**SYYSKUUN SALAISUUDET vko 8**

Sisko pyysi mua tänään kaveriksi, kun meni (isoon kaupunkiin) rakenne ultraan... voi että ois ollu kiva lähtä shoppaileen, mut kun en saanu lapsille hoitajaa... Nooh on siinä yks hyväki puoli... systeri ei nimittäin tiedä meidän raskaudesta...jos ei sitten täälä käy tätä lukemassa ja arvaamassa:) Jos oisin lähteny niin en tiiä miten oisin voinu olla sille kertomatta... Noo mulla on sitte np-ultra itellä kolmen viikon päästä,niin jos sitten kävisi shoppailemassaki:)

Mulla hirveetä autokuumetta...ku yksi lapsi jo nyt joutuu istuskeleen farmarin takatilassa..ei turvallista ei .että ois ihan pakko laittaa tila-auto! Isäntä kun ei vaan oikeen raskisi luopua edelleisestä...kun niin hyvä peli... ja laittoi viime viikolla mönkijän... ja palaa rahaa ihan kohtuullisesti talon maksuunkin:) voi voi...taidan käydä ite hakeen sellasen vw touranin mistä oon jo kauan unelmoinu:)

Oon täälläkin höpöttäny ettei mulla yleensä oo maha kovin äkkiä kasvanu...mut hui! 4-vuotias eilen tuumasi että Äiti sulla on vauva mahassa! Nooh se unohti sen (ei siis tiedä ja ei haluttaisi vielä kertoakkaan) kun sanoin että eikai näin pienestä mahasta vielä vauvaa voi syntyä...joo kelpasi ja se tuumasi,että eipä tosiaan, täytyyhän sen olla sitte tosi iso maha jos vauva syntyy:):):)



Kyllä se mun paha olo on voitettu...jesss! On vaan liian usein nälkä:)



tuuteliluu 10+2 tai 9+4 varmistunee joskus :)

Yhtäkkiä kaksi edellistä päivää on mennyt suunnilleen elävien kirjoissa. Toivottavasti se karmea pahoinvointi ei palaa enää koskaan! Tosin säännöllisistä välipaloista täytyy totisesti pitää huolta, muuten vajoan syvälle. Vielä kun saisin itsestäni sen verran irti, että en kaikkia iltoja nukkuisi sohvalla... Noh. Kaikkea ei saa kerralla :)

Työtoverit ovat jo kovasti huolissaan, kun vatsa ei pullota heidän mielestään tarpeeksi. Arggh. Hyvää viikonloppua! Ensi viikon keskiviikkoa täällä jo odotellaan, silloin gynegologille np-ultraan.

Rv. 11+2.

Kivasti on tullut kirjoituksia ja uusia syyskuisia, tervetuloa kaikille tasapuolisesti!



Meille ei kuulu paljon mitään, paitsi eilen kävin neuvolassa ja yritettiin kuulla sydänääniä, muttei kuulunut. :-( Mulla on tänään tasan 10+0, joten netistä tutkailtuani en ole älyttömän huolissani, koska useilla ei ilmeisesti vielä tässä vaiheessa kuulu. Mulla on vielä taaksepäin kallistunut kohtu, joten sekin vielä voi vaikuttaa. Istukan huminat kuului tosi kovasti. Täti ajatteli, että mulla saattaisi istukka olla etuseinämässä, koska ne niin kovasti kuului.



Miten teillä muilla on nyt tässä raskaudessa kuulunut sydänäänet? Esikoiselta kuului rv 10+1.



Nyt töihin! Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!



Jonskuponsku rv 10+0

Tervetuloa kaikille uusille syyskuulaisille!



Mulla on kuulunut sydänäänet kaikilta 10 viikon tietämissä.

Monilla voi olla kuulemma vasta 12-> viikon maissa.



Nyt on ollut pari päivää taas paljon parempi olo, muutenkin väsymys ja pahaolo alkaa hälvetä, ainakin toivottavasti =)



Vielä pitäs vajaa viikko odottaa että pääsee ultraan :P



Hauskaa viikonloppua kaikille!

