.o0O HELMET KESKIVIIKKONA 13.2.2008 O0o.

Ensimmäiseksi on pakko pahoitella omanapaista viestiä. Tässä on aika kiire, joten en ehtinyt lukea pinoa ollenkaan, mutta kirjoitanpa omat kuulumiseni silti ;-).



[b]Terveiset äitipolilta![/b] Sinne sitten tohkeissani aamulla lähdin sairaalakassi olalla kuningasajatuksena: " Tänään käynnistetään!" . Käyrät otettiin, verenpaineet mitattiin, sisätutkimukset tehtiin ja ultrattiin. Tuloksena 4000-grammainen vauva eli kuten hiukan arvelinkin, on samaa luokkaa kuin meidän muutkin vauvat. Eli pitkäraajainen, mutta sopusuhtainen eli painoarvio tasoittuu aina loppuraskaudessa. Eli mamma pääsi kotiin takaisin jatkamaan odottelua. Kyllä lääkäri selvästi kysyi, että oonko pettynyt, jos " joudun" takaisin kotiin, mutta en tietenkään voi olla. Onhan luomusti käynnistyvä synnytys paras vaihtoehto ja tosiaan kun paikat olivat jo hyvässä vauhdissa menossa siihen suuntaan. Kanavaa oli jäljellä 2 cm ja kohdunsuu oli auki 2,5 cm. Muutenkin paikat olivat " pehmeinä" , jonka takia lääkäri arvioikin, että tällä viikolla syntyy. Antoi kuitenkin seuraavan ajan polille ensi keskiviikoksi. Lääkärin lisäksi tutkimuksessa oli mukana kaksi opiskelijaa, joista toinen (mun säkällä miespuoleinen) teki myös sisätutkimuksen eli täytyy toivoa, että se aiheuttaisi myös etenemistä. Kyllä mua nimittäin on viime päivinä supistanut kipeästikin, mutta supistukset ovat olleet ihan lyhyitä eivätkä mitenkään säännöllisiä.



Kaiken kaikkiaan jännä fiilis olla kotona. Täällä vielä viime yönä viimeistelin paikkoja hoitajia varten eli pyykkikoppa on typötyhjä ja ruokaa kaapit täynnä. Mikäs tässä on ollessa ;-). Perjantain perhetyöntekijääkään en nyt viitsinyt perua eli saa tulla hoitamaan lapsia sovitusti. Jos vauva ei ole vielä silloin syntynyt, häivyn kaupungille tuulettumaan ja käyn vaikka työkavereiden kanssa lounaalla, kun ovat mua jo pitkään houkutelleet. Ei vaan ole ollut mahkuja käydä ilman lapsia, joten perjantaina olisi siihen hyvä tilaisuus.



Nyt lukemaan ketjua niin pitkälle kuin ehdin!



t. Jogu (40+0)

Onnittelut taas kaikille jo jakaantuneille ja tsemppiä vielä odottaville!! =)



Siirikillä kuullosti olleen aika hurja tempaus tuo synnytys. Mulla oli edellisellä kerralla täysspinaali alavartaloon kun tikkejä laitettiin, eikä siitä tullut mitään seurauksia, joten kai se eritavalla eri yksilöillä toimii. Vai olisko laittajastakin kiinni??!



Kestoilusta, meillä ollaan kestoiltu kans tämä kaksi vuotta esikoisen kanssa. Oltiin todella tiukkapipoisia ensimmäinen vuosi, ettei yhtään kertiksiä käytetty. (Edes kuukauden autolomalla Suomen halki Pohjois-Norjaan..) Mutta sitten ollaan alettu vähän hölläämään. Esimerkiksi raskauspahoinvoinnin aikana ei olis voinut vaippapyykki vähempää kiinnostaa. Esikoisella oli paha ripuli koko viime viikon ja meidän tämän hetkisillä kestoratkaisuilla ei ripulia pidä sisällä kestovaipassa mikään, niin käytettiin koko viikko kertiksiä ja lapsi kiljui peppua pestessä, kun ei vaan iho kestä kertiksiä. Oli tosi ankeeta. Meillä on siis käytössä käsipyyhe pötkönä muovikuoren sisällä, mutta tarkoitus olisi ommella uusia muotosisävaippoja lähiaikoina. Samalla kun oon alkanut haaveilla omien kestositeiden ompelusta. Oon itse kestoillut menkkojen kanssa jo yli kymmenen vuotta ja alkaa olla aika uusia sidevarasto nimittäin.. Jaksaisikohan sitä vielä ennen vauvan syntymää puuhailla?



