Miten saamasi vauvaonnittelut ovat laimenneet lasten lukumäärän kasvaessa?

Ensimmäinen oli iso uutinen koko suvulle ja ystäväpiirille. Tuotiin rotinoita ja lahjoja jne. Toisen syntymän jälkeen tapahtui jo selkeä kato, vain puolet esikoista muistaneista muisti enää toista lasta mitenkään ja rotinat, hehhe, mitä ne on: isovanhemmista lähtien tultiin kahvipöytään odottamaan passausta eikä puhetta mistään ruokatuomisista.



Kolmannen lapsen jälkeen vain isovanhemmat ja sisaruksemme muistivat. Tosin isovanhemmillakaan ei tuntunut olevan kiirettä tulla vauvaa katsomaan, taisi olla yli kuukauden ennen kuin toiset heistä meillä näyttäytyivät.

eri asia, että saako esikoisen vai kolmannen lapsen. Miten joku voi edes ihmetellä näin yksinkertaista asiaa?

Kolmannen kohdalla kyse on vain siitä lapsesta, esikoisen kohdalla siitä, että koko elämä muuttuu, kun tulee se esikoinen. Kyllä sitä on syytäkin juhlistaa. Esikoista odottavasta parista tulee lapsiperhe, kolmatta odottavasta, öh, niin mitä uutta siinä nyt on? Ei mitään.

En minäkään ole onnitellut vähän kauempia sukulaisia kuin esikoisesta.

ja kolmannesta yksi ihminen taisi ihan vilpittömästi onnitella. Muut kommentit olivat luokkaa " miksi ihmeessä" , " saatteko pidettyä ne kaikki hengissä" , " pitääkö onnitella vai ottaa osaa" jne.

alle 2kk kun aloin odottaa kolmatta. Yksi ainoa ihminen onnitteli, kaikki muut haukkuivat. Tuntui aika pahalta, kun itse kuitenkin olimme onnellisia vaikka emme ihan niin nopeita aikoneetkaan olla.

Mutta nyt kun aikaa on kulunut, ymmärrän kyllä, että esikoisen aikana juhlitaan myös koko perheen muuttumista lapsiperheeksi, tavallaan tuetaan miestä ja naista isänä ja äitinä, osoitetaan iloa siitä että ylipäänsä lapsi on tullut (verrattuna siihen että sitä ei olisi tullut). Se on ehkä vähän kuin initiaatiomeno ihmisten elämänkaaressa.

meillä tämä näkyi esim. onnittelukorteissa: esikoiselle tuli 5cm pino kortteja, toiselle ehkä kymmenen, kolmannelle vähän vähmmän, neljännestä saatiin KAKSI



Minusta on ihan turha ajatella että esikoisesta elämä muuttuu ja siksi onnitellaan ja ollaan iloisempia, minusta pitäisi tässäkin ajatella että jokainen lapsi on lahja, suuri ilon aihe ja vanhemmat varmasti hyvin onnellisia riippumatta siitä kuinka mones lapsi opn kyseessä. Onnittelut siis sen mukaan.



Harmittaa kuulla negatiivisia kommentteja " Voi Luoja, oikeestiko neljäs, voi teitä raukkoja" - tyyliin kun itse on ihan onnesta soikeana että raskaus on alkanut kuukausien yrittämisen jälkeen.

Seuraavia ei muistettu lähes lainkaan. Taisin saada yhden helistimen per lapsi ja viimeinenkin helistin oli täysin samanlainen kuin äitiyspakkauksessa. Lapsia syntynyt neljä.

Esikoisesta oli koko suku ihan innoissaan olihan hän suvun ensimmäinen lapsenlapsi ja vieläpä tyttö (miehen kotona vain poikia). Toisesta lapsesta vielä lähimmät sukulaiset onnittelivat, mutta kortteja todellakin tuli vain n. puolet esikoisen korttimäärästä...Tämä toinen lapsi oli poika.



Kolmas oli taas tyttö ja onnittelut varsinkin miehen suvun puolelta sen mukaiset eli kolmas lapsi sai taas enemmän huomiota kuin toinen...



sitten syntyikin 7 veljestä peräjälkeen ja onnitteluja tuli tuskin keneltäkään:( Enemmän sai kuulla juuri noita " voivotteluja" että vieläkös te lapsia teette jne:/ Kortteja nuo pojat eivät ole saaneet varmaan kymmentä enemmän edes yhteensä!



