Mitä mieltä: anopille ei taaskaan riitä että käymme siellä jouluaattona?

kiinnostaisi tietää muiden aattoperinteistä, kertokaahan!

Meillä vielä mietinnässä, ensimmäinen joulu perheenä ja kaikkialta kovat paineet mennä käymään sinne ja tänne.



ei ap

että menemme hänen MÖKILLEEN aina joulupäivänä! Siis, miksi ihmeessä? Jos olemme yhden päivän jo viettäneet yhdessä, niin miksi pitäisi nähdä toinen kerta heti perään?

Arvaa vaan, kiinnostaako istua pienessä mökissä, jossa ei ole mitään tekemistä.

Mies alussa halusi, että joulu on koko suvun juhla. Me sitten reissasimme tai minä laitoin miehen suvulle juhlan.

Omat vanhempani lähtivät aina tunturiin jouluksi tai ulkomaille.



Kerran keskustelin asiasta miehen kans ja mies sanoi, että omat lapset joutavat sitten myös aina viettämään meillä joulua kun se pitää olla suvun juhla.

Silloin pimahdin ja sanoin, että enkö helvetti vie saa koskaan viettää rauhallista joulua. Ensin passaan miehen suvun ja sitten pitää passata aikuiset lapset ja niiden puolisot ja lapsenlapset. Ja lapset haluais viettää omaa joulua ja joutuu meille tulemaan joka joulu isänsä takia.



Sen jälkeen homma muuttui kun mies tajusi, että oli napsinut vain rusinat pullista ja minä olin hoitanut kaikille joulutunnelman. Nykyään vietämme joulun oman perheen kesken ja tapanina vasta käymme kylässä.



Kun omat lapset aikuistuvat, en aio ikinä vaatia, että heidän pitää tulla lapsuudenkotiinsa viettämään jouluaan. Voin kyllä ihan hyvin itse kiertää aattona ja joulunpyhinä heidän luona joulukahvilla. Mutta saavat viettää ihan mieleisensä joulun.

Me ollaan oltu vuorovuosin mun ja miehen kotona joulunpyhät. Nyt kun on omatkin (aivan pienet) muksut, niin tekisi mieli jo luoda niitä omia jouluperinteitä ja olla omassa kotona, mutta kai sitä taas lähdetään... Ongelmana on välimatka, meidän molempien vanhemmat on 500 ja 700 km päässä! Ja tosiaan yli 200 km vielä mummoloiden välissä, ei siis voi "poiketa" missään. No, ehkä ensi vuonna sitten... harmittaa vain, kun olisi mukava laittaa kotia jouluiseksi, kuusi ja kaikki, mutta kun ei me täällä silloin jouluna olla niin tuntuu ihan turhalta laittaa mitään. Tylsää.

Saanko kysyä, miksei vanhempanne voi tulla teille? Oletteko kysyneet?

t. 16

en ikinä olis jouluna yötä anopin luona, en ikinä. anopista tykkään ja meillä tosi hyvät välit. jouluna käydään sielä sitten tullaan kotiin viettämään joulua meidän oman perheen kesken.

ole mikään velvollisuus. te teette niin kuin haluatte. harvinaisen tyhmä anoppi sulla jos ei sitä tajua

joka nyt viisikymppisenä, vanhempiensa kuoltua viettää ekaa joulua omassa kodissaan... huh huh, sanon vaan.



juuri selittelin eräälle kaverille, jonka mielestä olen itsekäs, että mä en oikeasti koe, että mulla on velvollisuus raahata pieniä lapsiani ympäri suomea jouluna. se on se aika vuodesta jolloin mä haluan olla niinkuin huvittaa! mun VELVOLLISUUS on tehdä joulu miehelleni ja lapsilleni, antaa heille rakkautta, aikaa, herkkuja ja lahjoja, olla yhdessä ja sylikkäin tehdä asioita joista me nautitaan ja saadaan jouluntunnelmaa.



onneksi molempien vanhemmat ovat asian kanssa ihan sinut, he kun pystyvät käymään meillä ja käyvätkin, kahvilla tai syömässä. aika usein meitäkin huvittaa, ihan oikeasti huvittaa, käydä heillä syömässä tai vaikka lahjoja avaamassa kun tiedetään, että tämä homma toimii toisinkin päin.



ja olen kyllä aika varma, että vanhempanakin kykenen käymään lapsillani tai viettämään joulun vaikka caribialla jos niikseen sattuu.

ja vuorovuosin vielä veljenkin perhe.



Kenenkään ei tarvitse ajella jouluaattona tai joulupäivänä, isovanhemmat näkevät lastenlasten jouluriemun. Kaikki ovat tyytyväisiä.

Meille anoppi piti aina valitusvirren, ettei näe meitä tarpeeksi, kun näimme kerran viikossa. Piruuttaan kokeiltiin jonkin aikaa nähdä kolmekin kertaa viikossa, mutta valittaminen ei vähentynyt.



Sellaisia vanhat yksinäiset ihmiset on. Älä syyllisty.

[iKuinka paljon on velvollisuus mennä vanhempiensa ehdoilla aikuisena?

[/quote]

Mun mielestä ei yhtään. Kuinka anoppis on viettänyt joulua lasten ollessa pieniä, olivatko oman perheen kesken vai lähtivätkö anoppilaan?