Meillä on mies matkoilla tämän ja huomisen päivän, joten en kaipaa mitään synnytykseen viittaavaakaan.. Huomenna tosin on painoarvio, ja tietysti vähän mietin, että alkavatko määräämään käynnistelyjä. Tuskin kuitenkaan samantien, kun on vielä kaksi viikkoa laskettuun aikaan. Eikä sairaalakassiakaan ole vielä edes alettu pakkaamaan..



Vihdoin alan pääseemään siihen tunnelmaan, että ehkä lapsi voisi jo alkaa olla tervetullut.. =) Väsymys ja huoli lapsen hyvinvoinnista kun aina alkavat painamaan voimakkaammin päälle. Vauva kyllä muistuttelee tasasin välein olemassaolostaan, mutta tietysti on hiljentänyt tahtiaan jo jonkin verran.



On niin omanapaista viestiä, että pahoittelen kovasti! Arvostan suuresti teitä joilla tämä nettichatti onnistuu luontevasti, itselläni muisti pyyhkäisee kaiken lukemani mielestäni samantien kun painan " vastaa tähän viestiin" -painiketta..



nemma 37+5

En tänäänkään vielä saanut kutsua äippäpolille ja kohta hermot pettää!



Täällä on hiukkasen outo fiilinki, eilen tuli melkein koko päivän suppareita (säännöllisesti ja ei niin säännöllisesti) mutta kaikki ei ollut kipeitä..sit yön aikana ne hellitti taas ja tänään ei ole ollut kuin muutama supistus :( Tosin menkkamaista jomotusta on jonkin verran...



Tänään tuli taas leivottua, nyt on pakkasessa leivonnaisia ja sämpylöitä vaikka muille jakaa ;)



Huonoa oloa on ollut, onkohan ihan normaalia loppuraskauteen kuuluvaa, vai olenkohan tulossa kipeäksi..Eilen tuntui että laatta lentää, mutta oli onneksi vain tuntemus eikä tavinnut halailla pönttöä.



Nostan niin hattua teille kestoilijoille, toivoisin että itsekin jaksaisin " vaivautua" mutta pakko se on myöntää että ei minusta siihen ole...Jotenkin se tuntuu niin hankalalta, vaikka tuskinpa sitä on, koska teitä kestoilijoita noin paljon on :D



Ja koittakaahan jaksaa, varsinkin te, jotka menette jo yliajalla. Itsekin täällä olisi jo valmiina poksahtamaan :)



Suvi ja papu 38+5

Tänä aamuna olikin leppoisa aloitus, kun koululainenkin meni vasta kymmeneen kouluun. Siihen se leppoisa fiilistely loppuikin. Aamulla jo 8 oli ystäväni yrittänyt soitella ja häntä siinä sitten yritin tavoitella. Kuitenkin puhelimeni ilmoitti, että " verkko ei käytössä" ! Sain paniikkikohtauksen, kun ensimmäinen reaktioni oli, onkohan jokin lasku maksamatta?? Hermostuin myös siksi, että tämä synnytyksen käynnistyminen huolestuttaa tosi paljon. Pelkään aivan hurjasti, kuinka kaikki alkaa ja päättyy... Se, että kolmas synnytys edessä, ei lohduta yhtään. Tiedän tasan tarkkaan kuinka kipeää se tekee ja kuinka rajua se on. Järjestelin sitten koko maailman niin, että mieheni joutui palaamaan kotiin töistä tuomaan toimiva puhelimen. Ai niin asumme myös niin uudella asuinalueella, ettei tällä kadunpätkällä asu vielä muita. Lähdin sitten samoilla kyydeillä kaupunkiin mieheni ja kuopuksen kanssa. Siellä tuli humpattua ja soitin puhelinyhtiöön vain kuullakseni, ettei laskuja ole maksamatta, vaan heillä on ollut verkko-ongelma, joka on selvitetty. No... tulipa hermoiltua turhasta ja poltettua bensaa ja bussirahoja!!!



