Heinäkuiset vko 8

Laiskana kopsaan tekstin tähän tuolta suurperheellisten pinosta, kun en jaksa koko vuodatusta uudestaan naputella..



Neuvolassa kävin eilen, ja toivon hartaasti että tuleva muutos totetutuu ja viranhaltija tulee tän nykyisen paikalle takasin töihin!!! " Pelotteli" sillä, että voi vielä jatkaakin kun ei näistä koskaan tiedä. Tän sijaisen kans ei ole alkuunkaan kemiat pelannu, ja eilisen jälkeen en tahdo koko akkaa ikuna nähdäkään enää!!

Pissa oli puhdas, paineet ok, hb pudonnut 115 joten rautalisää kehiin. Painoa sitten tullut viime käynnistä 1kg/vko, ja siitäkös tämä täti riemastuikin sit. Kysyi heti alkuunsa et onko turvottanut, ja sanoin että on. Ei mee sormukset sormiin kun ne puristaa, ja sukanvarsista jää aina rannut nilkkoihin. Totesi vielä hb näytettä ottaessa et kylläpäs tosiaan on kädet turvoksissa! Sen täti sitten kuitenkin unohti täysin, kun alkoi paasata painosta, uhkas laittaa sokerirasitukseen tms. jos vielä nousee näin! Kyseli miten ja mitä syön, kuinka paljon liikun jne, muttei sitten kuunnellut vastauksia kuin sen verran kun halusi kuulla. Kun ehdin sanoa suklaata syöväni, tuli sit jo ohjeet että kaikki herkut pois heti! En edes tykkää leipomuksia kahvin kanssa juurikaan syödä, suklaata muutaman palan kerralla samoin karkkia muutaman maks. kourallisen kerralla, eikä joka päivä! Samoin käski pienentää ruoka-annoksia ja lisätä liikuntaa. Koetin selittää, etten pysty kävelylenkkejä tekemään kun alkaa supistella, käski kävellä rauhallisemmin ettei supista ja hommata tukivyön sitten kun maha kasvaa. :O Yritin selittää, etten pysty tukivyötä käyttään, kun masu on niin alhaalla, että se puristus saa supistelemaan. " No kävelet sitten vaan niin rauhallisesti ettei supista!" Just joo..

Minusta niin sietämätön täti, eikä ottanu huomioon tuota turvotusta ollenkaan! Ja painoindeksi oli lähtöpainosta alle 20, eikä sukurasitetta diabetekseen ole, kohtu kasvaa käyrän mukaan vastaten viikkoja. Mistä syy siis laittaa mua siihen sokerirasitukseen?!? Keittää, ja miehellekin siitä marisin ja sekin jopa ihmetteli tädin reaktioita.. Ymmärrän mä sen, että on tietty ohjeistus tuosta painonnoususta, mut eikös yksilölliset asiatkin pitäis huomioida??



Että semmosta siellä...



Ädä+papu rv19+1 ja mieli maassa nälkädieetillä :(

onpas sinulla ollut varsin huono neuvolantäti! tuosta painon noususta vaan rupesin kommentoimaan,unohtui eilen sanoa.. minulla on nimittäin painoa tullut jo pikkuista vaille 10kg! :O bmi oli kyllä ennen odotusta 17 tai hieman senkin alle,mutta en tiedä,miten sitä painoa on noin paljon kertynyt. ennen tätä raskautta olin kamala sokerihiiri,vedin karkkia ja varsinkin kermajäätelöä PALJON. nyt sitä ei vaan tee mieli,ei yhtään. olen herkutellut hedelmillä,salaateilla ja jogurtilla lähinnä.. oikea ruoka sitten kyllä maistuu hyvin:) meillä ei terkkari painon noususta ole valittanut,minustakin se täytyisi suhteuttaa yksilöllisesti eikä katsoa vaan taulukoita. mutta eikö se turvotus ole sitten jo eri asia,joka pitäisi tutkia,varsinkin jos sitä on paljon? minä en kyllä tiedä,enkä sano siihen mitään,kun ei ole tietoa eikä kokemusta,jotenkin vaan muistelin,että se turvotus ei ole mikään hyvä asia.. kunhan ajattelin tuosta painon noususta lohduttaa :)



me saatiin tänään varsin rahakas tarjous/ehdotus,joka ratkaisisi moneksi vuodeksi rahaongelmat ja saataisiin se oma asunto ostettua tän kevään aikana ilman sen suurempaa pohdintaa,kunhan etsittäis vaan meille sopiva asunto! :) itse olen vielä aivan hämilläni tuosta,enkä tiedä,itkeäkö vai nauraa ja olla vain onnellinen.. ei tämä ainakaan tätä tenttiviikon tuomaa stressiä helpota yhtään..