Hei kaikille uusille ja entisille!



Vanhempani tulevat kylään tänään eikä enää ole vaihtoehtoja: on pakko kertoa. He ansaitsevat tietää. Jos nyt tai tulevaisuudessa sattuu jotain, he saavat kuulla vain suru-uutisen. Ihan kiva ois ennättää kertoa ilouutiset ennen vaikka edes vähäksi aikaa..



Miksi sitä on näin pessimistinen? Miksi luulen, että kun kerron, tästä tulee totta, ja sitten todennäköisyys kasvaa, että kaikki menee (jälleen) pieleen? Että niin kauan kuin kukaan ei tiedä, tämä ei ole totta, ja sillon voisi olla niin kuin ei olisikaan raskaana..? (Tekee tiukkaa myöntää jopa täällä (?!) että olen raskaana.)



Voi, olisipa oma mieli vähän yksinkertaisempi!



Tänään alkaa myös hiihtoloma, mennään käymään appivanhemmilla ja kerrotaan heillekin. Samoista syistä en halua, en halua, en halua!!!



Onneksi sisko neuvoi, ettei tarvitse edes yrittää väittää että meille olisi tulossa vauva. Tarvii sanoa vaan, että ollaan alettu taas varovaisesti odottamaan ja päivä kerrallaan mennään varovaisen toiveikkaina. Että ei tarvitse onnitella tai ostaa lahjoja valmiiksi.



Jos tämän saan synnäriltä ehjänä kotiin, siinä on kaikki mitä ikinä tarvitsen.



Puolipaniikissa porukoitten reaktioista,



Arkamamma (ihanalla, ihanalla rv 12+0, tulihan se sieltä vihdoin!).

Ymmärrän tunteesi 100%! Joinakin päivinä sitä laskee tuskissaan päiviä syyskuulle, sinne on niin ällistyttävän pitkä aika... En usko, että pelkoni hälvenevät ennenkuin vihdoin saan syliini tuon ihanan haaveen. Haaveen, jonka toteutumista ei elävänä minulle suotu v. 04.

En missään tapauksessa halua tällä palstalla käydä asiaa enemmän läpi, meidän kaikkien tulisi iloita nyt näistä syyskuun salaisuuksista, eikös? Halusin vain, että tiedät. Tsemppiä ja valoisia ajatuksia sinulle!

jonskuponsku: minulla esikoinen kuului rv9+2 (vai oliko se 3..) tämä toinen ei ole kuulunut ei sitten millään :/ kotidopplerilla olen yritellyt kuunnella. neuvola 3.3 joten joskos siellä sitten kuuluisi :) kallistunut kohtu on ja edellisessä ultrassa (joita on ollut jo kolme!) kätilö sanoi, josko istukka olisi edessä.



pistetäänpä gallupia viikonloppuihin, eli

oletteko avio- vai avoliitossa miehenne kanssa (ja kuinka kauan olette tunteneet) ja minkälaisissa asumuksissa syysodottajat majailevat :)



me ollaan tunnettu v.-01 ja yhdessä oltu v.-02 eteenpäin. kihloissa ollaan, mutta häitä ei olla vielä vietetty eikä varmaan lähivuosinakaan ole tulossakaan.. :) asutaan 170 neliöisessä kannustalon ainolassa ja maalaismaisematkin löytyy, eli ei ihan missään isossa asutusalueella olla. huono puoli, kun ei ole lähellä mitään leikkipuistoa ja kävelyteitä.



masukki voi hyvin ja kauheasti olisi mielitekoja ruuan suhteen.. :)



cec rv11+6

Ceciliah:

jonskuponsku: minulla esikoinen kuului rv9+2 (vai oliko se 3..) tämä toinen ei ole kuulunut ei sitten millään :/ kotidopplerilla olen yritellyt kuunnella. neuvola 3.3 joten joskos siellä sitten kuuluisi :) kallistunut kohtu on ja edellisessä ultrassa (joita on ollut jo kolme!) kätilö sanoi, josko istukka olisi edessä.

