Lapseni kaverit ovat kaikki miljonäärien lapsia, joskus asia ahdistaa
vaikka tiedän, että turhaan. Lastani ei kiusata, joskus ehkä ihmettelevät jos meillä ei jotain asiaa ole, olemme keskituloisia, mutta elämme askeettisesti.
Lapset ovat usein meillä koska olen kotona ja teen heille välipalaa ja autan läksyissä.
Perheiden vanhemmat sitten kiittävät usein ihan hirvittävän kalliilla asioilla, matkoilla, konserttilipuilla tms. Tämä joskus tekee olon vaivautuneeksi..
Onko kellään tälläistä asetelmaa?
Kommentit (66)
Ja yksityisyrittäjät voivat laittaa kaikenlaista dinneriä ja työmatka-lomamatkayhdistelmää firman piikkiin verotusteknisistä syistä.
Miljonäärejä ovat mielestäni ne jotka tienaavat viikossa sen mitä useimmat VUODESSA.
Olen keskituloinen en tyhmä.
Toivon että tässä ei nyt ruodittaisi mitään shittiä vaan jos jollain on samoja kokemuksia niin olisi kiva jakaa niitä. Yhdellähän taisi olla samankaltainen tilanne ulkomailla? Oletko vielä täällä...
ap
Tarkalleen ottaen.
Ja mistä tiedät heidän tulonsa noin tarkkaan ja mitä työtä he tekevät? Suomessa nyt isoihin ansioihin pääsee suunnilleen Fortumin pääjohtaja ja Ollila.
Jos et pysty asiaani mieltämään niin ok, tuli selväksi. Tämä ketju ei varmasti ole sitten sun juttu.
ap
Oletan, että ap on tsekannut lapsen kavereiden vanhempien tulot veropörssistä.
missä julkisessa työssä tienaa normaalin ihmisen vuosipalkan. Ministerin kuukausipalkka on 12 000, joten sitä ylemmäs ainakin täytyy mennä. Pääministeriin? No, hänen lapsensa eivät kai ole Helsingissä koulussa. Kuka ja mikä siis tienaa enemmän?
Vierailija:
Tarkalleen ottaen.Ja mistä tiedät heidän tulonsa noin tarkkaan ja mitä työtä he tekevät? Suomessa nyt isoihin ansioihin pääsee suunnilleen Fortumin pääjohtaja ja Ollila.
Vierailija:
missä julkisessa työssä tienaa normaalin ihmisen vuosipalkan. Ministerin kuukausipalkka on 12 000, joten sitä ylemmäs ainakin täytyy mennä. Pääministeriin? No, hänen lapsensa eivät kai ole Helsingissä koulussa. Kuka ja mikä siis tienaa enemmän?
Jos jollain on vastaavia kokemuksia tai pystyy asettumaan asemaani niin kiva, muuten en jaksa enää vastailla.
ap
Siksi, koska monet todella rikkaat pystyvät erilaisin yritysjärjestelyin ja verosuunnittelun avulla välttymään verotukselta tai ainakin maksamaan niitä huomattavasti vähemmän kuin muuten joutuisivat. Se, että ihmistä ei löydy verotilastojen kärjestä, kertoo taitavuudesta ja siitä että sinulla on hyvä verojuristi. :)
Tämä vaan tuosta verotieto-asiasta.
jos et kerro mikä se tilanne on. En usko, että kovin moni tuntee julkisen viran haltijaa, joka tienaa kymmeniä tuhansia kuukaudessa. Saati tällaisen kouluikäisiä lapsia.
En tiedä, minustakin tuntuisi kyllä omituiselta kun itsellä ei ole varaa lähteä edes oman perheen kesken saati sitten ottaa lapsen kaveria mukaan..
Epäilen kyllä tosi vahvasti provoksi.
kahvipaketin tai kukkia.
Jos ihmisellä on paljon rahaa, eri hintaisten asioiden merkitys muuttuu.
Ts. tiedän saavani saman tunteen ja ostokokemuksen ostaessani lapsilleni uusia vaatteita HM:ltä kuin rikkaat saavat ostaessaan omille lapsilleen vaatteita esim. Diorilta tai vastaavalta. Hinnat ovat aivan erilaiset, mutta ostotapahtuman ja vaatteen omistamisen kokemus ovat samanlaiset.
Eli jos rikas antaa lapsellesi matkan, sano, kiitos, kivasti tehty! Sama homma kuin jos kutsut heidän lapsensa teille kylään ja annat hänelle vaikka tarran mukaan kotiinviemisiksi muistoksi kyläilystä. He sanovat myös, että kiitos kivasti tehty!
Ajatus on tärkein, ei siihen laitetun rahan suuruus. Kukin tekee varojensa mukaan. Ainakin, jos ovat todellisia ystäviä.
ettei oma lapsi muutu kateelliseksi tai katkeraksi, että miksi noilla on varaa mutta meillä ei.
Tärkeä taito lapsilleen opettaa on se, että osaa olla iloinen ja onnellinen siitä, mitä itsellä on eikä verrata ja kadehtia muiden omaa. Siitä ei nimittäin loppua tule. Aina on niitä, joilla on jotain paremmin ja enemmän kuin itsellä. Toisaalta aina on myös niitä, joilla on jotain huonommin ja vähemmän kuin itsellä ja se tulisi kaikkien muistaa.
Todellinen onnellisuus tulee siitä, että osaa nauttia nykyisyydestä eikä haikailla jonkin muun perään.
T. nro 29
olisi hyvä jutella arvoista. Itse en ihan hirveästi tykkää esimerkiksi kalliista synttäreistä tai kalliista lahjoista. Minusta olisi hyvä vanhempien keskenään sopia jokin katto tms. että lapsille ei syntyisi ihan kummallista maailmankuvaa.
Lapseni ei ole kateellinen mistään kellekään, enkä minä ole koskaan osannut olla. Semmoin " geeni" puuttuu meiltä.
Tiedän toki, että jokainen elää oman varallisuutensa mukaan, mutta silti joskus kirpaisee kun tuntuu joskus lahjat olevan niin hienoja. Olen itse niin vaatimattomista oloista, että en edes osaa törsätä vaikka olisi siihen nyt jo varaakin : )
ap
Eilen jankkasi siinä ex-sukulaisten ketjussa :D
Ongelma on siinä, että vaivaannun kalliista " vastapalveluksista" vaikka tiedän sen olevan turhaa, koska he elävät oman elintasonsa mukaisesti.
Mutta onhan se vähän kornia, että jos minä teen lapsille italianpataa ja seuraavan päivänä lapseni pääsee heidän kanssaa hienoon ravintolaan..
ap