Joo sellainen päivä tänään. Viime yön valvoin ja kuuntelin supisteluja. Aiemmissa synnytyksissä en ole tuntenut avautumissupistuksia ja kalvojen puhkaisun jälkeen on homma ollut nopea ja raju. Olisiko teillä neuvoja, joilla voisin rauhoittaa mieltäni? Synnytys on todella ruvennut pelottamaan, että ensi maanantainen käynnistystään ei juurikaan lohtua tuo.



Mujo 38+1

Leivoin sitten kaksi torttua, se mun ex tempore -torttu vähän epäonnistui, ulkonäöllisesti. Seurasin ohjetta orjallisesti ja en sitten huomannut että olisi voinut täytteen kerman vaahdottaa > olisi ollut kuohkeampi. Ohjeessa sitä ei siis lukenut.. Mutta herkkua oli, sitä jo maistettiin, suklaatorttu jää ystävänpäiväksi..



Kestoilusta vielä, ei lapsen vaipattaminen kestoilla ole sen hankalampaa kuin vaipattaminen millään muullakaan tavalla. Meillä vain pestään vaipat sen sijaan että viedään useammin roskista katokseen ja tuodaan kaupasta vaippapaketteja. Molemmissa oma vaivansa, vaihtaa se vaippa pitää joka tapauksessa.



Sauna odottaa, tai siis jos muistaisin laittaa sen lämpiämään niin odottaisi ihan kohta.. ;) Eli saunaa lämmittämään!

Eilen olin siis sekä neuvolassa että sen jälkeen vyöhyketerapiassa ja olipa hurja kokemus tuo neuvola. Kuten viikko sitten, myös nyt oma terkkarini oli poissa ja sijainen otti minut vastaan (ei viimeeksi löytänyt sydänääniä doplerilla). Nuori tyttö, jonka itsekin luulisi olevan vielä harjoittelija, mutta tälläpä kertaa hänellä oli kätilöopiskelija mukana. Olin siinä sitten harjoituskappaleena, kun mitattiin verenpaineet (opiskelija laittoi kahteen kertaan käteen tulevan puristimen nurinpäin....). Tuloksena jäleen matalat paineet 98/64... siis kun se oli korjattu oikein. Sf- mitan alkoi mitata rakon päältä ja sai tulokseksi vain 29, jouduin huomauttamaan, kun meinas tulla pissit housuun. Toki tuo mitta tuntuo olevan alakanttiin ja terveisiä kaikille pienestä sf- mitasta murehtiville, että itse en ole kovin huolissani kun kättärillä kaikki oli hyvin synnytystapa-arviossa. (enkä tuohon mittaan puhtaasti luotakaan) Sitten kun hemoglobiinia alettiin ottaa, ajattelin jo että mitähän tästä tulee.... Ja niinhän siitä tuli niin pintahaava, että sai sormenpää hellänä puristaa riittävää määrää pikku tippaan. No, meillä oli miehen kanssa lähinnä huvittunut olo tuosta kaikesta, oli vähän säikähtäneen oloinen tyttönen.. toivottavasti ei saanut pahoja traumoja hassuista mokista.



Oli ihana kun mieheni pääsi mukaan vyöhyketerapeutilleni, koska saimme mukanamme " kotihoito-ohjeet" käynnistämiseen ja synnytyksessä kivunlievitykseen terapian avulla. Kovin rohkaisevat ei terapeuttini mukaan olleet toiveet synnytyksen käynnistymisestä juuri tästä hoitokerrasta (tarkoittaa 2 tunnin - vuorokauden sisään), koska hän sanoi vauvan juuri viihtyvän " yksiössään" tällä hetkellä. Ja oikeassahan hän kyllä olikin, kun aika on jo ylittynyt. Mutta onneksi sitten saimme tosiaan nuo ohjeet, joilla voi hoitoa kotona jatkaa...

