Vanhempani ostavat veljelleni asunnon. Olen kateellinen.

kuinka paljon ovat kummallekin lapselleen ostaneet jotain. Appivanhemmat pyrkivät pitämään saldon tasapainossa ja varmistaan, että kumpikin lapsi saa " täsmälleen" yhtä paljon rahaa, lahjoja, matkoja tms. Tämä anopin kirjanpito joskus hymyilyttää, mutta minusta tuo on ainoa " oikea" periaate, että kumpikin/kukin lapsi saa yhtä paljon. Ei siis yhtä aikaa samaa kaikille lapsille, vaan kullekin oman tarpeen / halun mukaan.

Ennen kuin huomaattekaan, vanhempanne tarvitsevat paljon apua jokapäiväisissä toimissaan. Koska veljesi asuu samassa talossa, on hän luonnollinen auttaja. Sen sijaan sinä voit vedota siihen, että et ole saanut lahjaa, joten sinun ei tarvitse antaa aikaasikaan.

Vierailija:

Kai vanhemmat saa ostaa kenlle huvittaa mitä vaan. Nehän on niiden rahoja. Tienaa sä omat ja anna veljesi saada mitä saa.

Mä en ymmärrä miksi tarvitsee olla kateellinen. Miksi ei vaan voi olla iloinen veljen puolesta?

Minä olin iloinen oman siskoni puolesta kun hän sai vanhemmiltamme asunnon.

En koskaan tunne rahasta katkeruutta. Se on VAAN rahaa.

Vierailija:

Vanhemmat ovat säästäneet nuoremmille sisaruksilleni heidän lapsilisänsä heidän tileilleen, vaan ei mulle, kun silloin oli taloudellinen tilanne huonompi. Välillä kyllä suututtaa, että ne saa aika ison summan korkeakorkoiselta tililtä käyttöönsä tosta vaan. Toisaalta, olenpa oppinut ansaitsemaan omat rahani ja sain vanhemmiltani enemmän aikaa ja tukea koulunkäynnissä. Oikeastaan ovat siis tehneet mulle suuremman palveluksen. Tajuan kyllä sen, mutta silti se välillä pistää vihaksi. Kai sitä saa olla kateellinenkin, jos siltä tuntuu. On sullakin oikeus tunteisiis.

Mulla on osakesäästötilit lapsilleni, ja näyttäisi siltä että toinen tileistä on tuottanut aika paljon paremmin. Mutta totta kai sitten kun ne rahat sieltä joskus lunastetaan annan tismalleen samankokoiset summat pojille. Ei lapsia saa kohdella eriarvoisesti. Varsinkin kun se aiheuttaa kateutta ja hiertää sitten välejä. En ymmärrä tuollaista yhtään.