pistetäänpä gallupia viikonloppuihin, eli

oletteko avio- vai avoliitossa miehenne kanssa (ja kuinka kauan olette tunteneet) ja minkälaisissa asumuksissa syysodottajat majailevat :)

me ollaan tunnettu v.-01 ja yhdessä oltu v.-02 eteenpäin. kihloissa ollaan, mutta häitä ei olla vielä vietetty eikä varmaan lähivuosinakaan ole tulossakaan.. :) asutaan 170 neliöisessä kannustalon ainolassa ja maalaismaisematkin löytyy, eli ei ihan missään isossa asutusalueella olla. huono puoli, kun ei ole lähellä mitään leikkipuistoa ja kävelyteitä.

masukki voi hyvin ja kauheasti olisi mielitekoja ruuan suhteen.. :)

cec rv11+6

Tänään on vähän meinannu ahistaa tuo sydänääni hommeli, mutta en anna hysterialle valtaa. :-) Ootellaan ensi viikkoon ja katotaan sitten. Mä myös olen jutellut muitten meidän kylän odottajien kanssa ja useilla on ollut sama ongelma. Meistä alkaa tuntua, että osaltaan johtuu siitä, että neuvolantäti on todella kokematon näissä hommissa... Entisellä tädillä, joka jäi eläkkeelle, oli niin varmat otteet, että tuosta ja tuosta noin ja kaikki suju kun rasvattu. :-)

G: Me ollaan miehen kanssa tutustuttu naistenpäivänä, 8.3.2002. Ja kihloihin mentiin elokuussa 2002 ja naimisiin lokakuussa 2002. Pikku-ukkeli plussattiin marraskuun lopussa 2002. Ai myöko hätäsiä?? ;D Yhessä ollaan oltu siis kohta kuusi vuotta. Asutaan pienessä kylässä etelä-savossa haja-asutusalueella, kylälle vajaa kaksi kilometriä. Uusi kotimme valmistu joulukuussa 2007 eli pari kuukautta ollaan tässä oltu. Tää on tällanen 132 neliöinen jukka-talo, hyvin perusmallinen. Mä rakastan tätä omaa kotia, joka monen asunnon jälkeen tuntuu ihan oikeasti omalta! :-)

Jonskuponsku rv 10+1

Ollaan tunnettu marraskuusta 2005, mutta seurustelu aloitettiin tammikuussa 2006. Muutin tänne perähikiälle toukokuussa 2006, ja 16.6.2006 mentiin kihloihin. Naimisiin mentiin 16.6.2007.

Asutaan Pohjois-Savossa maalla, keskellä ei mitään ;o). Kotina toimii vanha 135m2 rintamamiestalo hehtaarin tontilla. Ja sama juttu kuin edellisellä kirjoittajalla, eli huono puoli on se että leikkipuistot ja muut aktiviteetit puuttuu. Minulla puuttuu myöskin se paljon puhuttu turvaverkosto, eli ystäviä tai " omia" sukulaisia ei täällä ole.

Perjantaita täältäkin!



Just kun pääsin pahoittelemasta kaikkien huonoa oloa ja ihmettelmästä omaa hyvää oloa, isko paha olo mullekin. Nyt kolmatta päivää ällöttävä ja väsy olo. Viikkoja kuitenkin tänään se maaginen 12+0 eli jospa ois joku ohimenevä juttu.



Oon naimisissa helluntaiheilani kanssa. Tavattiin viisi vuotta sitten kesällä ja vauveli (kakkosta odotetaan, esikoinen ihan pian vuoden vanha) on ajoittanut tulonsa aika tarkalleen mein kolmevuotishääpäiväksi. Asutaan pääkaupunkiseudulla just rempatussa kolmiossa. Eduksi huomasin esikoisen kanssa sen, että puistoja ja äitiyslomasuraa löytyy kotinurkilta hyvin. Jospa se kompensoisi sitä, ettei täältä ole varaa ostaa mitään ihanaa Ainolaa tai muutakaan omakotitaloa, joissa moni teistä muista onnekseen asustaa.