Olo oli kyllä mahtava hoidon jälkeen koko kehossa.



Tällä hetkellä olenkin jo ihan tyytyväinen ajatukseen vaikka tosiaan syntyy siis silloin kun pitääkin. Saadaan nauttia miehen kanssa hänen talvilomasta, levätä ja mikä tärkeintä antaa mahdollisimman paljon huomiota esikoiselleni, jotta ei tunne itseään ulkopuoliseksi. Kävimmekin tänään katsomassa kaloja Sea Lifessa, ja innoissan oli 3,5- vuostias poika!!!!



Tänään on vain menkkamaista jomotusta, joten ei varmaan lähtö lähellä olisikaan. Terapeuttini mukaan helpompi olo (kuin viikko-kaksi sitten) johtuu siitä kun vauva ei enää paina niin paljon sisuskaluja = laskeutunut. Janottaa kovasti koko ajan, siitä joku oli oman ketjunkin avannut ja huomaan, että vauvalla on useammin nyt hikka. Oletteko muut huomanneet vastaavaa loppuajasta? Vai tuntuuko se vain kun vauva on suurempi.... Ikkunanpesua suositeltiin hyvänä käynnistyksen aloittajana, jos sitten viikonloppuna kokeilisi... (kiinnittymisen jälkeen ei ole napanuoran kietoutumisvaaraa).



Mutta mulla on tällaista omanapaista kirjoittelua, luen kyllä päivittäin kaikkien kanssasisarien kuulumiset ja toivottelen kaikille loppuraskaudessa " kärvisteleville" hyvää oloa ja malttia. Sitä tuntuisi itse tarvitsevan eniten kun on sellainen melkoisen malttamaton luonne ja haluaisi jo sen nyytin. Kovasti tuolla masussa liikkuu ja muistuttaa olemassaolostaan!!! :)



Palaillaan!



Mama-74 rv 39+3

Mulla on jokaisella vauvalla ollut monta kertaa päivässä hikka tuosta rv30 eteenpäin. Tämä vauva aloitti hikkailun jo rv25 tienoilla, tai sitten vain tunsin sen paremmin kun on tällä kertaa istukka takaseinässä.



Tekeekö teidän muiden vauvat hengitysharjoituksia? Tämä on eka raskaus jossa olen sen selvästi huomannut, ehkä juuri siksi, että aiemmissa raskauksissa on ollut istukka möllöttämässä etuseinässä. Nyt olen siis useamman kerran nähnyt kun vauvan kohdalta mun vatsa kohoilee ja laskee tiheään tahtiin. Vauvahan harjoittelee hengitysliikkeitä aktiivisesti, vaikka onkin lapsivettä keuhkot täynnä. Hassun näköistä kyllä! Olen myös lukenut, että hikka tulee usein näiden harjoitusten jälkeen. Nyt en ole kyllä sitä huomannut, siis noilla kerroilla kun olen nähnyt vauvan hengitysharkat. Aika hassun näköistä kuitenkin!





Nyt taidan mennä värjää tukan. Olen sit nättinä synnytyksessä ;) Äskeinen kävelylenkki teki tosi kipeää alaselälle ja alavatsalle, jospa vähän avittais kypsyttelyssä. Täytyykin käydä joka ilta nyt lenkkeilee, kyllä se sen verran hyvää (eli pahaa) teki ;)

Mitenkäs se menikään se " korkeasaareen" -viisun viimeinen säkeistö... " jaloissa tuntuu, että on käyty..." . Niin tuntuu, mut missään muualla ei mitään tuntemuksia! Esikko sai auringonpaisteessa nauttia juuri ruokittujen leijonien haukottelusta ja tiikerin taivalluksesta... Hassua käydä siellä " talvella" ... *heh*



Nonnakos se pelkäsi mua syyllistäneensä? Dount vorry, mä oon ihan samoilla linjoilla sun kanssa tässä asiassa. Se on vähän 8hyvin vähän) niin kuin nuo makeutusaineella makeutetut limut; kukaan ei oikeasti vielä tiedä, mitä pitkäaikaisvaikutuksia niillä on ihmiskehossa. Vannon oikean sokerin nimeen :D

Mut niistä kestoista vielä: Meillä on muutama aio ja sit on kuoria ja imuja, vaihtelevasti kaikki toimii, mies mieluiten tietenki valitsee aio:n tai sit mun valmiiksi laittaman taskuvaipan... Mut meidän perheen kantava ajatus on se " edes yks vaippa päivässä" ja sillä on ekan kanssa menty.