-annu ja pienimies 21+2-

Juuri selvisin flunssasta ja nyt sitten eilen alkoi vatsatauti:( Toivottavasti jo tänää kestäisi edes vesi sisällä. Taitaa olla liikenteessä kaikenlaista tautia. Onkos kellään hyviä vinkkejä mitä kannattaisi yrittää syödä..muuta ku nesteitä pitäs saada paljon. Muuten kokko raskausaika on mennyt hyvin mitä nuo taudit nyt tulivat.



montas kertaa siel ultrassa muuten käydään normaalisti? Ite olen jo nyt käynyt 3 kertaa ku vaavi on hieman pienenpi ku yleensä. Mut onneksi kaikki on muuten hyvin.



-Näippä 21+3

Painon nousun vuoksi saattavat laittaa sokerirasitukseen. Eräs tuttuni joutui sokerirasitukseen rv 32 kun painoa oli tullut 14kg :)

Mielestäni hätiköityä. Hänelle ei sokerit koholla pissassa tms.

Itse joudun automaattisesti rasitukseen.. Esikoisen aikana oli raskausajan diabetes ja nyt sitten automaattisesti testaavat vaikka mitään ei näkyisikään.



Mutta omaan napaan.. Aamulla lähdin töihin ja matkalla tuli tosi huono olo. Vatsa sekaisin ja etova olo jatkui.. Lähdin kotiin.

Olo nyt ihan ok, mutta oon maannut sängyssä viim pari tuntia.

Menkkamaiset kivut alka selän ja vatsan puolella. Lisäksi supisti, vatsa meni ihan kovaksi ja kivisti toiselta puolelta. Soitin päivystykseen. He käskivät ottaa yhden panadolin ja levätä. Jos ei iltapäivään mennessä mene ohi niin sitten soittaa uudestaan.

Nyt vähän helpottanut, mutta herkästi vatsa kovettuu ja kivistää toiselta puolelta jos kovin touhuan.



Itselleni on painoa tullut n 8 kg.... Ma on neuvola, sit saa tarvittavat paperit jne ja voi hakea kelalta tukiaisia...



Nyt lähden lepäämään vielä hetkeksi ennen kuin pitää poika hakea hoidosta.





eppuliini rv 21+3

Ädälle voin kertoa että suklaansyönti erään tutkimuksen mukaan tekee pelkkää hyvää lapselle. Varsinkin tumma suklaa. Luin tutkimuksesta kun odotin kuopusta v 2004, jossa kerrottiin että ne lapset, joiden äidit olivat syöneet muutaman palan suklaata joka päivä raskausaikana, olivat huomattavasti iloisempia, sosiaalisempia ja vähäitkuisempia kuin ne lapset joiden äidit eivät olleet syöneet suklaata. Lapset testattiin muutaman viikon ikäisinä ja kun olivat puolivuotiaita. Luettuani tämän rupesin syömään muutama pala suklaata joka päivä, ja kuopuksen luonne onkin ollut huomattavasti iloisempi kuin isosiskon. (Kun odotin ensimmäistä lasta en syönyt suklaata). No, tietysti ero voi johtua jostain muusta kuin suklaansyönnistä! Nyt ajattelin kuitenkin taas syödä suklaata, kunhan pääsisin täysin ero pahoinvoinnista, juuri nyt ei tee mieli mitään makeaa...

Tuloksena oli niin kiukkuinen vauva että vieraatkin hämmästelivät :-)



No onneksi kiukkuisuus on vähentynyt iän myötä mutta ei tuo lapsi ihan helppo luonne ole vieläkään.

