Lue keskustelun säännöt.
Täytyykö teidän mielestä kaikilla lapsilla olla oma huone?
Kommentit (75)
Vierailija:
Jokainen tuntemani " jaetun huoneen lapsi" on ollut katkera juuri siitä, että mitään ei ole voinut tehdä rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luopukaa itse " omasta tilastanne" .
Minkä ihmeen takia ne vaatteet pitäis vaihtaa vessassa, vaikka oliskin jonkun (esim. siskon ) kanssa yhteinen huone? Ehkä meillä ollaan sitten siveettömiä, mutta kyllä minä olen aina voinut vaihtaa vaatteet siskoni nähden.
En tiedä onko ongelma vain teillä " vanhoilla" vanhemmilla, mutta vaikuttaa siltä että osan mielestä tietokone ym, ovat jotain mystisiä esineitä, joiden ruudulta tulevaa sontaa ei voi ennakoida/estää mitenkään. Ihan vinkiksi; katsokaa, mitä lapsenne nämä puuhastelevat. Jos vaikkapa lapsi selittää ihan innoissaan jostain pelistä, älkää tuhahtako mielessänne " taas niitä pelejä" vaan OTTAKAA SELVÄÄ millainen se peli on; kasvava ongelma etenkin poikien keskuudessa on väkivaltapelien pelaaminen aivan liian nuorena. Liikkeet eivät myy k-18 pelejä 10-vuotiaille nassikoille, joten kuka ne ostaa? Aivan, VANHEMMAT. Juuri TE. Ei joku epämääräinen kaverinkaveri tai tämän isoveli.
Toisekseen, vanhemmathan jakavat huoneensa keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella on oikeus yksityisyyteen!
Oli mullakin oma sänky, hylly, yöpöytä, kirjoituspöytä jne. vaikka huoneen jaoinkin isoveljen kanssa. Yöpuvun vaihdoin vaatekomerossa tai vessassa, enkä sitäkään kokenut ikinä mitenkään elämää rajoittavaksi. Niin ja olen kai siitä outo, etten ole teini-iässä räplännyt itseäni. Ei käynyt mielessäkään... Vaikka muuten nuo seksijutut kiinnosti toki ja kavereiden kanssa luettiin Reginaa ja SinäMinää...
Jaoin siis huoneen isoveljen kanssa kunnes hän muutti pois kotona 19-vuotiaana, minä olin silloin 14v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6 vuotta nuoremman pikkuveljeni kanssa. Huone oli tosi pieni, ei sinne mahtunut kuin meidän sängyt. Omaa tilaa ja aikaa otin muualla. Pihalla oli yksi pihlaja, jonne veli ei osannut kiivetä. Siellä luin neiti etsiviä. Pihalla oli myös leikkimökki, jonne saattoi mennä vähän vanhempanakin yksikseen olemaan.
Ei me kavereiden kanssa meillä hengattu. Me menimme pyöräilemään tai kaupungille tai jotain. Kuka sitä kotona tahtoo roikkua?? 14-vuotiaana sain vanhemmilta luvan mennä mökille tyttökavereideni kanssa. Eikä ollut kännyköitä. Kaupalle oli 5 km jalan. Ihana viikonloppu. :)
Me rakennamme talon jossa 4 makkaria. Meillä on kolme lasta. Makkarit riittäisivät muuten hyvin, mutta kun sekä mies että minä tarvitsemme työtilan kotona.
Aluksi ainakin kaksi poikaamme, 3- ja 7-vuotiaat saavat jakaa huoneen. Molemmat odottavat kovasti että saisivat jakaa huoneen! Kuulemma mukavaa kun on joku jonka kanssa nukkua!
Tyttö 7-v saa oman huoneen.
Sitten kun lapset kasvavat voi olla että kaikki saavat oman huoneensa ja minä joudun ahtautumaan joko omaan makkariin tai yläkerran aulaan töitä tekemään.
Emme halua rakentaa liian isoakaan taloa, koska jo 15 vuoden päästä voipi olla että lapset ovat muuttaneet pois...
Me kuitenkin haluamme asua tuossa talossa ihan " loppuun saakka" , jos mahdollista.
***
Nytkin asumme isossa talossa ja silti tänä yönä kaikki nukuimme samassa huoneessa: poika 7v pelkää nukkua yksin, tyttö 7 haluaa hänkin sitten nukkua kanssamme ja pienin nyt on vain jäänyt huoneeseemme nukkumaan. Kiva näin ja selvästi huomaan että lapsetkin tykkäävät kun saavat olla öisin lähellä.
Eri asia sitten tietty kun vähän kasvavat, aivan varmasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Toisekseen, vanhemmathan jakavat huoneensa keskenään.
Lasten ja varsinkin teinien yksityisyyttä halutaan meillä kunnioittaa. Siksi muutimme viime vuonna isompaan asuntoon.