Noista sydänäänistä tai siis niiden kuulumattomuudesta ei tosiaan kannata huolia - itsehän pohdin samaa sen ekan neuvolan jälkeen, kun mullakaan ei kuulunut. Neuvolan täti sanoi, että voidaan kokeilla, josko kuuluis, mut että useilla kuuluu vasta vkoilla 12 tai jopa 15. Ymmärsin, että ekakertaialissa odottajilla ei usein edes yritetä kuunnella " liian" aikaisin, ettei tuu turhaa paniikkia. Ihan niinkuin se muka ois jotenkin erilaista seuraavilla kerroilla - ainakin itse odotin iahnsamalleen sydän pampåpailleen, josko jotain kuuluis.



Tsemppiä Arkamamma uutisten kertomiseen! Siskosi neuvo odotuksesta (eikä siiis vauvasta) kertomisesta oli mainio, itsekin koetin hillitä isovanhempia sanomalla, että nyt on iloisia odotusuutisia, vauva on sitten syyskuun asia.



Mukavaa viikonloppua ja hyviä vointeja kaikille.



Adalmiina ja pikku 12+0

Arkamamma, huomasin, että sulla taitaa olla sama la kuin mulla, 12.9?



Mulla vaan paha olo ja väsymys jatkuvat. Tämä raskaus on kyllä ollut miljooona kertaa pahempi (ainakin alku) kuin neljä muuta, koska muissa se kuvotus (muissa en edes oksentanut) ja väsymys loppuivat rv 10 kieppeillä ja nyt ei kun jatkuu vaan!







Mustaverho 12+0

hei,



kiitos tsemppiviesteista! (Kirjoitan siskoni miehen ulkomalaisella tietokoneella ja tassa ei ole aa:n pisteita! Hammentavaa!) Kertominen meni ihan hyvin ja nyt rakkaat ihanat vanhempani eivat stressaa asialla vaan antavat sille tilaa. Ei alkanut ahdistava hossotys! Sita mie taisin pelata.



Toivon malttia kaikille sydanaanten kanssa. Se taitaa tosiaankin olla aikamoinen taitolaji varhaisilla viikoilla. Mun neuvolantati sai ne kuulumaan aikamoisilla kikoilla kun vahan niinkuin vaansi mahaani silla mikrofonilla. En usko etta tuommoista olisi kokemattomampi osannut tehda. Siskoni, joka siis on katilo, toivoi paasta sen luo oppiin... Kylla ne sielta viela kuuluu!



Gallup: Ollaan mieheni kanssa tunnettu vuodesta 1988. (Siskomme ovat siis olleet parhaita kavereita lapsuudesta asti.) Kihloihin mentiin uutena vuotena 2004, naimisiin toukokuussa 2004 ja vauvaa olemme yrittaneet kevaasta 2006. Asutaan kivassa Ita-Suomen kaupungissa 50-vuotiaassa peruskorjatussa puutalossa lahiossa. Leikkipuistot, metsat ja ruokakauppakin lahella... Koirakin loytyy.



Ihana auringonpaiste ulkona, vaikka se taitaa harmi vaan lisata mun pahoinvointia. Jotenkin tuo kirkkaus aklottaa. Sen siita saa kun on tottunut pimeaan ja harmaaseen. Onko muilla vastaavia oireita?



Mukavia viikonloppuja,



T. Arkamamma rv.12+1

ja muut:



sori kun valilla lipsahtaa paniikin puolelle vaikka se ei kuulu talle palstalle. On ihmisia joille on sattunut onnettomuuksia eika niiden tarvii vatvoa niita jatkuvasti. Sanokaa, jos aiheutan paniikillani teille pahaa oloa! Tiedan, etta paniikin puimiselle on muita foorumeita. Haluan vaan niin kovasti olla mahdollisimman normaali odottaja. Kommentoikaa suoraan jos silta tuntuu!



T. Valilla aivan liian arka mamma

Josko taas jotakin rustaisin omista kuulumisistani :)



Pahoinvointi tuntuu aavistuksen hellittäneen, mutta väsymystä piisaa sitäkin enemmän.

