Olen huomannut, että sosiaaliset äidit käyttää lapsillaan Reimatec ym merkkivaatteita.

Ette voi tosiaan tehdä yhden kommentin perusteella ihmisestä tuollaisia päätelmiä. Minä en todellakaan ole mikään ylpeä erakko, joka nokka pystyssä kulkee kadulla eikä minusta sellaista saa tehtyä, vaikka en puistossa viihtyisikään. Antakaa kuule tekin kaikkien kukkien kukkia, turha mennä henkilökohtaisuuksiin varsinkaan kun minä en SANALLAKAAN teitä haukkunut ellei sitten sanaa "mammaseura" lasketa tai sitten sitä, että sanoin, että MINÄ en jaksa hiekkalaatikolla KÖKKIÄ. Ei se tee minusta epämiellyttävää ja ikävää ihmistä.



Ystävyyssuhteita voi luoda monissa paikoissa, vaikka siellä hiekkalaatikolla. Niitä voi luoda myös joka puolella muualla, joten minullakin on ollut mahdollisuuksia! Ja kun nyt joskus olen sinne puistoon eksynyt niin täällä alueella äidit on suurimmaksi osaksi yli 40-vuotiaita johtotason henkilöitä burberry-huivit kaulassaan ja olen kyllä huomannut ettei heitä kiinnosta ystävystyä 25-vuotiaan opiskelijaheitukan kanssa ;-) Eli jos siellä nyt olisi sattunut olemaan potentiaalisia äitikavereita niin en minä heitä olisi pois luotani työntänyt, en vaan ole tietoisesti etsinyt.



-13

Voi kai sellaisiakin olla, riippuu ihan siitä miten aktiivista toimintaa on ja millainen väestörakenne alueella on. Meillä on niin onnekas tilanne, että täällä pyörii paljon samanhenkistä porukkaa. Ihmisiä, joiden kanssa on muutakin yhteistä kuin perhetilanne. Ja oma leikkipuistomme on koko alueen "sydän", vireä ja viihtyisä. Sinne kaikki hakeutuvat. Mutta siis jos sinulla on kokemuksia, että puistossa on tylsää, niin mikäs siinä sitten. Kun ei vain ole pelkästään omista asenteista kiinni.



Asenteista puheen ollen, meidän puistoon tulee aina uusia, tuoreita äitejä (minnekäs ei ;)) ja hyvin usein ihmiset ilmaisevat ihan ääneen, että ovat valtavan yllättyneitä ja ilahtuneita siitä, että leikkipuistossa voi olla niin mukavaa :) Ehkä olivat kuvitelleet jotain muuta :D



Mutta joo, päiväkotilapsi ei tietenkään puistoa tarvitse, joten ei ehkä puhuttu samasta asiasta.



17

Minulla ei ole tapana käydä missään tietyssä leikkipuistossa, enkä kuulu mihinkään "hiekkalaatikkorinkiin". En koe olevani sen enempää epäsosiaalinen kuin omahyväinenkään tämän asian vuoksi.



Minulla on tapana ottaa mukaan joku kirja tai lehti ja lueskella samalla, kun seuraan jälkikasvuni edesottamuksia. Toki juttelen, jos joku minua puhuttelee, mutta itse en tarjoudu keskustelemaan.



Minua ei kiinnosta toinen ihminen vain sillä perusteella, että hänkin on saanut lapsen. Pitää olla jotain muutakin yhteistä, että kiinnostun. Minulla on (riittävän) laaja ystäväpiiri, johon kuuluu sekä äitejä ja isejä että lapsettomiakin henkilöitä, joihin olen vuosien varrella tutustunut. Joihinkin lastenkin kautta, mutta kyllä siihen on muutakin yhteistä tarvittu.



Minua ei kiinnosta vieraiden ihmisten vieraat lapset ja heidän tekemisensä. En halua kuulla, milloin kukakin on oppinut mitäkin ja mitä mummi on siihen sanonut. Enkä myöskään halua ventovieraiden ihmisten kanssa jakaa ajatuksiani.



Lapsillani ei ole Reimatec-vaatteita, mikä luonnollista onkin, kun äitiäkään ei kiinnosta muiden hiekkalaatikolla olevien asiat. Lapsillani sen sijaan on runsaasti ystäviä, joihin he ovat osanneet tutustua ihan itse, kun äiti ei ole ollut "ohjaamassa" oikeiden kavereiden seuraan.

