Olen huomannut, että sosiaaliset äidit käyttää lapsillaan Reimatec ym merkkivaatteita.

Meillä ei kaikki vaatteet merkkivaatteita, osa on. Olen sosiaalinen ja myöskin leikin lasteni kanssa. :)

Sellaiset, jotka kuuluu leikkipuistojengiin ja joilla muutenkin on vilkas sosiaalinen elämä.



Leikkipuistoissa ne äidit jotka pysyttelee sivummalla "pääjengistä" ja puuhaa enemmän lastensa kanssa jne, on niitä joiden lapsilla useimmiten on joku ei-merkkivaate päällään.



Vastaavaahan on havaittavissa mm. teini-ikäisillä merkkivaatteissa. Ilmeisesti merkkivaatteet nostaa jotenkin sosiaalista arvoa?

Ei ole merkkivaatteita ýleensä, mutta sosiaalinen elämä on hyvin vilkasta. Lapset ovat sosiaalisia ja yleensä se porukan keskipiste. Liekö tuossa osansa sitten vahvalla itsetunnolla? :)

Lapsilla on laadukkaat ulkoiluvaatteet ja tykkään myös siitä, että ovat kivan näköisiä. Välillä on merkkiä, välillä on jotain muuta hyväksi havaittua.



Mutta haluan ottaa kantaa ihan toiseen asiaan: Ovatko ne äidit, jotka puuhaavat puistossa lastensa kanssa jotenkin parempia?! Itse tykkään jutella toisten äitien kanssa -se piristää omaakin päivää ja auttaa jaksamaan arkea. Mutta on toinenkin iso syy, miksi en leiki omien lasteni kanssa puistossa: kotona hoidetuille lapsille leikkipuisto on mahdollisuus sosiaalisuuteen ja leikkimiseen toisten lasten kanssa. On tosi tärkeää, että lapset saavat olla osan päivästä toisten lasten kanssa. Kotonahan ovat koko ajan minun seurassani. Haluan, että lapset oppivat olemaan toisten kanssa. Olen huomannut, että niiden äitien lapset, joiden äidit ovat puistossakin koko ajan lastensa kanssa, eivät opi olemaan toisten lasten seurassa. Ovat usein syrjäänvetäytyviä tai turvaavat koko ajan äitiinsä



Että sosiaalinen äiti, sosiaaliset lapset :) Vaatteista viis...

että on muuten tutkittukin, että lapset oppivat sosiaalisen käyttäytymisen mallin vanhemmiltaan. Siksikään en halua, että puistossa toimimme lasteni kanssa koko ajan yhtenä yksikkönä, vaan olen itse ulospäinsuuntautunut -ja lapseni myös :)

mutta mä en käyttänyt merkkivaatteita teininä enkä nykyään ja olen aina pysytellyt vähän syrjässä. Voi ne liittyä yhteen, mutta en usko että minkään sosiaalisen arvon vuoksi, vaan ihan siksi, että mua ei kiinnosta sen enempää merkki kuin merkkiseurakaan. Teen niin kuin itse parhaakse näen.

lapsilla on yhdet reimatecin haalarit per kausi, mutta ei se sen suurempi juttu ole. muitakin ulkovaatteita on, jotka ovat ainaki huomattavasti _kauniimpia_ ja parempia.



tosin en mä mihin leikkipuistojengiin kuulu, eikä meillä ole edes vakkaripuistookaan.. kyllähän niissä tutustuu uusiin ihmisiin, mutta pysyttelen useimmiten sivummalla...



perjantai terkuin sosiaalinen mamma ja sosiaaliset lapset :)

:-))))))

Olen huomannut, että niiden äitien lapset, joiden äidit ovat puistossakin koko ajan lastensa kanssa, eivät opi olemaan toisten lasten seurassa. Ovat usein syrjäänvetäytyviä tai turvaavat koko ajan äitiinsä

Kumman sä luulet olevan syy ja kumman seuraus. Näyt olevan varma siitä,e ttä lapset ovat arkoja eivätkä osaa olla toisten seurassa siksi, että äiti ei anna. Mutta voi olla niinkin päin, että äiti leikkii ja auttaa leikissä koska lapset eivät muuten vielä osaa. Lapset kun ovat luonnostaankin erilaisia.

terveisin sosiaalisen äidin vielä aikuisenakin äärivetäytyvä tytär

Varmasti ne jotka istuvat päivät pääksytysten vertailemassa lastensa haalareita ovat kiinnostuneempia maksamaan noista mammamaailman statusmerkeistä.