Mulla on kaksi lasta. Ovat alakoululaisia, mutta teini-iän koittaessa yritämme sitten löytää ne keinot siihen yksityisyyteen jotenkin muuten. Perinteisesti meidän suvussa esim. kirjoituksia varten abi on saanut mennä kesämökille rauhoittumaan ja itsekseen olemaan ja lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa lapsuudenkodissani meitä oli kolme lasta aika isoilla ikäeroilla ja jokaisella oli oma huone. Samoin omilla lapsillani on omat huoneet olleet ihan pienestä pitäen. En kuitenkaan näe suurta haittaa, vaikka sisarukset olisivatkin samassa huoneessa, varsinkin pieninä ja jos ikäero on pieni. Mitä isommaksi lapsi kuitenkin kasvaa, sitä tärkeämpää on oma reviiri ja oma rauha. Ihan läksyjen ja omien kaverisuhteidenkin vuoksi.
Mutta sitten huoneen täytyy olla niin iso, että mahtuu kaksi sänkyä ja pöytää.
Aina parempi jos kaikille lapsille oma. Mielummin omat pienet huoneet kuin isot yhteiset. Etenkin jos lapet eri sukupuolta eivätkä ihan pieniä enää. Pienet lapset eivät omia huoneita tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ihannehan on yksi, kaksi tai kolme lasta ja jokaisella omat huoneet alusta asti?
Meillä kaksi lasta pienellä ikäerolla ja tyttö ja poika ja haaveilen kyllä heille omista huoneista, sisustus on mahdotonta, pääasia että kaaos pysyy kurissa edes jotenkin, että mahtuu. Pääasia että on sängyt ja siistiä.
Ja vaikka tilaa ja huoneita olisikin enempi, en vielä erottaisi tätä aisaparia toisistaan, nukkuvat samassa huoneessa varmaan kouluikään asti, tai niin kauan kuin haluavat. Leikkihuone voisi olla kyllä erillinen, ja läksytkin voisi tehdä jossain yhteisessä tilassa. Itselläni oli oma huone, ainokaisena lapsena enkä juuri koskaan ennen lukiota tehnyt läksyjäni siellä. En edes lukiossa vielä, useimmiten keittiön pöydän ääressä tai olohuoneessa toisten kanssa. Ja ysiä huonompaa numeroa ei todistuksista löydy, toisin kuin niillä kavereilla jotka pakotettiin läksyt tekemään vain ja ainoastaan omassa huoneessaan.
Nytkin ovat koko ajan samassa huoneessa.
Minusta ei ole mikään selviö, että jokainen lapsi haluaa oman huoneen. Meidän ratkaisu varmasti entisestään lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kun toisella on kaveri voi toinen antaa rauhaa jne.
Yksityisyyn on järjestelykysymys.
Pysyy paremmin sosiaalisena ja voi jakaa juttuja sisarusten kanssa, kun on yhteinen huone.
Vierailija:
Pysyy paremmin sosiaalisena ja voi jakaa juttuja sisarusten kanssa, kun on yhteinen huone.
Kuinka ollakkaan, koulun alettua isompi (poika) halusi oman huoneet. Sai sen ja 1,5 vuotta nuorempikin oli innoissaan omasta prinsessa-huoneestaan. Meillä lapset pitävät oviaan kiinni vain ja ainoastaan silloin kun ovat vihaisia (erittäin harvoin) ja joskus harvoin jos kavereiden kanssa haluavat olla rauhassa. Ei oma huone sitä tarkoita, että siellä ollaan suljettujen ovien takana yksin mököttämässä.
Sosiaalisuudella ja yhteisellä huoneella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
esim. kerrossänky tai parviratkaisu antaa myös vähän sitä näkösuojaa.
Oman tilan osoittaminen (oma sänky, oma pöytä ja sen ympäristö) myös vähentää riitoja.
Miettikää itsenne tilanteeseen, jossa teillä ei ole mitään yksityisyyttä: vaatteet pitää vaihtaa vessassa, sisaruksen kaverit ovat kymmenen sentin päässä kun käyvät kylässä jne. Kuinka moni aikuinen sietäisi tälläistä tilannetta?? Ja silti täällä pidetään itsestäänselvyytenä että " kun ei ennen ollut niin ei tarvitse nytkään olla (omia huoneita)" ..!
Onneksi sain oman huoneen. Oli rauhaa tehdä läksyt, ajatella omiaan ja sisustaa se pieni huone aivan mieleisekseen. Myöhemmin kun seksuaalisuus alkoi kiinnostaa, oli rauhaa tutkia sitäkin puolta- eikä pelkoa että joku näkisi. Jokainen tuntemani " jaetun huoneen lapsi" on ollut katkera juuri siitä, että mitään ei ole voinut tehdä rauhassa.