Kumpi on hienompi hyve? Adoptoida lapsi vai antaa lapsi adoptoitavaksi?

bio on raskaana

vuavan isä on biolle katkera

biosta juorutaan ympäri kaupunkia - se on skandaali, ei ole perheen tukea.

bio tietää et ei voi lastaan hoitaa

kokee kivuliaan synnytyksen



ainoa lohtu on et vauva joka saa hyvän kodin - paljon paremman kuin mitä itse olisi voinut tarjoamaan



ja ado vanhemmat saavat terveen vastasyntyneen, ilman sitä heidän elämä olisi ollut kauhea. Ovat jo eläneet pari vuotta vauvan toivossa, kokeneet kivuliaat testit jotka kestivät 3-4 vuotta, odottaneet adoptio jonossa yli 3 vuotta. Vauva on heille unelmien toteutuminen



bio on se sankari joka heidät pelastaa, ja sitten hän on se joka kärsii.

äitiys ja vanhempain raha riippuu tuloista

ja ei sellainen asuntoa saa, vuokraa varten pitää olla tuloja

on kyllä kivaa kun joku rohkeni meitäkin ajatella

ja antavat adoptioon, jos eivät pysty lastaan pitämään.

En osaa vastata, koska asia ei tosiaan ole sellainen, jonka voisi laittaa paremmuusjärjestykseen.

lapseton haluaa lapsen



lapsen pois anto on sitä lapsen etua ajattelemista

Oikea syy adoptioon on nimenomaan itsekäs.

Vierailija:

Mun äiti kuoli kun olin kaksivuotias ja isä antoi mut adoptoitavaksi. Koko ikäni saan kamppailla huonommuudentunteita ja hylätyksi tulemisen pelkoa vastaan - kiittääkö pitäis?

tuskin sinä kiitollinen olisit jos olisit kasvanut kodissa missä susta ei voitu pitää huolta

saithan kodin missä on isä ja äiti ja mihin olit toivottu. Ehkä adovanhemmasi tekivät liian suuren numeron adoptiostasi, nykyään on adoptioneuvonta.

Lähimmäisen rakkautta se on, kun ottaa toisen tuskaisen lapsettomuus tilan huomioon ja kykenee laittamaan omat tarpeensa sijaan niin et vauvalla menee hyvin

sekä saavat että antavat vanhemmat ovat itsekkäitä.



MUTTA: se ainoa epäitsekäs teko koko adoptioprosessissa (lapsen tekemisiä lukuunottamatta tietysti) on bioäidin päätös olla tekemättä aborttia.



t. adoäiti, ikuisesti kiitollinen

Ihme asioita mietit.

Ainoa joka ei voi prosessille on syntyvä lapsi, hän kokee menetyksen, ensimmäisen traumaattisen kokemuksensa jo kapaloiässä.

Vierailija:

sekä saavat että antavat vanhemmat ovat itsekkäitä.

MUTTA: se ainoa epäitsekäs teko koko adoptioprosessissa (lapsen tekemisiä lukuunottamatta tietysti) on bioäidin päätös olla tekemättä aborttia.

t. adoäiti, ikuisesti kiitollinen

onko lapsesi bio mielestäsi itsekäs?

Jos hän olisi vain itseään ajatellut niin ei olisi ilman omantunnon tuskia pitänyt lapsen ja kasvattanut sen niillä resursseillä mitä hänellä on. Eli ei millään.

Vierailija:

Ainoa joka ei voi prosessille on syntyvä lapsi, hän kokee menetyksen, ensimmäisen traumaattisen kokemuksensa jo kapaloiässä.

no kapaloiässä kokee tosi hyvää huoltoa ja hoitoa ado vanhemmiltaan

kumman sinä valitsisit? kapaloiän vai koko lapsuuden?

Ja monissa maissa hylätään vähänkin sairaat ja vammaiset lapset, itselle jätetään ne terveet. Tai kiinassa tyttölapset.



Mitä hyvettä tässäkin on?

minkä ikäisenä se adoptio tapahtuu. Trauma on ihan yhtä suuri, vaikka lapsi olisi ihan pieni.

lapselle menetys. Kyse ei ole pelkästään hoivasta, siitä että lapsen perustarpeet tyydytetään.

eniten lapsen psyykeeseen. Mutta muinakin ikäkausina ero on aina menetys, mutta etenkin kuukaudet 4-8 on symbioosin ja erillistymiskehityksen (ensisijaisesta hoitajasta) kannalta olennaista aikaa lapsen minuuden kehitykselle ja silloin minuuen normaali kehitys haavoittuvinta.

Olennaistahan on se, että kun lapsi alkaa tajuta että äiti on antanut hänet pois, alkaa pohtia syitä, hakea juuriaan jne.

sillä silloin adoptiolapsi on muodostamassa elämänsä ensimmäistä aitoa kiintymyssuhdetta johon peilaa kaikkia tuleviakin. (Siis toivottavasti on...)



Jumantsuk, mitä eksperttejä tänne av:lle on pesiytynyt - tunnemmekohan me toisemme? ;)



t. kiinatyttöjen äiti

Mutta suomalaisen tutkimuksen mukaan ainakin havaittiin, että nimenomaan 4-8 kuukautisina kotimaan adoptiossa adoptoiduilla oli kyllä mielenterveysongelmia enemmän kuin tätä varhemmin tai myöhemmin (kuitenkin ennen 2vuoden ikää) adoptoiduilla.

En kyllä itse pysty arvioimaan tutkimuksen validiutta, mutta jostain muualtakin kyllä olen lukenut tästä (duedecimin artikkeli).

kun Suomessa adoptiolapset kyllä menevät uusiin koteihinsa pääsääntöisesti kaksikuisina. Kuinkahan monta muunikäistä ne on tuohon löytänyt ja minkäikäisiä? Sotaorpojako siinä on tutkittu?