Onko synnyttäminen oikeasti ihan kamalaa? Pelottaa, pitäsi sittenkin vaatia se leikkaus.

Leikkaukset oli kamalampia.

mutta leikkauksessa on aina riskinsä. Alatiesynnytys on luonnollisempi.

Mutta kamalaa se ei ole, minä olen menossa neljättä kertaa kehiin eikä edes hirvitä. Enemmän minua hirvittäisi ajatus leikkauksesta, sitä kun en ole vielä kokenut.

Ei se niin kamalaa ole, kyllä siitä selviää! Ja siitä on vauvan kannalta nin paljon hyötyä, että kandee vähän kärsiäkin. Minulla 4 lasta, joista 2 leikattu (hätäsektio) ja 2 alakautta syntynyttä. Alakautta syntyneillä ei ole mitään alergioita eikä ollut korvtulehduksia yms toisin kuin leikatuilla.

Mulla oli kahdessa ekassa synnytyksessä ponnistusvaihe ( ekassa 10min ja toisessa 15min) kaikkein kamalinta. Tuntuu, että alapää revitään riekaleiksi joka suuntaan, kipu oli niin karmeata että ajattelin että en koskaan selviä tästä, sitä kipua on mahdoton kuvailla tai verrata mihinkään koska niin perhanan kovasti sattui. Ei edes voimakas hammaskipu joka on kestänyt 3 viikkoa ole mitään tuohon ponnistusvaiheen kipuun verrattuna

Minäkin pelkäsin tajuttomasti, viimeiset viisi viikkoa ennen synnytystä meni itkiessä, halusin perua koko jutun! Mutta hyvänen aika, se olikin tosi nopsaan ohi eikä tosiaankaan niin kamalaa kuin olin pelännyt. Olin hengissä ja vauva myöskin, wau, haluan heti uudelleen oli ajatukseni :D



Kuopusta kun odotin pelkäsin jälleen kuin hullu synnytystä, arvelin, ettei minulla voisi olla toista helppoa ja ihanaa synnytystä. Höpöhöpö, toinenkin synnytys oli helppo ja nopea, olen niin kiitollinen terveistä ja kauniista lapsistani :)



Rohkeasti vaan, älä lue/kuuntele kenenkään pelottelujuttuja synnytyksistä! Avoimin mielin, ammattitaitoinen henkilökunta on sinua varten siellä synnytysosastolla, tsemppiä :)

Synnytys paljon parempi!

Luonnollista on pelätä, niin minäkin olen tehnyt jokaisen kohdalla. Jopa tämän kolmannen kanssa pelkäsin synnyttämistä vaikka kaikki oli mennyt hyvin. Sitten tulikin yllätyssektio yllättävän perätilan vuoksi ja vasta myöhemmin olen tajunnut miten pettynyt olen siitä. Kaikki meni liian kliinisesti jne. En saanut lasta rinnalle heti, en kokenut sitä mahtavaa onnentunnetta kun se kaikki kipu loppuu (se tuli sitten myöhemmin..) Nyt 2 viikkoa kulunut sektiosta ja vieläkin olen ihan poikki.. onneksi mies on kotona auttamassa, muuten en pärjäisi..

joten jos jotain vaadit, niin vaadi kunnon epiduraali tms. tehokas kipulääkitys alatiesynnytykseen. Kyllä siitä toipuu huomattavasti nopeammin kuin sektiosta.



t. molemmat puudutettuna kokenut

haavatulehdus, todella kivullias - vaikea hoitaa vauvaa.

Eli ole etuoikeuttu jos SAAT synnyttää luonnollisesti!

ja antaisi kenenkään vetää veitsellä mahaani auki

Olen kaksi kertaa synnyttänyt, ja toisella kerralla ei ehditty edes mitään puudutuksia antamaan, mutta ei sekään aivan hirveää ollut. Sattuuhan se toki, mutta kyllä siitä selviää!