Nuoh kun väsyttää. Olin iltavuorossa töissä ja en tiiä supisteliko vai mitä kun koko keskivartaloon koski ja vatsa tuntui raskaalta. Teen siis aika raskasta työtä, joten paljon mahdollista että se käy ajan myötä liian raskaaksi raskaana olevalle.



MYLAURENIlla oli ollut ikävä ultrakokemus, harmi. Jotenkin sitä itse odottaa sitä ultraa niin kovasti niin haluaisi saada mahdollisimman paljon irti siitä. Tätä ei taida kaikki ultraajat tajuta kun heille se on niin rutiinia. Mulla on ensi maanantaina ultra, kyllä jännittää.



Tuli muuten mieleen että KUINKA MONELLA MIES ON MUKANA NEUVOLASSA ja UÄ:SSÄ? Meillä oli esikoisen aikana mukana kaikissa ultrissa ja pari kertaa neuvolassakin mutta nyt ei oo olllut kertaakaan. Johtuu kyllä siitä että mies on silloin aina tuon esikoisen kans kun on nuo ultrat ja neuvolat.



Nyt on pakko lähteä nukkumaan



Myissi 19+6

Myissin galluppiin heti alkuunsa vastaus: MEILLÄ ON! Siis mies mukana intoa piukkana kuin ilmapallo, sekä ultrat että neuvolat. Palaveritkin duunissa suunnitellaan meidän neuvola-aikataulun mukaan :)



Muuten pikaisesti kuulumisia, kun en olekaan tänne laulanut ilosanomaa:



Lapsivesipunktion vastaus oli NORMAALI!!! Voi sitä iloa!! Ja kaiken hyvän lisäksi olen tuntenut tällä viikolla ensimmäiset kuplat eli liikkeet, ja varmuudella. :))))) Tämä ensiodottaja on kyllä ollut yhtä hymyä!



Jatkan nyt hymyilyä miehen kainalossa, kommentoin paremmalla ajalla lisää muita ja itseäni ( . ) alkaa masukin jo komeasti paisua ;)



Fertiensis 19+

...uutena tulokkaana! Heinäkuun lopulla mullakin laskettu aika, voipi olla hikistä... :) Kommentoin edellisiä viestejä: ei oo mies vielä ollut mukana käynneillä, mutta tiistaina rakenneultraan on tulossa. Ois kiva tietää minkälaisia tyyppejä te muut olette :)

Ollaan oltu koko viikko sairaana. Eka mies ja sitten minä ja esikoinen. Kamala yskä ja kuumetta välillä 40 astetta. Esikoisen synttäritkin meni sairastessa. Tänään ei sit enää onneksi ollut kenelläkään kuumetta... Joka paikka vaan kipeänä yskimisestä ja nenä tukossa. :(



Vastailempa minäkin tuohon kysymykseen, kun vielä muistan! Eli meillä mies oli esikoisen aikana varmaan meilkein kaikilla neuvolakäynneillä mukana. Nyt ei ole ollut kertaakaan, kun on Onnin kaa kotona sillä aikaa, kun mä olen neuvolassa. Rakenneultraan ensi viikolla mennään kyllä yhdessä niin mieskin näkee vauvelin. :)



Jaahas nyt poika huutelee...



kumppari rv 20+6

Kovasti täällä aika on tänään mennyt pakkaamisen parissa :-) Tiistaiaamuna on vihdoinkin lähtö Egyptiin edessä eli siitä sitten onkin minun osaltani hiljaiseloa täällä palstalla. Oikeastaan koko tämä viikko on ollut töissäkin aikamoista vilskettä ja tänään pitäisi vielä valmistautua huomisen palaveriin, Blääh! Mutta, kun en millään ehtinyt aikaisemmin :-(



Myissi kyseli sitä, miten miehet osallistuu neuvola ja ultrakäynteiihin. No, meillä ei kyllä neuvolaan lähde (kävi kerran ekan raskauden alussa), mutta ultrissa on mukana joka kerta ja tietty synnytyksessä ilman muuta. Jossain kohtaa joku mamma kyseli yleisellä palstalla tuleeko miehet mukaan synnytykseen ja hänen miehensä oli toisen kohdalla sanonut, että kerran nähty eli osallistu toisen synnytykseen. Kerroin asiasta omalle miehelle ja hän vähän hymähteli/naureskeli ja sanoi, että eihän niitä synnytyksiä voi verrata, kun joka kerta tulee maailmaan uusi oma lapsi eli ei jäisi mistään hinnasta pois :-) Tosin ymmärrän kyllä, että joillakin saattaa olla pakottavia esteitä ettei vaan ihan oikeasti pääse mukaan vaikka haluaisikin.