Nukuin tänään 2,5 tunnin päiväunet.

Tosin tänään oli aikainen herätys (kampaaja heti aamusta), ja ollaan ulkoiltu perheen voimin useampi tunti tänään, niin päiväunet maittoivat ;)



Gallupiin vastauksia:

Me tapasimme talvella -94, eli yhteistä taivalta ollaan kuljettu 14 v :)

Kihloihin menimme päivälleen 2 v ensitapaamisestamme, eli helmikuussa -96.

Naimisiin menimme ekaa yhteistä (mullahan 1 lapsi ex-suhteesta) odottaessani talvella -02.



Asumme Helsingissä (enpä nyt tarkemmin kerro missä ;) ), rauhallisella pientaloalueella, (omistus) rivarissa.

4 h + k + s, 98,5 m2, jossa nyt siis asustamme me 4, ja syksyllä se viideskin ;)

Esikoistyttäreni (kesällä 18 v) muutti jo " omilleen" , eli pesässä ovat vielä 5,5 v ja 4 v pojat.

Omakotitalosta haaveilemme, pk-seudulta tai lähialueelta, mutta...näillä hinnoilla taitaa haaveeksi jäädäkin :/

Erittäin hyvät liikenneyhteydet ja palvelut, kaikkea löytyy lähettyviltä, jopa kävelyetäisyydeltä :)

Leikkipuistoja ym. aktiviteetteja löytyy riittämiin, niistä ollaan tosi tyytyväisiä :)



Leppoisaa viikonloppua kaikille! :)



P.S. Ymmärrän osaltani (vaikken km:ää ole kokenutkaan, mutta sekundäärisen lapsettomuuden kylläkin :( ) Arkamammaa oikein hyvin, eikä mua ainakaan " häiritse" sun kirjoituksesi.

Ymmärrän oikein hyvin, että tietty varovaisuus tulee ikävien kokemusten jäljiltä.

Toivotaan, että nyt kaikki menee loppuun asti hyvin :)

Kuten tietty KAIKILLA meillä muillakin! :)

ja sekin " söötti pointti" , että tämä massussani köllivä vauva ilmoitti tulostaan paria päivää ennen meidän 6 v hääpäiväämme :)

Olemmekin hempeilleet, että " tämä oli paras hääpäivälahjamme" :)

Todentotta, miltei 2,5 v yrittämisen jälkeen raskaus tuntui _kuin lottovoitolta_ ;)

Torstaina kävin verikokeissa ja samalla jätin pissanäytteen, joka alustavasti näytti puhtaalta, mutta verta taas oli mukana:( Maanantaina selviää lopullinen tulos ja jos negatiivinen niin sitten mietitään jatkotutkimuksiin menoa. Olen googlella hakenut syitä tuohon vereen virtsassa ja nyt silmissä pyörii kaikki maailman kauhukuvat. Eihän se läheskään aina mitään vakavaa tarkoita, mutta minkäs teet, kun asioita omassa pikku päässään pyörittelee!



Galluppiin vastauksia...



Tavattiin miehen kanssa vuonna 96 ja kihloihin menimme 97. Tyttö syntyi 2001 ja poika 2003. 2004 muutimme mieheni kotitilalle maalle jossa siis nykyäänkin asustellaan. Tämä on vanha maalaistalo mitä ollaan nyt rempattu ja hermokin meinaa mennä ja parisuhdekkin on ollut useastikkin koetuksella. Tuntuu, että kaikki vaan puretaan ja mitään ei kuitenkaan valmiiksi saada ja rahaa palaa. Huoneita tässä on 8+keittiö ja iso alakerta jossa sauna, suihku ja pukuhuone+ hakevarasto. Neliöitä tässä on 300 eli ihan riittämiin ja näin ihmiselle joka ei pidä siivoamisesta niin aivan liikaa!

Naimisiin " kerettiin" vasta 2005 syksyllä ja nyt siis kolmatta lasta odotellaan.