Mulla on ollut pahempi selkäkipu kuin synnytyskipu. Älä ap pelkää, mene avoimin mielin synnyttämään ja anna kehon toimia luonnon määräämällä tavalla. Ja mieti, että miljuunat naiset ovat siitä selvinneet. Palkinto on suuri!

Itsellä meni esikoisen kanssa niin, että epiduraalin jälkeen meni 15min ja piti jo ponnistaa enkä tuntenut mitään- ponnistin siinä samalla suoleni pihalle. Tästä krooniset kivuliaat peräpukamat.



Toisella kertaa, lääkäri ei löytänyt paikkaa pisti pisti pisti ja huti meni. ei auttanut yhtään kipuun ja sain selkävamman ikuiseksi riesaksi.



Vuosittan satoja naisia vammautuu joltain ostin epiduraalista.



tutustu toisiinkin vaihtoehtoihin.

Itsellä ensimmäinen synnytys päättyi 21 tunnin supistusten jälkeen sektioon. Takana käynnistystä kaksi päivää, lopulta alkoivat supistukset, jotka ihan mielettömän kipeitä. 12 tunnin jälkeen sain epiduraalin koska olin totaalisesti loppu ja kuitenkin sitten sektio. Huomasivat vasta niin myöhään että vauva ei mahdukaan alateitse maailmaan. Sektio meni ihan huuruissa, en tajunnut tästä maailmasta mitään. Sain tytön rinnalle vähäksi aikaa ja sitten kiinniompelun jälkeen uudelleen noin tunnin ajaksi. Koska tämä kaikki tapahtui yöllä, antoivat minun nukkua muutaman tunnin ja seuraavana aamuna sain tytön vierihoitoon. Paranin leikkauksesta nopeasti, en voi siitä sanoa mitään pahaa.



Seuraavan raskauden aikana päätettiin että lapsi syntyy suunnitelulla sektiolla. Tämä oli 10 päivää ennen laskettua aikaa, keskellä päivää. KAikki meni jälleen hyvin, ja sain pojan viereeni hoitoon kiinniompelun jälkeen. Paranin sillloinkin tosi nopeasti, ei mitään komplikaatioita.



Eli koskaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan, mutta en pelkästään pelon takia kuitenkaan sektiota ottaisi, jos ei mitään konkreettista syytä siihen ole. Kyllä luonto huolehtii:-)



Onnea sinulle ja kaikkea hyvää synnytykseen !!

t. kahdesti alakautta synnyttänyt

Minulle maalla lehmän synnyksen lapsena nähneenä tuli ihan lehmä olo:)

kaksi luomusynnytystä takana minulla.

ja se alatie oli aivan kamalaa, niin hirveää etten ikipäivänä olisi voinut kuvitella (oli vaikea synnytys) toka oli sektio ja se oli kyllä tosi ihana synnytys.



sitäpaitsi tuo allergia homma ei nyt ole ihan noin niin kuin joku tuossa sanoi: kuinkas sit on mahdollista että mun sektio lapsella ei ole mitään allergioita ja alakautta syntyneellä on vaikea atopia ja ruoka-aine allergioita.



noh joka tapauksessa, ota puheeksi neuvolassa tuo jännitys niin saat hyvää apua.

ja koskee paljon.



mutta kyllä sen kestää!!!

Sattuuhan se, mutta kipu on ohimenevää ja unohtuu välittömästi. Ja jos kaikki vielä menee ilman komplikaatioita, niin sitä voi vain olla mielettömän kiitollinen ihmeelliselle naisenkropalleen: mihin kaikkeen se pystyykään!

eikä se kipu unohtunut todellakaan heti kun sain vauvan rinnalle. silti menisin uudelleen synnyttämään nimenomaan alateitse, koska toipuminen olikin nopeampaa ja täydellisempää kuin mihin olin varautunut.



kukaan ei voi luvata sinulle kivutonta synnytystä. sen kivun kestää kyllä jos ajattelee että sillä on tarkoitus. kipu ei siis ole " pahaa" kipua.