Ja entäs sitten nyt kun meille syntyi pieni tyttö?! TAAS on tullut kortteja jo nyt reilut 10 (tyttä vasta 2 viikon ikäinen) ja puhelinsoittoja sitäkin enemmän...samoin kun sukua on käynyt kylässä ja jopa tuonut vauvalle lahjoja!! (ei ikinä noiden poikien aikana!:()



Itseäni ärsyttää suunnattomasti moinen käytös! Tekisi mieli sanoa suorat sanat kaikille " hyysääjille" , joille taas tämä tyttö kelpasi, mutta pojista ei edes onniteltu! Kuvittelevatko he todellakin että me itse olisimme olleet pettyneitä noihin poikiin vai miksei heistä voi edes onnitella?!:( Minulle on lapsen sukupuoli ihan se ja sama, pääasia on se itse lapsi:) Ja suvun " saarnaa" en kaipaa lapsiluvun suhteenkaan! Itse olemme kaikki lapsemme hoitaneet ja kasvattaneet eli suku ei heistä ole " kärsinyt" missään määrin! Miksi siis arvostella lapsilukuakaan? Me halusimme itse suuren perheen ja se meillä on:)

kuopusta juhlivat vain lähipiiri, etäisemmiltä kavereilta tuli vain tekstari. Mutta on otettava huomioon että ystävätkin ovat kiireisiä vauva/lapsiperheitä, ei siinä ehdi oman perheen arjen pyörittämisen jälkeen enää lähteä shoppailemaan potkupukua tai ihanaa vauvakorttia kaverille, kun ne kaverit vääntää niitä lapsia harva se viikko ;)



Eli ihan elämän ruuhkavuodet (hoidetaan lapsia, perhettä, työtä, rakennetaan taloa/mökkkiä...) ovat kavereilla menossa tällä hetkellä, ei ehditä pitää yhteyttä niin paljon kun haluttaisiin

ku kerroin ekasta raskaudesta:

ihmeeissään... taisi kuitenkin onnitella

toisesta: kaikki samat virheet sinä teetkin kuin minäkin(lapset suunnillee samalla ikäerolla kuin hänellä, pieni ikäero)

kolmannesta: kuinkas siinä nyt silleen kävi



anoppi ekasta:

ihmettelyä, kuitenkin ok

toisesta miehelleni: Minähän käskin sinun huolehtia siitä ehkäisystä!

kolmannesta: Se on sitte abortti



Näille voi nauraa, sillä ovat oikeasti hyviä mummeja ja onnessaan lastenlapsista, kunhan ensin tottuvat ajatukseen perheenlisäyksestä! Mutta eivät ole ihan ensimmäisiä ihmisiä keille raskauksista kerron...

Kolmas ja kaikki siitä eteenpäinkin ovat suunnattoman arvokkaita ihmisiä. En voisi kuvitellakaan etten vähintään lähettäisi korttia jos joku saa lapsen!

Minustakin on väärin ajatella, että eka lapsi olisi jotenkin suuremman juhlimisen aihe kuin muut. Kyllä jokaista lasta pitäisi sukulaistenkin ajatella suurena lahjana, on väärin nuorempia lapsia kohtaan jos heidän syntymäänsä ei arvosteta yhtä paljon. Tosin voiko tässä olla vanhempien omaakin vikaa? Kun meille syntyi 4. lapsi viime kesänä, ihan korostetusti halusin viestittää kaikille, että tämäkin lapsi on meille ihmeiden ihme ja suuri onnen aihe.



Kun ekat lapsemme syntyivät (kaksoset) sairaalaan heitä tulivat katsomaan molemmat isovanhemmat, setiä ja tätejä ja pari kaveria, kolmatta tuli katsomaan vain yksi sairaalassa muutenkin käymässä ollut puolituttu, ja neljättä ei tullut katsomaan kukaan. Kaksosista saimme myös läjäpäittäin kortteja, neljännestä vain ihan muutaman. Toivottavasti pienimpämme ei saa tätä koskaan tietää.

toisen lapsemme ja todellakin huomasin sen, että tätä ei ole ollenkaan onniteltu tms. samalla lailla kun ensimmäistä. Ei sen puoleen, että mitään lahjoja tms. tarttis ostella mutta esikoista onnittelivat niiin monet ja kaikki oli tarjoamassa apua jne. ekan kotiviikon aikana ei suunnilleen kahvia tarvinnut itse edes keittää kun aina joku hoiti senkin, että tuore äiti sai levätä. Nyt sitten onkin ollut ihan eri ääni kellossa kaikin puolin. samoin esikoinen sai varmaan 5cm pinon kortteja, nyt saatu n. 5kpl..

pöytä täysi, tosi monet muistivat. Kun kuopus syntyi kaksi vuotta myöhemmin, olin itse ihan yhtä fiiliksissä uudesta vauvasta kuin ensimmäisestäkin, mutta yhtään kukkalähetystä ei tainnut tulla ja korttejakin huomattavasti vähemmän. Pahalta tuntui.