Mutta, mutta, nyt tarvii lähteä jatkaan pakkaamista ja sen jälkeen viemään pojat mummulle yökylää, kun aloittivat jo talviloman ja me vanhemmat ollaan molemmat vielä huomenna töissä.



Mukavaa sunnuntain jatkoa ja hyviä lomia kaikille niille, jotka ovat juuri aloittaneet ja tsemppiä lomilta palaajille huomiseen aamuun!



Terkuin,

Tinttis ja Pirpana 18+6

Niin... meille on tulossa neljäs lapsi kesällä ja mies on osallistunut rakenneultriin ja synnytyksiin.Neuvoloihin en ole häntä kaivannutkaan...kerron kuitenkin kotona oleelliset asiat,eikä siellä mielestäni niin " ihmeitä" tapahdu,että olisi hyvä olla mukana.No,sydänäänten kuuntelu tietenkin.Mulla on nyt tiistaina se rakenneultra,enkä tiedä osallistuuko mies nyt.Jää ilmeisesti muiden kanssa kotiin,kun on hiihtoloma.Otan esikoisen sitten ehkä mukaani,jollei mies nyt tule.Saahan sieltä sitten kuvia mukaan ja kerron kuitenkin juurta jaksaen kaiken =)

Toivottavasti kaikki vain näyttäisi hyvältä?!



Mukavaa hiihtolomaviikkoa sitä aloittaville!



iltahämärä+ asukki 20+2

Mies kävi esikoisen aikana kerran tai kaksi. Ultrissa oli kaikissa.



Nyt tässä raskaudessa kävi toisessa neuvolassa sydänäänet kuuntelemassa.

Ekaan ultraan ei päässyt kun saatiin tieto viikkoa ennen, toisessa oli mukana.

Yritän saada vielä rv 28 ylimääräiselle ultra käynnille mukaan:)



Muuten mies tuntuu olevan enemmän innoissaa tästä kuin minä :)

No vaate juttuja jne ei edelleenkään mieti, mutta olen sanonutkin että parempi että minä hoidan ne! ;)



Mies oli eilen aamulla kirjoitellut paperille tulevalle pienelle mahd nimi ehdotuksia.. No nimikin on jo päätetty :) yhteispäätöksellä siis.

Löytyi tosi nopeasti nimi joka miellytti molempia.



eppuliini + rv21+5

Olin viikolla rakenneultrassa ja kaikki oli oikein hyvin. Vauva koko oli taas viikkoa edellä kuukautisista laskettuja viikkoja, eli ultran mukaan olis nyt rv 20+3. :) Lapsivesipunktiokin tehtiin (niiden vasta-aineiden takia), se oli kyllä tosi lyhyt ja melko kivuton toimenpide. Kyllä nyt on taas vähän aikaa huojentunut olo, kun tietää, että lapsella on kaikki hyvin. Nyt vaan odotellaan lapsivesipunktion tulosta ja toivotaan parasta. Lääkärin mukaan fifty-fifty mahdollisuus siihen huonompaan vaihtoehtoon, joka tarvitsee seurantaa ja mahd. sitten muitakin toimenpiteitä...



En kyllä enää yhtään muista mistä täällä on keskusteltu, kun olen niin vain jännittänyt tuota ultraa ja lapsivesipunktiota... Ainakin miehen osallistumisesta: meillä mies ei ole kovin innokkaasti ollut mukana käynneillä ja on siinä sekin, että on vahtinut esikoista, niin ei olisi aina päässytkään mukaan. Kotona on kyllä kokeillut vauvan potkuja. Toivottavasti pääsee synnytykseen mukaan. Anoppi tulisi kyllä lapsenvahdiksi, mutta kun ei voi etukäteen tietää milloin vauva syntyy ja sopia kesälomaa juuri sille ajankohdalle...