Mutta lisään minäkin pökköä pesään, että tiedän vain kahdenlaisia vetäytyviä äitejä, sellaisia, jotka ovat liian ujoja seuraan ja sellaisia, jotka ovat "liian hyviä" seuraan. Molempien lapsilla on -ainakin oman kokemukseni mukaan- vaikeuksia sopeutua ryhmään ja toimia lapsryhmässä. Ensimmäisten lapset ovat usein itsekin ujoja ja vetäytyviä, jälkimmäisten lapset usein hemmoteltuja, tottuneet olemaan keskipisteenä ja siksi vaikeita. Molemmissa tapauksissa lapset on yleensä vielä ainoita lapsia.

ja pitää itse lähettää ennen viestien näkymistä tänne joku viesti



:( eikö tätä voi korjata :(

jos olisi löytynyt uusia tai ollut vanhoja (äiti)kavereita siellä samaan aikaan, mutta yksinäänhän se oli todella puuduttavan tylsää. Kavereiden kanssa melkein missä vaan on hauskaa :-)



Eli en tarkoituksella yrittänyt loukata ketään! :-)



-13

Ujoihin vai niihin muita parempiin?

"Minua ei kiinnosta toinen ihminen vain sillä perusteella, että hänkin on saanut lapsen. Pitää olla jotain muutakin yhteistä, että kiinnostun. Minulla on (riittävän) laaja ystäväpiiri, johon kuuluu sekä äitejä ja isejä että lapsettomiakin henkilöitä, joihin olen vuosien varrella tutustunut. Joihinkin lastenkin kautta, mutta kyllä siihen on muutakin yhteistä tarvittu.



Minua ei kiinnosta vieraiden ihmisten vieraat lapset ja heidän tekemisensä. En halua kuulla, milloin kukakin on oppinut mitäkin ja mitä mummi on siihen sanonut. Enkä myöskään halua ventovieraiden ihmisten kanssa jakaa ajatuksiani."



- Pitää muistaa, että se toinen henkilö, joka on saanut lapsen on muutakin kuin äiti. Sinua ei kiinnosta se, että teillä on molemmilla lapsi. Mutta onko se hänen ainoa ominaisuutensa -kun taas sinä olet paljon monitahoisempi???!!! Ei minuakaan kiinnosta joku ihminen vain koska hän on äiti, vaan koska meillä voi olla muutakin yhteistä.



- Kaikki nykyiset ystäväsi ovat myös ensin olleet "ventovieraita" sinulle -ellette ole jo synnärille vauvoina tutustuneet :DDD



Mukavaa, että sinulle oma seurasi riittää. Mutta älä ole noin yksisilmäinen.

Tiedänhän sentään sen, ettei sinun muutaman äidin otos riitä sinua ennustamaan kaikkien äitien ja lapsien luonteenpiirteitä ;-)



-13

Sinähän varmaan kuitenkin tiedät vastauksen minua paremmin, eikö niin...



-13

Mistä tiedät, ettei siinä toisessa äidissä ole jotain muutakin kiinnostavaa, kuin se että hänelläkin on lapsi? Ethän edes halua tutustua häneen!



Itse olen lasten myötä ilokseni huomannut, että on taas hirveän helppo tutustua uusiin ihmisiin, kun voi aina aloittaa keskustelun lasten ympäriltä. Vähän kuin koiraihmiset tutustuvat toisiinsa :) Sitten jos on muutakin yhteistä, niin on tosi kiva, että voi tällä tavalla löytää uusia ystäviä. VAIKKA olisi ystäviä jo ennestään :DDD

Mutta jotkut mammat ovat kyllä todella töykeitä, annetaan heittää lapsen kiviä/hiekkaa toisten lasten päälle.. ja tullaan suurinpiirtein repimään mun lapsi jostain keinusta, koska jonkun toisen mamman lapsi haluaa just nytheti tulla siihen keinuun..



Keskustelu sisältää vain ainoastaan sitä miten hyvin jonkun mamman Ritva-Kyllikki on kehittynyt joka asiassa ja miten Ritva-Kyllikki sitä ja tätä... tai sitten miten Reimtec sitä ja Reimatec tätä... JOidenkin mammojen suusta ei tule muuta kuin oman lapsen kehumista tai Reimateckiä.



Oma lukunsa on ne kiroilevat, tupakoivat tai omia lapsia haukkuvat mammat... ei edes kiinnosta jutella heidän kanssaan..



- -

- -



Mutta onneksi osa puistomammoista on mukavia, keskustelutaitoisia, ystävällisiä ja avoimia joiden kanssa tulee juttuun ja josta saa oikean hyvän ystävän läpi elämän :)

Kun tapaan vieraan ihmisen leikkipuistossa, en tiedä hänestä muuta kuin sen, että hänellä on lapsi. (jos tarkkoja ollaan, ei välttämättä sitäkään, jos kyseessä on vaikka kummitäti) Meillä on silloin yksi yhteinen piirre - olemme vanhempia. Tämä tosiasia ei saa minua kiinnostumaan kenestäkään.



