Kumpi on hienompi hyve? Adoptoida lapsi vai antaa lapsi adoptoitavaksi?

Millaisista mielenterveysongelmista oli kyse, muistatko? Mitattiinko myös sosiaalisia tekijöitä (ihmissuhteita) vai vain minäkuvaa yms. " kallonsisäistä" ? Maallikon logiikalla nimittäin ne vuosikkaina adoptoidut voisivat oireilla ennemminkin siinä ulottuvuudessa.



t. kiinatyttöjen äiti

ikävuosi on tärkein? Ja kolme ensimmäistä ikävuotta myöskin, vaikka yleensä sen laatu (turvallinen - turvaton- ristiriitainen - organisoitumaton) on vakiintunut jo ensimmäisen ikävuoden aikana.



Tosin korvaavat kokemukset pystyvät vielä muuttamaan kiintymyssuhdetta tämän jälkeenkin (jos lapsi ei ole jo " liian haavoittunut" - tosin varmaan theraplay ja muu kuntoutus auttaa ainakin useimpia lapsia)? Siten adoptiovanhempien lämmöllä ja kasvatuskäytänteillä on suuri merkitys lapsen turvallisuuden tunteen ja kiintymyssuhteen laadun kehitykselle. Vaikka varmaan tosiaan lapsen omilla kokemuksilla ja temperamentilla on osansa vuorovaikutuksessa.

etelä afrikassa 16 vuotias saa lapsen

äidillä on jo aids ja vauva saa viirusta estävän lääkityksen



kun lapsi on 6v niin äiti on kuollut ja mummo hoitaa

kun lapsi on 9v niin mummo on jo niin vanha et 9v hoitaa mummoa



kun lapsi on 13 niin saa selvitä kadulla omillaan



ja ei hän tätä ennen mitään ruusuista elämää ole elänyt



Ehkä vauvalla olisi mennyt toisin jos bio olisi ajatellut lastaan enemmän kuin itseään

Vierailija:

Siten adoptiovanhempien lämmöllä ja kasvatuskäytänteillä on suuri merkitys lapsen turvallisuuden tunteen ja kiintymyssuhteen laadun kehitykselle. .

oli se sitten oma äiti tai mummo tai isä

monissa maissa lapset menee tarhaan jo 2kk ikäisinä

perusteellisesti kuin nyt eikä vielä ollut adoption jälkeisiä tukipalveluita kuten nyt. Tutkimus on 90-luvulta jolloin suuri osa lapsista oli jo aikuisia tai aikuisuuden kynnyksellä. Mielenterveysongelmat olivat luokkaa 25% (siis jonkin verran yli keskiarvon), suurin osa neuroottistasoisia, rajatilataosisia tai psykottisia oireita oli niitäkin hieman yli keskiarvon. Sen tarkemmin en muista tähän hätään, mutta Duedecimin arkistosta varmaan löytyy artikkeli. Mainitsemani tutkimus on tehty Turun yliopistossa, olisikohan ollut Ilpo Lahti tekijä?

En tiedä, kuinka luotettava tutkimus on tai mitä mieltä siitä tiedepiirissä ollaan, ainakin Duedecimissä sitä on siteerattu.

16v saa lapsen

synnytys hyvin

vauva 3kk ja äiti jatkaa koulua, mummo hoitaa osan päivästä, osan 16v

16v väsyy ja ei jaksa kuunnella huutoa ja mummo on ainoa joka hoitaa

vauvan isän kanssa riitoja, vauva viikonloppuja isän mummolassa

16v äidin omalla isällä alkoholi ongelma ja pitää meluisia juomataukoja samassa talossa kuin 3 kk vauva



8 vuotta myohemmin vauvan äiti muuttaa poikaystävän kanssa yhteen ja poikaystävä juo ja on väkivaltainen

vauvan isä ei ole kuvioissa

8v joutuu huostaan. äiti kännissä paljon.

lapsi ei harrasta mitään, elää pelossa, iltaisin myohään paljon ulkona yksin

jonka mukaan adoptiolapsilla menee paremmin kuin biologisilla lapsilla. Sitä siteerattiin laajalti mm. uutisissa ja löytyy netistäkin.



Suomessa on parhaillaan käynnissä laaja adoptiotutkimus.

Voisin kuvitella, että sellaisella adoptiolapsella, jonka ado-vanhemmat katsovat olevansa erityisen hyveellisiä kun ovat pelastaneet tuon onnettoman raukan, tulee olemaan erittäin vaikea lapsuus. Tällaisia en siis kuvittele adoptiovanhempien yleensä olevan, mutta jos joku on, se on erittäin pelottavaa.

Tuo on ihan alkeita jo adoptioneuvonnassa, eikä kukaan hyväntekeväisyyttää adoptoi.

Tehkää töitä tai menkää pentujenne kanssa ulos! Ei paljoa kannattais spekuloida asioilla joista ei tiedä hevon vittuakaan!

myös ole ollut paljon pinnalla se, kuinka ainakin kansainvälisen adoption lapsilla on paljon huonovointisuutta?

Siellä on aikuisten adoptoitujen yhdistys, jossa muutama tyyppi pitää kovaa mekkalaa. Heidät on adoptoitu Koreasta varsin vanhoina, eivätkä he myöskään edusta kuin itseään, eivät kaikkia.

puhuu kaikkien äänellä

Kahden lapsen osalta.



Se on nyt käynnissä, Pelan sivuilta mm. löytyy lisätietoja.

Aika kamalilta erityisesti adoptioäidin kasvatusmanetelmät kuulostivat.

Ainakaan hän ei ole katkera siitä adoptiostaan, sen on sanonut toistuvasti ja selkeästi. Olen ollut kaksi kertaa kuulemassakin häntä.

Lapselle siis. Mun äiti kuoli kun olin kaksivuotias ja isä antoi mut adoptoitavaksi. Koko ikäni saan kamppailla huonommuudentunteita ja hylätyksi tulemisen pelkoa vastaan - kiittääkö pitäis?

ja nähnyt pari telkkarihaastattelua, kaikissa niissä vaikutelmani hänestä oli, että hän on joutunut kokemaan hyvin kovia hyvin nuorena ja yleistää ne nyt suurempaan joukkoon ihmisiä ymmärtämättä välttämättä, että hänellä on erikoislatuinen tilanne, erityisen surullinen kohtalo.



Voihan olla että silmiini on osunut vain juuri ne äärimmäiset haastattelut ja on ollut muuten, muissa yhteyksissä asian kanssa paremmin tasapainossa

Itsensä takia.

Vierailija:

Siellä on aikuisten adoptoitujen yhdistys, jossa muutama tyyppi pitää kovaa mekkalaa. Heidät on adoptoitu Koreasta varsin vanhoina, eivätkä he myöskään edusta kuin itseään, eivät kaikkia.