Onko teiltä muilta tullut vielä maitoa? Kokeilin huvikseni ja multa tuli vähän. Parasta olla kokeilematta, ettei ala enempää tulemaan. Esikoisen odotusaikana tuli aika paljonkin maitoa... oli lakana yöllä ihan maidossa. :D



Täällä oli jokin aika sitten esittelyjäkin, en muista esittelinkö jo itseni, mutta voihan sen tehdä uudestaan: Mä olen yhden pojan (s. 02/06) äiti ja avoliitossa. Ikää on 23 (kohta 24) vuotta ja Helsingissä asutaan. :)



Mekin ollaan mietitty nimiä ja kylläpä on vaikeaa, ihan niinkuin esikoisen aikanakin. Yksi kiva tytönnimi on löydetty, pojannimiä ei vielä yhtään...



Jännittääkö teitä jo synnytys? Mua jännittää... Esikoisen aikana oli jotenkin helpompaa, kun ei tiennyt yhtään mitä on tiedossa. Nyt vaan miettii, että toivottavasti se ja se asia menis paremmin... Mutta turha sitä on vielä miettiä...



Anne rv 19+3 (ultran mukaan 20+3)

Tänään kävin rakenneultrassa ja laskettuaika siirrettiin kesäkuulta heinäkuun puolelle. Jo np-ultrassa koko vastasi viikkoa pienempää ja sovittiin silloin, että katotaan vielä rakenneultra ennenku siirretään aikaa. Nyt tosiaan koko oli yhä edelleen viikkoa pienempi, joten la siirrettiin.



Mulla ei ehtiny olla kuin yhet kuukautiset edellisen synnytyksen jälkeen, joten kierrosta ei ollu mitään tietoa, niin toi alkuperäinen laskettuaika olikin vähän epävarma.



Sitten vähän tietoa meidän perheestä. Eli meidän perheeseen odotetaan viidettä lasta. Neljä poikaa on talossa ennestään ja nytkin ultrassa pojan merkit löytyi. Pojat on tällä hetkellä 10, 8, 3 ja 1 vuotiaat, joten vipinää riittää. Asutaan Etelä-Pohjanmaalla ja synnyttämään mennään Seinäjoelle.



Raskaus on mennyt ihan uskomattoman hyvin. Kroppa tuntuu sietävän raskauden kerta kerran jälkeen paremmin.



Mutta jatkan joku toinen päivä teidän porukkaan tutustumista.

Meinasin kirjoittaa sunnuntaita, mutta tiissaissahan sitä tosiaankin elellään. Ollaan koko perheen voimin hiihtolomalla, ja edelleenkin ihan viikonloppuolo. Lapset ovat nauttineet lomasta täysin siemauksin, lähtivät juuri Seurasaareen retkeilemään ja makkaraa paistamaan. Eväät tuntuvat olevan vielä itse retkeä tärkeämpi asia. ;) Itse jäin kotiin lepäilemään, kun nousi kuume iltapäivällä ja masu tuntuu supistelevan herkästi.



Rakenneultraa (ensi ti) jännätään kovasti, muuten ei sen kummempaa uutta meille kuulukaan. Tänään käytiin yhtä kämppäehdokasta katsastamassa, ja kun tultiin sieltä kotiin tyttö kysyi ensimmäisenä oliko se tyttö vai poika?! Kerroin, taas kerran, että se ultra on vasta ensi viikolla, eikä silloinkaan vielä 100% varmuudella tuota tietoa jaella... Kämppä oli tosi mukava, nyt on 3 varteenotettavaa ehdokasta ihan samalla seudulla, enää pitäisi arpoa mikä niistä nyt olisi eniten meidän näköinen (tuo oli kylppärin ja keittiön perusteella, eräs toinen taas vetää talona enemmän ja muutamalla ylimääräisellä neliöllä), ja marssia pankkiin.



Hiihtoloman alku on mennyt luistellessa ja uimahallissa käyden, ihania aurinkoisia päiviä on ollut täällä!