Perheeseen kuuluu myös koira, pari kissaa, lehmiä, 2 vuohta ja hevonen joka tosin on täysihoitotallilla.



Kuullaan taas, kimaro

Huomenta,

Paha olo on loppunut ku seinään ja samalla pieni pelko hiipii puseroon et onko myös raskaus loppunu. Ei se kyl miettimällä kummene, mut se on kumma juttu et ku on paha olo niin toivoo sen loppuvan ja sit jos ei oo niin toivoo et ois. No, mul on lääkäri keskiviikkona, tosin yleislääkärille oon menossa ja ei mulla kyllä suuria odotuksia ole et ne sen kummemmin mitään erikoista tietäis. Mut jospa se nyt kuitenki vähän tutkis ja ehkä yrittäis kuunnella sydänäänia. Ultra on vasta 12.3. Sinne on vielä pitkä matka.

Galluppiin:

Me ollaan alettu heilastaan tammikuussa 2000 ja virallisesti muutettiin kimppaan syksyllä 2000. Naimisiin kerettiin vasta kesällä 2007,kihloissa ei oikeastaan oltukkaan. Helsingissä kerrostalokolmiossa asutaan ja kovasti haaveillaan isommasta ja omasta pihasta. Mut toistaiseksi tulot ja asuntojen hinnat ei oikein kohtaa joten maksellaan tätä hymyssä suin.



Mut hauskaa sunnuntaita täältä oireettomasta olotilasta!

SaMa -

?3

Eli

SaMa rv 9+3

Ja arkamammalle ihan aluksi, et pitäähän sitä purkaa jos on sellainen olo. Mun mielestä tää palsta on oikein hyvä siihen. Anna tulla vain ja et varmasti ole mietteitesi kanssa yksin. Aina löytyy joku jolla samanlaisia ajatuksia!



Mullakin pahaolo (ehkä) hiukka helpottanu. Eilenkään en oksentanut kuin noin neljä kertaa. Aikaisempiin päiviin huippu saavutus.



G: Me ollaan mieheni kanssa tutustuneet vuonna 1995. Juhannuksena -96 mentiin kihloihin ja kesällä -99 naimisiin. Sitten ovatkin kolme lastamme saaneet tulla. Asumme pienehkössä (105neliöö)omakoitalossa, mutta hyvin mahdumme vielä ainakin. Oma suht iso piha on ihana ja seutu rauhallista aluetta. Ruokakaupalle 2km ja kaupunkiin n.7km.



3_X_äippä 9+3

Täällä kaikessa rauhassa yksin kotona,kun iskä lähti lasten kanssa käymään mummulassa ja jätti äitin rentoutumaan!



Galluppiin...me tunnettu mieheni kanssa vuodesta-98 eli aika tarkalleen

kymmenen vuotta! kihloihin ja naimisiin menty -00, sit ekalapsi-02 ja tasaseen tahtiin tullu lisää :) asuttu " satakertaa vuokralla" ja sitte vuoden uurastuksen jälkeen saatiin uusi talo valmiiksi jouluksi -06. Jukkatalossa 169m2 asustellaan,maalaiskaupugissa palvelut ja kaikki tarpeellinen lähelllä!



Ihana kun mulla on jo kohta viikon verran ollu " helppo olo" pahoinvoinnin suhteen, täytyy nauttia kun ei vielä ole isoa mahaakaan edessä :)

Vauva kertomisista...kun niin kovasti yritin etten kertoisi vielä kenellekkään...mutta kun oltiin perjantaina ystävä porukalla (paljon äitejä)iltaa viettämässä...niin väkisinhän se tuli kerrottua,kun keskusteltiin kaikkea maan ja taivaan väliltä, ja mikä uskomatonta että kävi ilmi, niin melkein parhaalla ystävälläni on laskettu aika viikon ennen mua :)

tulipaniin sekavan pitkää tekstiä että ottakaa selvää tai älkää:)



tuuteliluu ja kymmenen plus jotaki...(ei sitä enää niin päiviä joua tuijotteleen)