raskaus ja haluttomuus?

Heippa!



Mieltäni on painanut erään ennen niin tärkeän asian hiipuminen; olen 10. viikolla raskaana, ja jokseenkin täysin kykenemätön osoittamaan minkäänlaista seksuaalista kiinnostusta aviomieheeni. Ei tee mieli halia, pussata, nukkua lähekkäin, tuntuu että jopa sohvalla loikoillessa tekisi mieli mennä kauemmas. Mieheni ei ole tehnyt mitään edistääkseen tätä frigidiä olotilaani; kehuu minua kauniiksi ja ihanaksi, vaikka oksentelen ja nukun ja olen hieman turvonnut. Tunnen kamalan huonoa omatuntoa siitä että jätän mieheni huomiotta, ja se syö minua.



Lapsi on toivottu- joskin edelleen olen hieman shokissa kun heti pillereiden lopettamisen jälkeen pamahdin paksuksi; se kävikin niin äkkiä! Tunnen olevani jossain kuplamuovissa, ihan kuin en tuntisi omaa kehoani, rinnat on kipeet ja on semmonen ihmeellinen olo koko aika, myöskin ajatus sisällä kasvavasta ihmisestä tuntuu edelleen kaukaiselta, kun ei ole ultrassa vielä nähnyt.



Olen kärsinyt keskivaikeasta masennuksesta jo pitkään (hoidossa)- silläkin on osuutensa asiassa varmasti. Mutta lapsi on kuitenkin ihan perinteisin keinoin saatettu alulle, joten näin totaalinen seksiseinä onkin tullut vastaan ihan tässä viimeisen, hmm, reilun kuukauden aikana, kun olen tiennyt olevani raskaana. Olenko minä ja kroppani vaan edelleen hämmentynyt??



Onko muita joille olisi käynyt näin; ja vielä ennemmin- joille on käynyt ja se meni ohi?? Tiedän joka raskauden olevan yksilöllinen, jotkut haluaa tosi paljon- enemmän kuulun puhuttavan juurikin kovista haluista kuin haluttomuudesta, siksi mietin olenko vaan seonnut.



Tahtoisin kovasti tahtoa. Toki tunnen hellyyttä miestäni kohtaan, kun herään ennen häntä, ja hän nukkuu ja on niin söötti että :) Mutta koskea ei tee mieli, ja olen pahoillani. Myöskin kaikenlainen muu epäseksuaalinen hellyydenosoittaminen on huonossa jamassa. Jopa kissojen silittely tuntuu olevan kovan työn takana!!



Mies tietää tästä, niin ettei edes tarvitse vedota päänsärkyyn ;) (huono syy, noin yleisesti, heh) mutta silti en voi olla tuntematta että loukkaan miestäni kun ei vain halua häntä!!!!



Ennen viettini on ollut turhankin kiivas; olen ollut herkkä ihastumaan (suhteessa tai ei, joskin rajat on aina selvillä olleet) -- mitä minulle on tapahtumassa?? Onko tämä nyt sitten kaiken seksin ja siihen liittyvien ihanien asioiden loppu?? Riittääkö minulta hellyyttä lapsellenikaan; ja miten jaksan huomioida miestäni sitten kun valvotaan kaiket yöt ja paikkoja aristaa ja olen satakiloinen valas?? Mieheni EI odota minulta mitään tuommoista, että heti pitäisi alkaa synnytyksen jälkeen hommailemaan, mutta minä odotan. Haluan täyttää velvollisuuteni myös vaimona; kuten myös tulevana äitinä.



Mitä jos en vaan yksinkertaisesti halua miestäni????????????????? Että kipinä on vaan sammunut?? Ihmeellistä, miten voi mennä näin desperadoksi tämmöisen asian edestä.

Pitäiskö vaan hyväksyä, että nyt ei vaan tee mieli, katsotaan koska tekis.. Kuinka kauan pitää olla haluton, ennenku voi alkaa etsiä jotain hormonaalista apua siihen? (Olettaen että se jatkuisi myös koko raskauden, vauva- ajan...... Monta vuotta ilman seksihaluja, eiiiii!!)