Aurinkoista kevään jatkoa kaikille, ja tervetuloa uusille tulokkaille. :)

Ai, että oli ihana nousta tähän aamuun, kun ulkona sataa hiljalleen lunta pitkästä aikaa! Ei täällä Etelä-Suomessa ole monena päivänä siitä päässyt nauttimaan. Jospa pysyisi edes muutaman päivän... Paljon pirteämpi on olo muutenkin, kun aamulla on valoisaa jo puoli kasilta, kun vien pojan päiväkotiin. Mulla säät vaikuttaa tosi paljon vireyteen ja mielialaan, joten mahtavaa tietää, että kevät lähestyy:)



Enpä minäkään tänne ole pahemmin kirjoitellut, saati toisten kirjoituksia kommentoinut, mutta kiva on silti lueskella teidän muiden ajatuksia ja elämää. Ei sillä taida niin suuresti olla merkitystä kuinka usein tänne kirjoittelee, kun ei muutenkaan toisiamme " tunneta" ...



Me saatiin tietää viime viikolla rakenneultrassa, että hyvin todennäköisesti uusi tulokas olisi tyttö. En muista nyt nimimerkkiä, joka mietiskeli miten " pärjätä" pojan kanssa, kun ensimmäinen on tyttö... Meillä on kaksi vuotias poika ja tytöstä kuultuani rupesin heti pohtimaan, mitenhän tytön kanssa pärjää... Älytöntä miettiä jo tässä vaiheessa...:) Pojan kasvattaminen ja sen kanssa puuhailu on ollut maailman luonnollisinta ja kaikki on mennyt niin ihanasti. En tarkoita tällä sitä, että tytön kanssa olisi vaikeampaa, mutta kaksi vuotta oon ollu niin kiinni tässä poika-maailmassa, että tyttöjen jutut tuntuu tosi vieraalle. Ja ihme ajatuksia tuli heti siitä, miten äiti-tytärsuhteet on monesti hankalampia kuin äiti-poikasuhde jne... Ihan hullua miettiä tuollaisia, mutta ehkä se on luonnollista...



Miten te muut, joilla on molempia sukupuolia kotona? Tuntuiko erilaiselle olla tytön ja pojan kanssa?



Sen verran uskalsin jo panostaa uuteen tulokkaaseen, että ostin kaveriltani kassillisen somia vaaleanpunaisia vaatteita. Ihan hassua oli hypistellä pikkuruisia tyttöjen vaatteita. Jalat maassa-tyyppinä en tosin uskalla myydä pojan vaatteita pois ennen kuin oon omin silmin nähnyt vauvan sukupuolen. Kun kaikenlaisia tarinoita kuulee... Onneksi lähes kaikki tarpeellinen onkin valmiina jo edelliseltä, joten isompia hankintoja ei tarvi tehdäkään. Oon tosin miettinyt tuplarattaita, mutta en tiedä vielä... Miten te muut? Ehkä seisomalautakin riittää, kun poika on silloin jo melkein 2,5-vuotias. Sen kanssa ei tosin tehdä hirmu pitkiä kävelylenkkejä, jotka ovat elinehto mielenterveydelle;)



Mukavaa viikkoa kaikille! Nyt pitäis poistua näiltä taajuuksilta ja palata gradun kimppuun. Ei vaan pahemmin kiinnostais...



helmiska 20+3

Mutta ultrassa saatiin tietää että poika tulossa. Itselleni oli tosi hyvä että sain loppuraskauden ajan totutella ajatukseen, minusta tulee pojan äiti :)



No nyt ilmeisesti olisi tyttö tulossa. Tässä raskaudessa odotin kovasti että tulisi poika :) Tiedän, ei sukupuolella ole oikeasti väliä!!



Pojalle oli aluksi todella vaikea löytää mieleisiä vaatteita.



No nyt pitäisi sitten ostella tytölle, EN LÖYDÄ MITÄÄN MIELEISTÄ!

Tuntuu että en osaa " olla tytön äiti" :)

Mitä tyttöjen kanssa tehdään :D No kaikkeen tottuu ;)



Tuntuu itsestäni todella oudolta silti...



eppuliini rv 21

meillä keskustan neuvola oli siirtynyt jonnekin huitsin nevadaan vesivahingon takia ja ilmeisesti toukokuuhun asti siellä joutuu sitten ravaamaan.. eipä ole kivaa,ei..