Mutta tarkoitin vain sitä, että ei se omien lasten kanssa puistossa leikkiminen ole mikään itseisarvo! Että ns. "hyvä äiti" leikkii koko ajan lastensa kanssa. Ollaan tästä puistossa muiden äitien kanssa monesti puhuttu, että on kullanarvoista kun lapset voivat puistossa leikkiä keskenään ja olla sosiaalisia. Että siellä ollessamme meidän äitien homma on tehdä itsemme tarpeettomiksi :DDD Kotona on toinen juttu, ja tietenkään ketään lasta ei pidä pakkososiaalistaa. Mutta toi sosiaalisen käytöksen mallioppiminen on hyvä juttu. Äiti voi olla esimerkki siinä, miten ihmisiin otetaan kontaktia ja että on luonnollista olla tekemisissä toisten kanssa.



t. 6

mutta eipä juuri istuskella hiekkalaatikolla. Eikä mulla ole oikeastaan ainuttakaan äitikaveria, kun ystävät eivät ole vielä lapsia hankkineet enkä lapsen saamisen jälkeen etsinytkään mitään mammaseuraa tai vertaistukea. Lapsi kulkee meidän mukana paikassa kun paikassa, ei me suoraan sanoen jakseta kökkiä missään hiekkalaatikolla kun ehkä kerran viikossa ;-) (mikä ei sitten tarkoita, ettei me ulkoiltaisi)



Että vanhempia voi olla monenlaisia.

Meillä Reimatecejä, sillä ollaan aivan urheiluhullu perhe, eikä meillä ole autoa. Mökillekin mennään junalla ja loppu 15 km fillarilla lapset istuimessa. Reimatec on aika juntti, enkä sitä kaupungille yleensä laitakaan. Mutta on kyllä ehdottoman mahtava vaate käytännöllisyydessään. Me vanhemmatkin ostetaan urheiluliikkeestä parasta laatua. Sosiaalisia kyllä ollaan, myös leikkipuistossa. Mutta en ole ikinä huomannut, että meihin suhtauduttaisiin jotenkin eri tavalla, jos jonain päivänä ollaankin laitettu serkkujen vanhoja tai omia lapsuusvaatteitamme lapsille Reimateccien ollessa pesussa tai kun keli on ollut suotuisa... Taitaa olla haljua legendaa koko Reimatecien ylempi status. Käytännöllisiä ulkoiluvaatteita, siinä kaikki!

Aina parjataan, että hiekkalaatikolla äidit vain kyräilee, juoruaa ja vertailee reimateccejä. Itse olen ns. sosiaalinen äiti ja olen kotonaoloaikanani tutustunut mm. leikkipuistoissa aivan ihaniin ihmisiin. Olen tosi iloinen, että olen saanut uusia ystäviä ja muita mukavia tuttavuuksia. Ja vielä ihan tästä lähinaapurustosta! Ei me äidit täällä leikkipuistossa vertailla lasten varusteita tms. vaan puhutaan ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. Usein nauretaan yhdessä, monesti puhutaan myös vaikeista asioista ja saadaan tukea toisiltamme. Toki on mukava jakaa myös kasvatushuolia tai puhua omasta jaksamisesta jne. Toiset äidit, lastemme leikkikaverien äidit, ovat olleet -ja ovat edelleen- minulle suuri ilon aihe. Monen kanssa pidämme yhteyttä puiston ulkopuolellakin, olemme viettäneet naisteniltoja, tehneet kävelylenkkejä yms. Ja on tietenkin mahtavaa, että lapsemme ovat saaneet kasvaa varhaisvuotensa yhdessä ja ovat olleet toisilleen kavereina. Nyt samat lapset menevät yhdessä päiväkotiin, mikä on mahtavaa.



Olen pahoillani, ettei kaikille äideillä näitä ihania, voimavaroja antavia, tuttavuuksia ja ystävyyksiä synny. On silti halpamaista yrittää osoittaa omaa paremmuuttaan sillä, että "minua eivät hiekkalaatikkoringit kiinnosta, minulla on NIIN mielenkiintoista elämää muutenkin, blaa blaa blaa..." Juuri hiekkalaatikolta olen löytänyt mielettömiä tyyppejä, ihmisiä joiden kanssa on muutakin yhteistä kuin äitiys. Kiitos vaan teille arvon naiset leikkipuistossa :) En tiedä millaisia olette te, jotka niin kovasti uusia ihmissuhteita karsastatte... mutta onnea valitsemallanne tiellä. Toivottavasti lapsistanne ette onnistu kasvattamaan seuraa vieroksuvia ja ylpeitä...

Sivusta on kiva seurailla paitsi lapsia myös äitien välisiä suhteita ja jos jokin juttu kiinnostaa, niin mennä itsekin mukaan. Lapsillani ei tosin ole Reimatecia vaan Jonathania ihan oman mieltymykseni mukaan. Olen saanut hyväkuntoista Reimatecia sukualaisperheiltä kierrätettynä, mutta olen kierrättänyt ne eteenpäin heille, joilla on tuota merkkiä.