Mulla on 20v pikkuveli, jolla käytettiin ilmiselvänä ja (?) ainoana vaihtoehtona niitä muovikuoria ja harsoja siellä sisällä. Ei kai muuta vaihtoehtoa sillon 80-luvun lopulla ollutkaa? Ne kuoret oli sit kivoja, ko jossain vaiheessa ne pääty elinkaarensa päähän ja kirjaimellisesti repes keskeltä kahtia :D



Nyt olis sit niiden pasteijoiden leipomisen vuoro. Äsken sain pestyä lattiat ja kunhan esikko nukkuu jatkan verhosavottaa olkkarissa...



Voimia niille, joilla on pinna jo tiukilla... :D

Luuk@ again

Kaikki omanapaiset viestit on mun mielestä kyllä tässä vaiheessa enemmän ko sallittuja, et mun puolesta ei ainakaan tarvi kenenkää pyydellä anteeksi!

On oikeasti piristävää tunkea toisten arkipäivään nenänsä tämän kautta :D

Mä oon niin onnellinen. Meidän Onni-poika syntyi aamulla suunnitellulla sektiolla. Lähetän tän viestin sairaalasta, mieheni kännykästä. Tän mahtavampaa tunnetta ei ole raskaan odotuksen jälkeen.



T. Maailman onnellisin äiti iitulii ja Onni -poika (3090g,50cm)

Moikka



Tuolta haun kautta löysin sinut sanalla hemipareesi. Juttukumppania tästä oireesta ei meinaa löytyä. Pojallani 1v 1kk tuli 9kk:n iässä sairastetun aivokalvontulehduksen seurauksena hemipareesi yläraajapainotteinen.

Jos haluat aiheesta jutella otta yhteyttä jesse_jaakko@yahoo.com.

t:kirsi

Etsit hyvinkin Mauiita. Odottele, josko tulisi linjoille...

Tänne ei mitään uutta, turvotus edelleen huima ja koko ajan ihan järjetön jano, vaikka vettä menee jo nyt 4-5 litraa päivässä. Jotain supistuksia on tuntunut satunnaisesti ja eilen oli ihan järkkyjä vihlaisuja, en päässyt kävelemään metriäkään kun nousin vessanpöntöltä, niin paljon sattui! Ei kiva. Väsyttää. Kuten huomata saattaa, olo on aika kypsä! Täytyy kyllä myöntää, että vaikka olen kuinka onnellinen ja kiitollinen tästä vauvasta, en ole nauttinut raskaana olosta oikeastaan yhtään. Pelkkää vaivaa toisensa perään. Onneksi vauvalla on kuitenkin ollut kaikki hyvin koko ajan!



Kestoilusta sen verran, että meillä aiotaan osakestoilla, mulla on harsoja ja muutamat kuoret odottamassa, sekä pari nauhavaippaa. Kokokestoilu ei oikein onnistu, kun meillä ei ole asunnossa pesukonetta, joten käytetään taloyhtiön pesutupaa. Sinne pitää aina muutamaa päivää ennen varata väh. kuuden tunnin vuoro, joten ei sielläkään voi joka päivä rampata. Samasta syystä mulla on vauvalle varattuna useampi vaatekerta.



Nyt ei jaksa enää kirjoittaa. Päivät alkavat käydä jo aika pitkiksi. Tänään olin tosin mun vanhempien luona " hengailemassa" , mun isä on ollut kans kotona, ja vuokrattiin yhdessä leffa. Huomenna katotaan toinen. Aikkast kivaa!



täysikuu ja tytär 39+3