mutta!vauva voi hyvin,alkoi potkia suoraan doppleria (sekö se on,jolla sydänäänet kuunnellaan?), ei näyttänyt pitävän siitä lainkaan. vielä neuvolasta lähdettyä hyöri mahassa kauan aikaa ennen kuin asettui. nyt oli verenpaineet kohillaan,viimeksi oli korkeat arvot.. hemppa oli 140,terkkari kehuikin sitä hyväksi,vaikken mitään rautalisiä edes ota.

saatiin tänään ne kelan paperit äitiysrahaa ym varten :) onko kellään mitattu jo sf-mittoja? minulla mitattiin se nyt ekaa kertaa tässä odotuksessa ja käyrälle kun se laitettiin,olin yli niiden mittojen reippaasti.. kyllä tämä maha onkin valtaisa verrattuna esikoisen odotukseen näillä viikoilla.. mulla on kamalat lonkkasäryt alkaneet öitä vaivata,kyljellään ei voi enää millään nukkua ja onkin pakko nousta verryttelemään.. terkkari sanoi,että useimmilla toi vaiva tulee vasta loppupuolella odotusta,kun liitokset alkaa levitä (onkohan nyt oikein sanottu..).. mulla se sitten alkaa jo tässä vaiheessa eikä siihen ole apuna kuin synnyttäminen.. kovin on lohdullista! :/ käski alkaa treenata lantionpohjan lihaksia jo ennakkoon,ehkä täytyy noudattaa sitä neuvoa.. helppoahan se onneks on :)



muuten ei tänne kuulukaan uutta.. onnekseni löysin neuvolakäynnin jälkeen minulle istuvat äitiysfarkut,se oli päivän huippukohta! olen etsinyt sopivia jo kauan,mutta aina jokin kohta on löysä,roikkuu ym.. nyt oli sopivat napakat,mutta vatsalle kuitenkin hyvin tilaa :)



mukavaa viikon jatkoa! on kyllä ihanaa toi auringon paiste,jotenkin elämä tuntuu heti valoisammalta ja paljon ihanammalta :D ja iloissani olen huomannut kukkien aloittavan uuden kasvukauden,eivät oikein talven pimeistä päivistä tykänneet. kohta pääsee vaihtamaan mullat kukille ja muutaman kuukauden päästä saakin ostaa jo kesäkukat parvekkeelle,jee :D ellei sitten olla siihen mennessä muutettu,niin että saadaan istuttaa kukat ihan suoraan kukkapenkkiin :)



-annu ja pienimies 21+1-

Meillä ekasta tiedettiin, että oli poika tulossa. En osannut ennakoida mitä yhdessä tehtäisiin tai mitään muutakaan, ajattelin että sujuu varmasti omalla painollaan. :) Poika on meidän perheen herkkis ollut monessa mielessä, pienenä tykkäsi kovasti leikkiä mun vanhoilla nukeilla ja pehmoeläimillä, nykyisin loukkaantuu helposti ja pelkää mielestäni joskus aivan absurdeja asioita, kaipaa halia ja hellyyttä runsaasti. Toki on myös leikkinyt autoilla ja kaikkia normaaleja poikien roolileikkejä supersankareista peikkoihin. Nyt alkaa ehkä enemmän huomata sukupuolen, kun on koulussa " poikakausi" menossa, enää pari tyttöä jotka meillä käyvät aktiivisesti hänen kanssaan leikkimässä, ja silloinkin pelaavat lautapelejä tms. Ehkä nyt huomaa pojassa sen, että helpommin panostaa urheiluvälineiden (telinevoimistelukamojen, nahkaisen koripallon, koristossujen jne.) ostoon, tytön kanssa taitaisi upota vaatteisiin enemmän rahaa (tai tiedä sitten, mutta poika ainakin viihtyy lempivaatteissaan paljon, eikä millään meinaa pieneksikäyneitäkään antaa pois kaapista) - muuten varmaan esim. harrastekustannukset (telinevoimistelu, pianotunnit, koris, fillarikamat) olisivat suth samat sukupuolesta riippumatta ja ihan yhtä lailla.



