan me olemme erilaisia eikä sama sääntö päde jokaiseen. Lapset ovat luoneteeltaan niin erilaisia ja jokaisella on erilaiset tarpeet. Eiköhän jokainen vanhempi osaa itse arvioida tilanteen. Kaikessa, IHAN kaikessa on sekä hytät että huonot puolensa.
Olenko ihan kamala äiti?????? Olo on nimittäin tosi surkea näitä ketjuja lukiessa. Lapseni on hoidossa 1-2 päivänä viikossa n 6h kerrallaan. Olenko nyt menettämässä jotain tosi tärkeää, kun lapseni ei ole kanssani 12 tuntia viikossa???????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viitettä nyt ei ole antaa, sori. Mutta painavaa asiaa se on silti.
Jenkeissä oli tutkittu lampailla tätä; osalla synnyttävistä lampaista oli annettu epiduraalipuudutus, kun taas osa lampaista synnytti luonnollisesti - ne lampaat, jotka olivat synnyttäneet puudutteen alaisena, eivät halunneet ottaa hanakasti kontaktia vastasyntyneeseen karitsaansa, kun taas luonnollisesti synnyttäneet lampaat olivat synnytyksen jälkeen heti kiinnostuneita vastasyntyneestä - kiintymyssuhde oli muodostunut.
Eikö tämä kerro teille jo jotakin?
Ja niille, jotka uskovat minun ajattelevan kivun (yleisestikin) jalostavan ihmistä - väärin meni; itseasiassa olen itse synnyttänyt kerran kovalla kivulla (ns. luonnonmukaisesti) äidin rakkaus syttyi voimakkaana heti, ja kerran epiduraalin alaisena - vauvan syntymisen hetki oli lähinnä sellainen; että " tuohonko se vauva nyt tupsahti - ai tuollainen ihminen" , syvempi rakkaus tulokkaasen kasvoi vähitellen. En myöskään usko kivun yleensäkin jalostavan ihmistä mitenkään paremmaksi, silti uskon, että nimenomaan synnytyskivulla on tarkoituksensa. Ja omalla kohdallani voin allekirjoittaa tuon (ym. tutkimustuloksen) täysin.
41 (muistaakseni)
Ehkä artikuloin jotenkin epäselvästi; omat tyttäreni ovat olleet kiusaamisesta lähinnä järkyttyneitä, eivätkä itse kiusaa - osaavat käyttäytyä hyvin.
Ne pojat, jotka tuota pikkuista kiusaavat, ovat (todennäköisesti) olleet tarhapolulla jo hyvin pienistä lähtien =-/.
36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se sinun mielestäsi sitten kuulosta uskottavalta? Minun mielestäni (ja oman kokemukseni mukaan) se kuulostaa ihan paikkaansa pitävältä tutkimukselta.
Uuden elämän syntyminen tähän elämään on sen verran suuri juttu, että kyllä sen on tarkoitus herättääkin meissä suuria tuntemuksia / ei lamaantumista leikkauspöydällä. Minun mielestäni tämän selittää jo maalaisjärkikin.
73
kotiäitivuoden jälkeen. Vanhempi lapseni on ollut kotihoidossa koko elämänsä eli kohta kolme vuotta ja nuoremman lapsen kanssa olen ollut hoitovapaalla reilut puoli vuotta. Pidän pienen lapsen (alle 3-v.)kotihoitoa pääsääntöisesti parempana ratkaisuna kuin kodin ulkopuolella hoitoa, mutta kun olen omin silmin nähnyt että työssäkäyvä mieheni on pystynyt luomaan lapsiimme hyvän ja läheisen suhteen, olen tässä nyt ihan hyvillä mielin laittamassa 1 1/2 v. kuopusta päivähoitoon ja palaamassa töihin. Miksi minun työssäkäyvänä äitinä ei olisi mahdollista olla hyvä äiti lapsilleni kun työssäkäyvä miehenikin pystyy olemaan hyvä isä?
Me ihmiset vaan ollaan niin vieraannuttu kaikesta luonnollisesta, ja alettu pitämään luonnollisesta poikkeavia asioita " tosina" , että on hyvin vaikeaa kyseenalaistaa näitä normeja.
73
ihan tyhmänä kysyn, miksi hankit lapsen?
kun lapsi on kotona toisen vanhemman kanssa kuin että lapsi on päiväkodissa ja molemmat töissä.
Tämä on varmaan todettu monesti aikaisemminkin: miten ihmeessä me olemme voineet selvitä lapsuudesta ja kasvaa aikuisiksi, jos meitä ei ole paapottu vähintään kolme vuotiaiksi, mielellään 18-vuotiaiksi? Tottakai lapset kokevat eroahdistusta ja pelkoa milloin mistäkin. Vanhemmat ovat vain hukassa asian kanssa, kun kokevat ne itsessään.
Alue: Aihe vapaa
Äiti on toki aina äiti ja suhde on erilainen kuin isään mutta ei se tee äitisuhdetta paremmaksi tai lapselle tärkeämmäksi. Äidin kaikkivoipaisuus on huuhaata. Isien vähätteleminen saisi jo riittää.