Miten voikin olla näin yksin vaikka ympärillä on ihmisiä.. :' (

Oon aivan lopussa. Raha-asiat painaa ja siksi aloitin jonkin aikaa sitten pph työssä. (omat lapset 1v ja 2v)

Nyt olen ihan lopussa, kaikki on harmaata ja tuntuu ettei elämässä oo iloa.

En näe koskaan muita ihmisiä kuin mieheni, häntäkin noin 3 tuntia päivässä emmekä juuri puhu asioista koska hän on myös väsynyt.



Mulla ei ole olemassakaan yhtään yli 4v vanhaa ystävyyssuhdetta eikä yhtään syvempää ystävyyttä.

Yksi sisko löytyy ja häneltä tulee lähinnä piiskaavia kommentteja kun puhun väsymyksestäni. Häntä ei kiinnosta paskan vertaa asettua asemaani.



En tiedä mitä tekisin.

Olen puun ja kuoren välissä työn suhteen.

Sukulaiset painostaa jatkamaan, raha-asiat huolettaa ja toisaalta myös vastuu hoitolapsesta (hoitopaikkoja ei oole juuri tarjolla).

Pärjäsin hyvin vielä ennen työn aloittamista, elämä tuntui vastoinkäymisistä huolimatta ihan kohtuulliselta.



Nyt olen vihainen kaikesta kaikille koska ulkoiset tekijät vaatii jatkamaan mutta silloin joudun uhraamaan itseni, jaksamiseni ja elämänlaatuni.



Haluan lopettaa mutta sitten joudun kestämään kivenheittoa kaikilta ja todennäköisesti joudutaan rahallisesti tosi tiukoille.



:(