Miten rentoutua ja levätä sairaalassa?
Tuosta polikliinista synnytystä käsittelevästä ketjusta heräsi kysymys, että onko joku oikeasti saanut levättyä sairaalassa synnytyksen jälkeen? Kerro , miten se onnistui..?
Itseänikin ahdistaa ajatus sairaalassaolosta, jos joskus vielä sinne pääsen. Aiemmilla kerroilla univelkaa on kertynyt paljon ja vasta kotona olen saanut nukkua. Viimeksi valvoin 2,5 vuorokautta putkeen, ennen kuin sain nukuttua parin tunnin pätkän (kun vihdoin suostuivat ottamaan vauvan hetkeksi kansliaan hoitoon). Ja sairaalassa olen ollut 3-4 päivää.
Minä en osannut rentoutua öisin sängyllä, kun piti imettää. Siinä kapealla sängyllä pelkäsin, että jos nukahdan, niin vauva putoaa lattialle. (Mitään laitoja ei ollut.) Ja muutenkin se vauvan vuorokausirytmi nyt alussa on ollut mitä sattuu. Ja muuna aikana huoneessa on rampannut miehiä, vieraita ja hoitohenkilökuntaa, ja aina joku vauva on itkenyt..
Onko ainoa vaihtoehto siis perhehuone, jos sellaisen saa? Onko joku ollut useamman lapsen kanssa perhehuoneessa? Kaikesta huolimatta toivon kovasti vielä pääseväni valvomaan synnärille ;)
Kommentit (4)
Mutta kannattaa yrittää saada perhehuone.
Itse olin ekan synnytyksen jälkeen sairaalassa 2 yötä, enkä paljoa saanut nukuttua. Kun oma vauva nukkui, huonetoverin vauva itki.
Muuten sain ajan hyvin kulumaan, koska ystäväni synnytti samana päivänä kuin minä:) Muuten olisi kyllä ollut tosi ankeeta ja tylsää, vaikka ihan hyvä ja siisti sairaala olikin (kättäri).
Kaikista kauheinta oli juuri vessat ja suihkut! Se haju, ja oman rauhan puute suihkussa. Vessassa käynti ei muutenkaan välttämättä ole kivaa heti synnytyksen jälkeen... Ja suihkussa tykkäisin rentoutua pitkään, rauhassa.
Itselläni toinen synnytys oli polikliininen, samaa toivon seuraavallakin kerralla.
Mulla tulee sairaalassa aina jotenkin masentava fiilis, vaikka olisi miten siisti ja hyvä paikka.
Alan jopa tuntea itseni sairaaksi;)
Muistan, kun ekan synnytyksen jälkeen kävelin sairaalasta ulos, oli ihana kesäkuinen, aurinkoinen päivä. Tuntui ihan kun olisin vapautunut vankilasta! Vaikka siis synnytys ja kaikki oli menneet tosi hyvin.
En ymmärtänyt, miksi en jo silloin päässyt heti pois, mutta kuulemma ensisynnyttäjät joutuu aina olemaan pari päivää. (näin siis Kättärillä 2004)
Ensinnäkin siellä oli vierailuajat. Ei tarvinnu keksiä tekosyitä sukulaisille jotka tuli vauvaa katsomaan. Kotona kyllä myös tykkäsin että joku _piipahti_, mutten oikein tienny miten ois sanonu että voishan ne vieraat kotiinsakin mennä.
Sitten; sai vain marssia valmiiseen ruokapöytään. Ja kyllähän mies toki teki sapuskat meillä aluksi jos mua ei huvittanut, mutta silti se on eri asia. Sairaalassa saatiin vain köllötellä ja tuijottaa vauvaa.
Sairaalassa myös sai luotua samanikäisten vauvojen vanhempiin kontakteja, jotka on jatkuneet edelleen!
Olihan sieltä hienoa päästä kotiinkin, mutta ei mulla vuodeosastosta ole mitään negatiivista tai epärentoa sanottavaa.
Siitä en tykännyt kun tarjosivat lisämaitoa vauvalle joka ei sitä tarvinnut, mutta muuten oli ensisynnyttäjänä jotenkin " turvallista" , kun ekoina päivinä oli hoitaja paikalla tarvittaessa, jos oli jotain kysyttävää mielessä
ekasta lapsesta olin sairaalassa 4 yötä (v -95, silloin enemmän sääntö kuin poikkeus noinkin " pitkä" aika). Ekana yönä olin kolmantena kahden hengen huoneessa, sen jälkeen saman mamman kanssa loput yöt. Vauvan sai vierihoitoon vasta kolmantena yönä, eli vaikka vauvojen itku ei häirinnyt yöunta, ei sitä kuitekaan osannut relata kun vauva oli vauvalassa.
Tokasta oltiin 2 yötä, perhehuoneet loppu, mutta saatiin potilashuone miehen kanssa. Siellä juuri sitten se ongelma että kapeat sängyt ja muutenkin epämukavaa :-( Ekana yönä vauva oli sokeritarkkailussa (napanuora kaulan ympärllä -> sykkeet laski synnytyksen aikana -> nieli lapsi vettä -> rohiseva hengitys), joten hoitaja kävi ottamassa verinäytteen kolmesti, ja kolmesti jouduttiin myös antamaan pieni määrä lisämaitoa.
Ruokakin on sairaalassa pahaa, vessat ja suihkutilat haisee verelle, ja sitä tuntee itsensä nuutuneeksi, sairaaksi, väsyneeksi ja " potilaaksi" . Itse en siis ole keksinyt miten saisin levättyä muuta kuin kotona...
Ihan pieni haaste on myös kotona, kun meidän lapsenhoitajalla, siis mummulla, on käsi paketissa (kipsi onneksi jo poissa), ja tyttö vasta 2v3kk. Isoveli on jo 12-vee, eli tietysti auttaa, mutta kumminkin... Mutta joo, pahoittelen Puruluu, ettei mulla ollut tän kummempaa viestiä laittaa. Toivottavasti et nyt ainakaan ahdistunut lisää kun minäkin vielä tulin avautumaan siitä miten tuo ajatus sairaalassa olosta ahistaa.... (siis olettaen että sekä lapsi ja minä terveitä & hyväkuntoisia, vauvan terveyttä, tai omaani, en missään nimessä ajatellut riskeerata jos sellainen riski on olemassa).