Auttaako isovanhemmat teitä lasten hoidossa?
Luojan kiitos hyvistä isovanhemmista!!! Mummo tuli avuksi, kun mahatauti kaatoi koko porukan!!!
Kommentit (14)
Molemmat isovanhemmat ovat elossa ja terveitä. He ovat itsekeskeisiä cityisovanhempia!
Kyse ei ole siitä etteikö mies hoitaisi, mutta mumma ja tyttö olivat sopineet yhdessä, että tyttö menee mumman luo hoitoon ja mies saa vapaapäivän. Samahan se, jos mumma kerta haluaa. :) Ja tyttö haluaa tietenkin kun saa erityiskohtelua.
toiset isovanhemmat kyllä enemmän kun toiset!
toisille sopii melkein aina kun pyydetään, toiset joutuu miettimään ja pähkäilemään suostumustaan pidempään...
lapset sitten haluaakin aina niiden suostuvaisten isovanhempien luo mielummin, ja heiltä sitten useammin kysytäänkin .
pienestä asti on muksut yökyläilleet, jotta vanhemmat on saaneet kahdenkeskistä aikaa tai biletysaikaa!
kiitos siitä siis isovanhemmille!!
Aina on ollut hoitoapua lasten sairastuessa tai niinä aamuina, kun itse on vaikka pitänyt lähteä hyvin aikaisin työmatkalle. Olen tosi onnellisessa asemassa, että isovanhemmat asuvat parinkymmenen kilometrin säteellä ja haluavat auttaa. Paremminkin saa toppuutella, että eivät saa lapsia vaikka yökylään, kun haluamme itse olla lastemme kanssa.
ottavat lapsen yökylään, jos tarvitsee. Hakevat hoidosta jos tarvitsee, pyytävät heille kylään,
ovat auttaneet myös rahallisesti.
tosi surullista silloin kun on ollut tosi rankassa tilanteessa, eivätkä voi auttaa, vaikka aikaa olisi.
että äiti saa notkua av:lla :D Ei vaiskaan, pidämme pari kertaa vkossa " mummopäivän" jotta näkisivät toisiaan, 2-4 h kerrallaan leikkivät mummon kanssa joko täällä kotona tai mummolassa pihan toisella puolella.
toisilla mene yökylään ja toisille päiväkylään - lähinnä käytännön hyväksi osoittamalla tavalla..
Ehkä kerran kahdessa viikossa keskimäärin ovat lapset kylässä..
ottavat yökylään silloin tällöin tarpeen mukaan, mutta molemmat isovanhemmat ovat kuitenkin työelämässä, joten kauheasti ei heillä riitä jaksamista siinä, että työpäivän jälkeen hoitaisi vielä lasta. Yökyläilyt jäävät sitten viikonloppuun ja kun meillä on näitä lapsia kolme, niin mun äiti ei ainakaan jaksa kaikkia kolmea ottaa edes samaan aikaan, vaan max. kaksi kerralla ja miehen vanhemmat ei osallistu hoitamiseen yhtään, joten harvassa on ne viikonloput jolloin saa olla ihan kahdestaan miehen kanssa.
Tilanne ei aina ole ollut tällainen. Asuimme ennen lähempänä ja ne vanhat ja sairaat olivat ennen parempikuntoisia ja myös halusivat olla tekemisissä lasten kanssa (tai lähinnä esikoisen, keskimmäisen syntyessä jo olivat " liuenneet" elämästämme). Nyt eivät jaksa enää olla kiinnostuneita lapsista.
Työelämäisovanhemmat ovat ns. paraatipyhäisovanhempia, joita lapsenlapset kiinnostavat lähinnä suvun juhlissa. Sen heille suon, mutta joskus kyllä suren lasten puolesta. Katkera tässä tilanteessa ei voi olla millekään tai kenellekään. Surullinen ja väsynyt kyllä joskus, sitä ei käy kieltäminen.
vaikka hoitaisimme (ja hoidammekin) kyläreissun aikana lapset itse, eivät selvästikään jaksa lasten läsnäoloa eivätkä jaksa seurustella heidän kanssaan.
Toiset asuu kyllä 10 km päässä mutta eipä niitä juuri näy jos ei me käydä siellä.
toiset ovat kuolleet ja toiset asuvat 400 km päässä.