Käsi sydämelle: jos isovanhemmilla on suosikkilapsenlapsi ja tämä lellikki ei ole sinun lapsesi,

Ei ainoastaan siitä syystä, että yhden perheen lapset ovat `parempia`kuin toisten, vaan en muutoinkaan pidä etenkään tästä sukulaisperheen esikoisesta.

Pikkuvanha nilkki, piloille hemmoteltu paskiainen.

Syytän pääasiallisesti typeriä vanhempiaan, jotka lietsovat isovanhempia suosimaan _vain heidän lapsiaan_.

Tosin, voisivat isovanhemmatkin avata silmänsä siihen tosiasiaan, että heillä on muitakin lapsenlapsia.

Kiltti, herttainen tyttö jota kaikki sanoivat ihan mummonsa näköiseksi. Tyttö yökyläili mummolassa tämän tästä, sai kalliita lahjoja ja mittaamatonta huomiota.



Mutta useamman vuoden nuorempi poikamme ei saakaan samankaltaista kohtelua. Enemmänkin arvostelua " villeydestään" ja epämääräisiä kieltäytymisiä kun hoitoapua tarvitsisimme.



Raivostuttava tilanne! Ei ollut mukavaa se lelliminenkään, kun sisarusteni lapset eivät saaneet likimainkaan samanlaista kohtelua, mutta tämmöinen sorsiminen se vasta ketuttaakin! Mielestäni kaikkien lasten pitäisi olla yhtä arvokkaista ja piste.

Lapset ovat täysin syyttömiä siihen, ettette tule toimeen heidän isovanhempiensa kanssa.

Meillä on tyttö ja poika. Oman vanhempani kohtelevat lapsia tasa-arvoisesti, ei ole mitään suosikkia. Mutta mun anoppi on ottanut pojan lellikikseen ja se häiritsee mua niin paljon että välillä tekis mieli itkeä. Tyttö oli anopille ennen pojan syntymää tärkeä (on varmaa edelleen tavallaan), mutta pojan syntymän jälkeen on poika ihan selvästi ollut se ykkönen. Aina on poikaa pyytämässä kylään/hoitoon, ei halua kahta kerrallaan mikä on ihan ymmärrettävää, mutta kun se on aina poika mitä sinne pyytää. Välillä on ollut pakko sanoa että ei käy, olisko tytön vuoro välillä?

Jos kyläillään kaikki siellä niin sen huomaa miten anoppi on kokoajan melkein pojan kimpussa, halii ja kehuu, tyttö ja selvästi vähemmälle, toki häntäkin vähän huomioi.

Tytön päiväkotiin ei mennyt kun oli isovanhempien päivä, mutta pojan isovanhemien päivään halusi ihan ehdottomasti mennä jne.



Mä en oikeesti ymmärrä miksi on näin? miksi poika on selvästi tyttöä rakkampi?

Kyllähän se katkeruutta aiheuttaa myös lapsissa, kun toisia viedään huvipuistoon ja otetaan mökille mukaan ja toisia ei yhtä usein. Kyllä se vaikuttaa, kuinka helppokäytöksinen lapsi on. Isovanhemmat eivät näe itseään enää kasvattajina. Vaan lellijöinä juuri.

2

Veljenpoika on lellikki. Ja kun minä en poikaa lelli, vaan vaadin samaa käytöstä kuin muiltakin serkuksilta, niin voihan se pojasta tuntua siltä, että häntä sorsitaan. On kuitenkin isovanhempien ja vanhempien seurassa tottunut saamaan aina tahtonsa läpi. Ei ole minun ongelmani, jos poika vaatii minultakin lellimistä. Mulla ei ole mitään syytä kohdella häntä eri tavalla kuin muita. Sen asian kanssa on pojan opittava elämään. Tiedä sitten onko aikuisena vielä katkera, kun täti kohteli hänen mielestään eriarvoisesti.