Vanhempani ostavat veljelleni asunnon. Olen kateellinen.

Meilläpäin maksellaan ihan itse omat kämpät..

Mulla kun jo on omani, omalla työllä ansaittu. Veljelläni taas ei.



Inhottava tilanne.

Onhan tuo todella epäreilua!

että vanhemmat ihan ostavat asunnonkin valmiiksi.

Olen huono sanomaan tämmösistä asioita.

Ja ennakkoperintönä se tuskin menee, sillä tarkoitus on tehdä isosta omakotitalosta paritalo jakamalla se kahtia vanhempiemme ja veljeni kesken.



Mutta kallis lahja kun Hki:ssä ollaan.

Mutta veljesi on myös pallo jalassa, joutuu olemaan kiinni vanhemmissa niin kauan kuin tuossa asuu. En tiedä haluaisinko minä sellaista palloa jalkaani.

Miten tästä pitäisi sanoa?

ottaisi asiaa puheeksi, koska vanhemmilla on oikeus tehdä kuten itse tahtovat. Riippuu vähän millaiset välit on, voiko asian ottaa puheeksi. En kävisi ainakaan vaatimaan mitään (etkä sinäkään varmaan sitä tekisi), mutta jos jotenkin löytäisin sanat, voisin ilmaista pahaa mieltäni. Vaikka kyllä sen pitäisi fiksujen ihmisten tajuta sanomattakin.

Mutta ei pelkästään epäreilulta, vaan mielestäni myös laki on sen puolella, että kaikki rintaperilliset saavat vanhemmilta yhtä paljon omaisuutta. Voin olla väärässä.



Olisi varmaan hyvä keskustella koska se vaikuttaa kuitenkin kaikkiin perheesi välisiin suhteisiin.

asuntoa ei voi noin vain antaa jonkun toisen omistukseen ilman veroseuraamuksia. Eri asia tietysti on jos talo säilyy vanhempiesi omistuksessa ja veljesi vain asuu siellä.



Itse en olisi asiasta kovin kateellinen, Suomen verottaja on aika tarkka siitä ettei kukaan pääse täällä lahjoilla rikastumaan.

Lakiosa on puolet lakimääräisen perimisjärjestyksen mukaan tulevan perintöosan arvosta. Lakimääräinen perimisjärjestys lähtee siitä, että kukin samassa sukulaisuussuhteessa vainajaan oleva saa samansuuruisen suhteellisen osuuden jäämistöstä. Esimerkiksi viidestä lapsesta kukin saa 1/5 jäämistöstä. Lakiosa on tällöin tästä puolet eli 1/10 jäämistöstä.



Jos perittävällä esimerkiksi on kaksi lasta ja jäämistön arvo on 100.000 euroa, on normaali perintöosuus kummallekin 50.000 euroa. Jos perittävä olisi esimerkin mukaisessa tilanteessa testamentannut koko omaisuutensa sivulliselle, on kummallakin rintaperillisellä testamentista huolimatta oikeus 25.000 euron arvoiseen lakiosaan eli puoleen normaalista perintöosuudestaan.

Kai vanhemmat saa ostaa kenlle huvittaa mitä vaan. Nehän on niiden rahoja. Tienaa sä omat ja anna veljesi saada mitä saa.

Mä en ymmärrä miksi tarvitsee olla kateellinen. Miksi ei vaan voi olla iloinen veljen puolesta?

Minä olin iloinen oman siskoni puolesta kun hän sai vanhemmiltamme asunnon.

En koskaan tunne rahasta katkeruutta. Se on VAAN rahaa.

Meillä kans yhtä veljeäni vanhemmat suosivat mm. myivät omaisuuttaan todella alihintaan veljelleni ja nyt makselevat veljeni maksuja kaupparahoilla. Veljeni kyllä pärjäisi omillaan, mutta koska helvetti täynnä on. Toiselle veljelleni ostivat auton, nuorin veljistäni on saanut huomattavan summan rahaa, siskoani autettiin talon ostossa isolla summalla. Vain minä olen jäänyt ilman(ei ole enää omaisuutta mitä antaa)Kuitenkin jos on hätä niin minulle soitetaan aina ensin ja pyydetään apua.

