Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat vaatii että pojan toiseksi nimeksi tulee suvussa oleva nimi. Pitääkö totella?
15.02.2008 |
Meillä on aina ollut hyvät välit appivanhempien kanssa, mutta nyt ne on kyllä vaarassa tuhoutua, niin tärkeänä he pitävät tätä asiaa.
Miehelläni on toisena nimenä nimi, joka on kulkenut isänsä puolen suvussa jo monen sukupolven ajan toisena nimenä. Mies ei itse tykkää nimestänsä enkä myöskään minä. Minusta on muutenkin typerää kun nykyään tukitaan kaikki suvun nimet väkisin nimeen vaikka ne ei edes sopisi, sukunimihän se on joka jatkuu (en siis sano että niin ei saisi tehdä, mutta minä en niin haluaisi).
Nyt onkin sitten kyse siitä että miten voisimme estää että appikset eivät vedä herneitä persvakoon asti jos emme tuota mielestämme rumaa nimeä laita? Viimeksi eilen kun käytiin kylässä anoppi kysyi että " oletteko jo keksineet etunimen, toistahan ei tarvikaan kun se on tietysti XXX"
Eikö sitä saisi jokainen lapselleen itse nimen antaa?
Kommentit (39)
Sääli, että meinaatte katkaista sukupolvia kestäneen ketjun.
Pääasia siis lienee se, että pääsee anoppia näpäyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla muilla suvusaa, serkuilla, sedillä ja isällä sama nimi, mutta ei itsellä! Miksi? Koska vanhemmista se ei ollut " kiva" nimi..
Toista tai kolmatta nimeä ei juuri koskaan tarvitse, joten ilman muuta tuollainen suvussa kiertävä nimi liittää lapsen sukuun.
Ajatelkaa kerrankin asioita lapsen, nimen omistajan, puolesta..
Itsekkäitä vanhempia..
Hauskahan tuo on ja harvoin ketään koko nimellä kutsutaan.
Vierailija:
Sääli, että meinaatte katkaista sukupolvia kestäneen ketjun.Pääasia siis lienee se, että pääsee anoppia näpäyttämään.
no onpas todellakin kiva nimi!!! Kivan Kalevalainen joo. Jos haluaa ristiä lapsensa siskonnussijan mukaan niin mikäs siinä. Etunimeksi sopisikin sitten varmaan vaikkapa Jammu!!! Ei nimi miestä pahenna etc... Ehkäpä Jorma Kullervo olisi kiva myös sinusta.
Kyllä poikaa enemmän vituttais, että nimenä on Kullervo kuin se, että ei ole saanut suvussa kulkevaa nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta, joko keksisin jonkun muun kalevalaisen nimen tai sen väännöksen: Väinö, Jouko, Seppo, Ilmari - näistä lähinnä Ilmari sopisi meille
Tai ottaisin esim. appiukon nimistä yhden
Juuriaan täytyy kunnioittaa! Toivon, että tulevaisuudessa jos pojastani tulee isä, hän ja miniä kunnioittaisivat niin paljon suvun perinteitä, että jatkaisivat nimenantoa.
Se on kuitenkin _vain_ toinen nimi, harvemmin sillä nimellä lasta kutsutaan.
Perinteet kunniaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat muutenkin hyvin päättäväisiä organisoijia kaikissa asioissa. Ja lapsen syntymän jälkeen oli koko ajan vain, että ' ei sillä ole väliä, mikä nimi se on, kunhan on Matti.'
Ei tullut Mattia. Joku raja olisi voinut olla painostuksellakin. Mulla oli pakko lopultakin itsenäistyä ja antaa muu nimi. Vaikka oikeesti tykkäsin Matista.
Niin, ja Kullervoa en todellakaan antaisi. 25, ap:n mies ei pidä nimestä, ei häntäkään olisi harmittanut vaikkei olisi sitä saanut.
Perinteet on perinteitä juu, mutta jos ne eivät aiheuta iloa vaan päinvastoin hammastenkiristelyä, mahtaisiko olla aika kehittää uusi perinne? Annatte lapsellenne nimen josta pidätte, ja sillä siisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos haluatte aiheesta keskustella voitte paljastaa nimen minkä olette päättäneet antaa tai sitten julkaisette salamyhkäisesti nimen vasta ristiäisissä.
Toisaalta aikainen ilmoitus meidän pojasta on päätetty tehdä Niko OLavi voi lopettaa sukulaisten nimellä märehtimisen.
Ja hei ap - näytäpä tämä ketju niille isovanhemmille, niin ehkä tajuavat, kuinka pahasti ovat lapsia rankaisseet kamalalla nimellä=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tarvitse periytyä. Ei meidänkään pojasta tullut Aulista vaikka on suvussa monen sukupolven ajan. Miehenikään ei pidä omasta nimestään, joten oli kyllä helppo olla antamatta sitä nimeä edes toiseksi nimeksi.
Perinteiden jatkaminen pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen eikä painostukseen. Lapsen " kuuluminen sukuun" ei muutu perinnenimestä miksikään. Mielestäni isovanhemmat käyttävät nimiasiaa vallankäytön välineenä, luulenpa että itse nimi on ihan sivuseikka... Seuraavan kerran kun nimiasioista tulee puhe niin voit hymyillä ja sanoa että meillä on tosi hyvä tälle lapselle sopiva nimi valmiina. Eihän kukaan järkevä ihminen anna nimeä lapselleen josta ei edes pidä! Ei anoppia tarvitse sen kummemmin alkaa näpäyttämään, toteatte vain että tästä nimestä me pidimme ja annoimme sen lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo Rimakauhua ja rakkautta, siitä saa hyviä ideoita avauksiin av:lla!
Perusteluja kaksi: jos en tykkäisi kyseisestä nimestä, niin en sitä todellakaan toisten painostuksesta antaisi lapselle. Toiseksi: miksi pitäisi suosia appivanhempiesi sukua; onhan se suku sinullakin ja sielläkin voi olla " perinnenimiä" .
Ei riitä, että kaikki lapset ovat miehen sukunimellä, vielä pitäisi noita saamarin pari sukupolvea kulkeneita toisia nimiä antaa lapsille. Kaiken huipuksi miehen veli (!) vielä kehtasi eräänkin kerran tulla tivaamaan, miksi meille ei perinnenimi kelvannut (tosi perinnenimi juu, nimi on ollut vain appiukolla ja miehelläni).
Aivan niinkuin lapsilla ei äitiä ja äidin puoleista sukua olisi lainkaan, mistä niitä nimiperinteitä myös voisi ammentaa.
Lapsen sukunimi tulee isältä, joten etunimen suhteen äidin sana on painavampi. Ja toinen on yhdessä päätetty. Eli jos perinnenimiä välttämättä halutaan antaa, ne tulevat nimenomaan äidin suvusta.
niin eiköhän tuo kerro tarpeeksi siitä että on sukua.
Sano appivanhemmille että he voivat vapaasti päättää omien lastensa nimistä, mutta että te päätätte yhdessä teidän lastenne nimistä, myös toisesta nimestä.
esittivät nimitoivomuksen (myöskin suvussa kulkenut nimi) jo heti synnärillä tullessaan vauvaa katsomaan.
hiukan loukkaannuin, että hyvä kun vauva on maailmaan ehtinyt niin aletaan jo päsmäämään mikä nimeksi pitäisi tulla. toisaalta ymmärrän, että heille asia on tärkeä. no loppujen lopuksi, ei me sitä suvussa kulkevaa nimeä kuitenkaan annettu lapselle.