Tytöstä taas ei etukäteen tiedetty, ja oli laitoksella iloinen yllätys. Ei silloin käynyt mielessä miten nyt tytön kanssa pärjätään... Pitkään leikkivät pojan kanssa samoja juttuja, nyt on tyttö enemmän innostunut keijukais- ja perhosleikeistä ja hoitaa paljon " oikeita eläimiään" . Toisaalta poikakin leikki tuollaisia huolehtimisleikkejä vielä todella paljon tuossa iässä. Molemmat tykkäävät siitä, että öljytään ja hierotaan suihkun ja kylvyn jälkeen, tytössä tietenkin erona se, että saa myös harjata hiuksia ja letittää (tosin ei kamalasti siitä tykkää), ja tyttö tietenkin myös kaupassa valkkaa itselleen pinnejä ja pampuloita - poika taas koruja ja vöitä.



Tyttö enemmän " ihastuu" vaatteisiin, haluaa tiettyä väriä mieluummin kuin jotain muuta, kiukuttelee joskus kiireisinä aamuina äidin vaatevalinnoista (" Kyllä mä tänäänkin haluan sen karvaisen kissahatun!!!" ) eikä ole niin altis noudattamaan käytännöllisyyttä (mieluummin käteen vaaleanpunaiset lapaset kuin rukkaset, vaikka nekin olisi vaaleanpunaiset, mutta kun niissä on vähän mustaakin!).



Yhdessä on molempien kanssa tehty ihan samoja juttuja, nautittu leipomisesta, ruuan laitosta, pulkkamäestä, uimahallikäynneistä, lautapeleistä, tietokonepeleistä, yhdessä köllimisestä, jutustelusta iltateen ääressä jne. Samaan tapaan on molempia saanut kannustaa reippauteen ja oma-aloitteisuuteen (itsepäisyyden sijaan).



Meillä ei ole ollut tarkkaa värikoodia koskaan tytön ja pojan vaatteissa, pojalla on vaaleanpunaisia ja liiloja paitoja (esim. benettonin ja P.O.P.in) ja tykkää itse kovasti keltaisesta ja oranssista, mutta tytöllä on nyt ollut varsinainen vaaleanpunainen/liila -kausi.



Molemmat ovat yhtä itsepäisiä kuin äitinsäkin. Huomaan, että pojan kanssa meinaa helpommin mennä hermot tilanteissa, kun se ylireagoi " tyttöjen tapaan" johonkin juttuun, rupeaa itkemään silmittömästi jostain " pienestä asiasta" tai pelkää tikun kiskaisemista sormesta... Tytön kanssa taas vastaavia hankalampia tilanteita on kun menee enemmän " poikapuolelle" uhmassa, rupeaa lyömään tai potkimaan ja kiukuttelusta ei meinaa tulla loppua. Helposti silloin sanoo pojalle, että ole nyt reipas äläkä tuollainen tyttö (vaikka ihan yhtä lailla varmasti tyttöä pyytäisi reipastumaan, mutta ei tuo nelivuotias meillä nosta meteliä tikun kiskomisesta!) ja tytöltä taas kyselee miten ne pienet prinsessat käyttäytyykään (vaikka ihan yhtä vähän väkivaltaista käytöstä sulattaisi pojaltakaan). Eli itselle joskus huomaa tuon " asenneongelman" tulevan sukupuolikohtaisesti. ;) Lapset ovat molemmat yhtä ihania, helppoja tai vaikeita...



Jostain syystä myös pojan silmittömät hellyydenosoitukset välillä tuntuvat ihan erilaisilta kuin tytöltä tulleina, esim. kun on käynyt viikkorahoillaan ostamassa kukkia äidille, tai yhtäkkiä haluaa kamalasti halia ja pussailla, pussaa ja lepertelee masulle (vaikka samalla kyllä muistuttaa toivovansa pikkuveljeä) tms.



Eli luulen taas, että se juontaa enemmän vanhemmista nuo ennakkoluulot kuin lapsesta itsestään. :) Välillä tosin miettii esim. miten herkkä poika pärjää julmassa maailmassa, osaako muut iloita ja nauttia sen ihanasta luonteesta, mutta kaipa sekin oppii vuosien varrella ja muokkaa luonnettansa kuten me kaikki, ja kerää ympärilleen niitä ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla.



Tulevasta vauvasta ehkä taas odotan poikaa, vaikken sitä vielä tiedäkään. Katsotaan miten käy rakenneultrassa. Molemmat yhtä tervetulleita ja odotettuja perheeseen!