Me ollaan aina vietetty jouluaatto kotona ja joulupäivänä tai tapaninpäivänä sitten käyty vanhempien luona syömässä.



Ei tuu tappelua mummojen kesken nytkään...

viettämään joulua?

Täytyy välillä olla vähän itsekäskin. Me päätimme tällä kertaa, että ollaan joulu kotona ja meille saa tulla joulua viettämäään jos tahtoo. Rasittaa että pitäis lasten kanssa reissata paikasta toiseen, tulkoot meille jos haluaa meitä jouluna nähdä.

Meillä on appiperheen kanssa niin erilaiset joulut, etten siellä todellakaan tahdo jouluani viettää. Niillä ei ole koskaan käynyt joulupukki, minä taas tahdon että myös tontut ja pukit kuuluu lastemme jouluun. Voimme sitten vaikka aamupäivästä käydä anoppilassa tai joulupäivänä, mutta muuten ollaan kyllä kotona.

nurkkaan jo nykyään.



Mielestäni on kumma, jos ei joulua saa järjestää niin kuin itse haluaa. Käykää joka kolmas vuosi anopilla, joka kolmas omilla vanhemmillasi ja joka kolmas järjestäkää oma joulu. Tai sitten laittakaa oma joulu ja kutsukaa molempien vanhemmat vaikka päiväkahville aattona.



Omat lapsuudenjouluni olivat aikamoista helvettiä. Vaikka olenkin vanhempieni kanssa väleissä ja kylästellään puolin jos toisin, ei ole mitään kiinnostusta viettää yhteistä joulua. Tästä toki kuulen marttyyriäidiltäni, "kun ei näe miten lapset kasvaa ja joulu on lasten juhlaa ja haluan nähdä kun he saavat ostamani lahjat..."

Tietenkin on hyvä muistaa anoppia, jos vielä yksin asuu. Onko miehenne ainoa lapsi ? Meillä oli sama ongelma ja kun molempien vanhempien luona piti käydä, niin raskaaksihan se pienten lasten kanssa tuli. Siitä oli jouluilo kaukana.

Nykyään käymme anopin luona jouluaterialla. Syömme kotona rauhassa riisipuuron ja lähdemme sitten vasta. Anoppi tosin kerkeää monta kertaa soitella, että emmekö jo tule. Anopin luona syödään jouluateria, käydään viemässä vaarin haudalle kynttilä ja saunomme ja jaetaan lahjat. Omia lapsille tai toisillemme hankittuja lahjoja emme vie anoppilaan. Ne avataan sitten kun palaamme kotiin. Niin ja se joulupukki käy anoppilassa. Meille kotiin on pukki silläaikaa tuonnut lahjat.

Olemme anoppilassa n. 6-8 h.

Joulupäivä ollaan aina kotona ja vasta tapaninpäivänä käymme kahvilla vanhempieni luona.



Aluksi anoppi loukkaantui, mutta mies sanoi että jos ei kelpaa ei tulla ollenkaan. Nykyään on jo ihan iloinen kun vietämme edes aaton hänen kanssaan.

Pitää olla se joulupäivä edes rauhottumista varten ja lapsetkin haluaa leikkiä uusilla leluillaan. Pitää ajatella myös lapsia.

Minun äitini oli koko lailla samanlainen. Kutsuimme hänet meille aattona koko illaksi. Joulupäivänä soi puhelin ennen puoltapäivää ja tapanina olisi pitänyt mennä rääppiäisille.



Muutenkin oli kimpussa koko ajan. Lueskeli muun ajan kasvatusneuvoja ja osteli lupaa kyselemättä kaikki "avainlahjat" lapsille. Lapsuuteni kirjat, hammaskeijun rasiat, ensimmäiset kellot jne. Eli kaiken mitä oikeasti minä olisin halunnut ostaa.



Meiltä paloi sitten lopulta hihat kokonaan.



Äitini on todella yksinäinen ja ollut aina takertuja. Pikkusiskoani ei olisi päästänyt pois kotoa ollenkaan jne.



Mutta ei se silti riitä syyksi pilata minun elämääni.

ei anopin oma elämä voi olla vain lapset ja lapsenlapset. Ei äidillekään ole tervettä, jos oma elämä on vain lapset.

kommentti " ei taida olla tarpeeksi omaa elämää". Eikö sen anopin omaan elämään kuulu juuri omat lapset ja lapsenlapset. Vai poikaystävääkö tarkoitat? Joulu on juuri sellainen juhla, jolloin sitä omaa, muuta kuin perheen ulkopuolella tapahtuvaa elämää on vaikea järjestää.

tehdä omat jouluperinteemme. ja näinollen viettää aatto kotona, ja käydä vain kahvilla joulupäivänä molempien vanhemmilla. Ja sanoin molemmille että se on REILUA kaikkia kohtaan. Eikä tapaa ole muutettu ja kaikki on ollut tyytyväisiä.

Minun mielestäni joulu on perheen ja suvun juhla, niin että sikäli ymmärrän vanhemman sukupolven halun viettää sen yhdessä lasten ja lastenlasten kanssa. Itse olen loukkaantunut omalle äidilleni, kun häntä ei kiinnosta tulla meille jouluksi. Olisin iloinen, jos anoppini tai äitini olisi kiinnostunut viettämään aikaa lastenlasten kanssa.