Tietenkin se loukkaa kun on vähempiarvoinen kuin muut vaikken rahaa tai muuta olisikkaan halunnut.

Asiani kuitenkin kunnossa, ei velkaa eikä omaisuutta en juo tai ms. Miehen elätti kuitenkin olen

Jos omat vanhempani tekisivät noin, nostaisin asiasta kyllä suuren metelin! Jonkun mielestä toimisin varmaan tyhmästi, mutta kyllä mun mielest vanhempien tyhmyys vie voiton, jos ostavat vain toiselle aikuiselle lapselle asunnon!!!

Koskaan he eivät kuitenkaan kerro toiselle lapselle mitä toinen on kulloinkin saanut. Mielestäni tämä on tosi hyvä ratkaisu, eikä meillä ole laisinkaan sisaruskateutta tämän ansiosta. Hyvä jos voivat auttaa molempia tarpeen tullen

lahjaveron (jonka tietysti vanhemmat voivat maksaa). Kuitenkin kyse on niin merkittävästä lahjoituksesta, että uskon, että se otetaan joka tapuuksessa huomioon perinnönjaossa. (Normaalisti viimeisen kolmen vuoden aikana tehdyt lahjoitukset huomioidaan.) Korjatkaa, jos olen väärässä.

Yksi sisaruksistani on aina ollut " kultalusikka suussa" . Saman perheen lapsia ollaan, mutta jo pienestä saakka perheen yksi lapsi sai kaiken mitä halusi. Nykyään vanhempani ovat varakkaita, ja ovat mm. sponssanneet tälle lapselleen asunnon (uudehko talo, hyvä alue). Miten tämä onnistuu? No, vanhemmillani yritys jonka " leivissä" lapsi on, ja näin voivat maksaa tälle kuukausittain palkkaa ihan oman mielensä mukaan. Tällä aikuisella lapsella on myös muita tienistejä. En ole koskaan voinut hyväksyä tätä tilannetta (siis että kaikki lapset eivät ole samanarvoisia, yksi saa kaiken ja muut nuolevat näppejään) , tämän ja muiden epäkohtien vuoksi en halua olla vanhempieni elämässä mukana. Toiset sanovat katkeraksi; jos sitä olen niin mielestäni täysin syystä. Vanhempani eivät ole asiasta halukkaita keskustelemaan, he käyttävät rahansa " keneen haluavat" .

Mä olen opiskellut tosi pienellä elintasolla, pätkätöiden perässä ympäri Suomea hankkinut työkokemusta ja todella yrittänyt päästä aikuisten elämään kiinni eikä mulle kotoakaan muuta vaihtoehtoa ole tarjottu, mutta pikkusisarukseni on aina ollut erityislapsi, jota on pitänyt auttaa ilman että hän edes kokeilisi ponnistella tai pärjätä itsekseen.

Vanhemmat ovat säästäneet nuoremmille sisaruksilleni heidän lapsilisänsä heidän tileilleen, vaan ei mulle, kun silloin oli taloudellinen tilanne huonompi. Välillä kyllä suututtaa, että ne saa aika ison summan korkeakorkoiselta tililtä käyttöönsä tosta vaan. Toisaalta, olenpa oppinut ansaitsemaan omat rahani ja sain vanhemmiltani enemmän aikaa ja tukea koulunkäynnissä. Oikeastaan ovat siis tehneet mulle suuremman palveluksen. Tajuan kyllä sen, mutta silti se välillä pistää vihaksi. Kai sitä saa olla kateellinenkin, jos siltä tuntuu. On sullakin oikeus tunteisiis.