Se ei ole hänen ainoa ominaisuutensa, mutta on ainoa, jonka minä tiedän. Ja sen perusteella en vielä ole kiinnostunut hänestä. En myöskään ole kiinnostunut viereiseen kerrostaloon muuttavista ihmisistä, vaikka meitä yhdistää sama katuosoite. Sen sijaan olen hyvinkin kiinnostunut viereiseen omakotitaloon muuttavista, koska heidän valintansa ja tekonsa vaikuttavat minun jokapäiväiseen elämääni.



Se, että ei halua tutustua kaikkiin ihmisiin, jotka ovat saaneet lapsen, ei ole ylimielisyyttä tai epäsosiaalisuutta. Tutustun mielelläni sellaisiin, joiden kanssa minulla on jotain yhteistä - siis muutakin kuin se, että olen lisääntynyt. Muidenkin kanssa voin toki rupatella ympäripyöreitä, jos he niin haluavat. En minä heitä mitenkään epämiellyttävinä tai vieroksuttavina pidä, lähinnä yhdentekevinä. En vain halua jakaa heidän kanssaan yksityisasioitani.



Mitä tulee ventovieraisiin ja heidän vieraisiin lapsiinsa, lapset alkavat kiinnostaa minua vasta sitten, kun tunnen heidät ja heidän vanhempansa. Mutta sittenhän he eivät enää ole ventovieraita.



Tietenkään ei oma seurani riitä minulle. Jos riittäisi, minulla ei olisi puolisoa ja lapsia, saati yhtään ystävää.



Pilkkua viilatakseni - jos olisi tutustunut synnärillä vauvana johonkuhun, olisi hänkin ollut ensin ventovieras.

Ilman vähäisintäkään omahyväisyyden häivää saati paremmuuden tunnetta tunnustan, että tietoisesti olen vältellyt "mammaseuran" hankkimista koko vanhemmuuteni ajan. Se että jollain on lapsi, ei ole minulle ja hänelle riittävä yhdistävä tekijä.



Kaikki kolme lastani ovat sosiaalisia ja suosittuja kavereita ja heillä on laaja ystäväpiiri. Näiden lasten vanhemmista vain yksi äiti kuuluu omaan tuttavapiiriini. Kukin hankkii ystävänsä tavallaan, toiset hiekkalaatikolta ja toiset jostain muualta.

nimittäin saatu lähes kaikki vaatteet kavereilta ja sukulaisilta. Ja niistä sattuu löytymään mm. Reimatecejä.

Mistä tiedät, ettei siinä toisessa äidissä ole jotain muutakin kiinnostavaa, kuin se että hänelläkin on lapsi? Ethän edes halua tutustua häneen!

Itse olen lasten myötä ilokseni huomannut, että on taas hirveän helppo tutustua uusiin ihmisiin, kun voi aina aloittaa keskustelun lasten ympäriltä. Vähän kuin koiraihmiset tutustuvat toisiinsa :) Sitten jos on muutakin yhteistä, niin on tosi kiva, että voi tällä tavalla löytää uusia ystäviä. VAIKKA olisi ystäviä jo ennestään :DDD

Kuten jo alunperin sanoin, voin kyllä rupatella mukavia, jos toinen niin haluaa. Voihan siinä sattumalta löytyä kiinnostava ihminen. En vain aktiivisesti hae sellaista tilannetta. Olen toki myös tutustunut myös lasten kautta ihmisiin - lähinnä lasten samojen harrastusten kautta.

En mielestäni sanonut, etten halua tutustua kehenkään. Sanoin vain, että en pidä ketään kiinnostavana pelkästään siksi, että hän on äiti.

Myönnän toki, että kirjoitin tahallani siten, että siitä sai juuri tämän vaikutelman. Oikeasti olen lähinnä numero 13 kanssa samoilla linjoilla.

Ja minä olen sitten kai se omahyväinen. Kun en ole ujokaan.

Ilman vähäisintäkään omahyväisyyden häivää saati paremmuuden tunnetta tunnustan, että tietoisesti olen vältellyt "mammaseuran" hankkimista koko vanhemmuuteni ajan. Se että jollain on lapsi, ei ole minulle ja hänelle riittävä yhdistävä tekijä.

Kaikki kolme lastani ovat sosiaalisia ja suosittuja kavereita ja heillä on laaja ystäväpiiri. Näiden lasten vanhemmista vain yksi äiti kuuluu omaan tuttavapiiriini. Kukin hankkii ystävänsä tavallaan, toiset hiekkalaatikolta ja toiset jostain muualta.

Näin olisin voinut kirjoittaa, jos en olisi halunnut olla ärsyttävä.

26

Vaatteisiin katsomatta lekarillakin on hyvin erilaisia ihmisiä. joidenkin kanssa ei vaan keksi mitään puhumista ja toisten kanssa taas tulee ihan ystäviksi.