Ei vauvan kanssa jaksa välttämättä mennä leikkipuistoihin tms. kun vauva ei sellaista toimintaa vielä kaipaa/osaa. Mutta kun lapsi alkaa olla päälle vuoden, huomaakin äkkiä miten kivata on puuhata siellä missä on muitakin äitejä ja lapsia. Jos itse et kaipaa "mammaseuraa" (miten halventavasti ilmaistu, itse olen ns. "mammaseuraa", akateeminen, sosiaalinen ihminen, äitituttavani -siis "mammaseura"- edustaa hyvin erilaisia aloja, suurin osa tällä alueella on akateemisia, fiksuja ja kivoja ihmisiä), niin lastasi saattaisi jossain vaiheessa lapsiseura kiinnostaa.



Nyt saa loppua hiekkalaatikon äitien mollaaminen!!! Ihan samanlaisia naisia siellä on kuin työelämässäkin. Sieltä ollaan tultu, sinne palataan, mutta ei äitiys- tai hoitovapaalla oleminen tee meistä tyhmempiä.

niin ei ne omat vanhat ystävät minnekään katoa. Kyllä voi tutustua uusiin ihmisiin, vaikka olisi jo ennestään kavereita ja vaikka ei ole "seuranpuutetta". Mutta sehän meitä sosiaalisia ihmisiä yleensä yhdistääkin: halu olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Ja sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä lapsilla on päällä.



Että omituinen oli minunkin mielestäni tuo nro 13 kirjoitus. Ihan kuin puistossa sosiaaliset äidit täyttäisivät jotakin tyhjiötä, toisin kuin hän, jolla on omaa elämää..! :D

Minusta "mammaseura" ei ole halveksiva sana, sitähän täälläkin palstalla käytetään niin hyvässä kuin pahassakin? Mitä pahaa siinä on, jos minä en tietoisesti etsi vertaistukea? Kaikkien äitien tai lapsien ei tarvitse harrastaa samanlaisia asioita ja kyllä mekin voimme olla sosiaalisia, vaikka emme viihdykään mieheni kanssa hiekkalaatikon äärellä.



Lapsi on kohta 4-vuotias ja saa ihan tarpeeksi oman ikäistänsä seuraa päiväkodissa päivisin. Sopeutumisessa ei ole myöskään ollut ongelmia, vaikka hän ei ennen päiväkotiin menoaan ollutkaan leikkinyt juuri muiden lasten kanssa.



Kirjoitinko minä jossain, ettei hiekkalaatikolla voi akateemiset ihmiset viihtyä? HALOO, en todellakaan. Enkä sanonut, että elämäni on erityisen hohdokasta tai ihmeellistä, mutta minusta siellä puistossa on vaan TYLSÄÄ. Ehkä se on sitten kamalaa ja itsekästä, mutta minä olen tyytyväinen ja lapsenikin vaikuttaa tyytyväiseltä.



-13

Ainoa selitys -sekin on huono- voisi olla siinä, että ns. sosiaaliset äidit ovat usein niitä, joilla on muutenkin "elämä järjestyksessä" eli ovat kouluja käyneitä, urallaan edenneitä ja taloudelliset asiat ovat kunnossa kun on varaa ostaa merkkivaatteita. Eli siis muutenkin menestyjätyyppiä -mikseivät siis "pärjäisi" puistonkin sosiaalisissa kuvioissa. Tämä on nyt ihan kärjistettyä, mutta ymmärrättekö mitä ajan takaa? Ei siis merkkivaatteita pätemisen takia, vaan koska osa niistä on hyviä käytössä ja on luonnollista hommata niitä, jos ei ole rahasta pulaa. Ja usein ihmiset, joilla ei ole pulaa rahasta, ovat muutenkin pärjääviä. Tämä ei tarkoita, että äiti, jonka lapsella on kierrätysvaatteet EI olisi pärjäävä ja sosiaalinen.



Tämä teoriani ei kyllä varmaan päde sellaisessa junttilähiössä, missä nimenomaan vaatteiden tarkoitus on brassailu. Mutta onko sellaisia? Itse asun alueella, jossa on minimimäärä juntteja :DDD

Mutta tuohan on ihan eri asia sitten, jos lapsenne on päiväkodissa. Toki ymmärrän, ettei päiväkotipäivän päälle ole samalla lailla tarvetta sosiaalisuuteen. Varmasti on silloin parempikin rauhoittua oman perheen parissa. Lapsellahan on päiväkodissa ollut viriketulvaa ja sosiaalisuutta ihan riittävästi. Ymmärsin, että tässä puhutaan ns. puistolapsista ja äideistä, jotka päivisin ovat leikkipuistoissa.



Jos lapsen on vienyt kovin pienenä päiväkotiin ei ole tietenkään samalla lailla tullut tutustuttua alueen muihin perheisiin ennen sitä. En missään tapauksessa arvostele muiden ratkaisuja, mutta itse olen saanut kotiäitiydestä eniten irti, kun ensimmäinen lapsi täytty vuoden -sen jälkeen tuli lähdettyä puistoon ja tutustuttiin ihmisiin. Nyt palaan kahden lapsen jälkeen töihin ja toivon, että pystyn ylläpitämään hyviä kontakteja kaikkiin mahtaviin ihmisiin joihin olen kotiaikana tutustunut.