te joilla on kokemusta sisarusten pitkästä sekä lyhyestä ikäerosta. Kertokaa kokemuksia
Kommentit (9)
Sisarukset lyhyellä ikäerolla ovat kaveruksia. Toisaalta he haluaisivat olla kuin iso sisko (ikäero 4 vuotta), mutta isosisko ei halua, että pikkuiset seuraavat häntä joka asiassa.
Lasten hoito on mennyt siinä sivussa näiden pienten kanssa. Isoin oli paljon yksin ja hänen kanssaan piti enemmän keksiä tekemistä.
pikkusisko (ihan samat on isi ja äiti) ja mun mielestä se on ihan loistavaa!!!! Meidän murkku on ihan hillittömän hauskaa seuraa... plus että mä tykkäsin itse teininä kauheasti hoitaa vauvaa. Eipä tullut yllärinä vauva-arki mulle, kun yksi koliikkivauva oli tuoreessa muistissa. On mulla myös 3-vuotta nuorempi sisko, mutta hän on kehitysvammainen eli ihan suoraan ei voi verrata. Kakaroina tapeltiin, kuten muutkin (terveet) sisarukset ja nykyäänkin välit ovat todella läheiset myös tähän siskooni.
Itse aloitin tämän lisääntymisen niin myöhään, etten mitään superisoa ikäeroa lapsilleni pysty tekemään, mutta vuosista puhutaan kuitenkin.
ja ajateltiin, josko kokeiltais sit kolmatta heti putkeen ;) Ihan vaan siksi, että sillä toisella lapsella olisi seuraa sisaruksesta.
Kuulostaako hullulta? tällä meidän (vielä) ainokaisella on ollut vähän yksinäinenn lapsuus ilman sisarusta. Ajattelin ennen että seuraa saa naapurista, mutta eihän se mennytkään niin.
Eriasia kuinka pian olemme valmiita kolmatta yrittämään, ja milloin ikäero taas venyisi liian pitkäksi.
Kolmas jäi sitten haaveeksi kun kakkonen olikin tavallista vaativampi lapsi. Esikoisen ja kuopuksen ikäero kahdeksan vuotta. (kommentti oli siis nro 5:lle)
tyttö ja poika. Kun kyselin, kuka leikkii kenenkin kanssa hoidossa (pph), tyttö vastasi: " Minä leikin Juhon kanssa, kun se on mun velipoika" . :)
Leikkivät siis kotonakin hyvin yhdessä, riitelevät tietty myös. Hoidossa nähtävästi vetävät yhtä köyttä, hyvä niin.
meillä on lapsaet 2 vuoden ikäerolla eivätkä he tule yhtään toimeen keskenään.
Ja leikkivät yhdessä parhaina kaveruksina mutta myös tappelevat ja jatkuvasti on kaikesta vahdittava ettei toinen saa enempi kun toinen.
6-7 vuoden ikäero on minusta aika ideaali myös, isompi on jo tarpeeksi iso ja silti vielä ei ole liian iso. Kaikessa on puolensa.
Ite jos tekisin vielä sen kolmannen niin pidemmällä ikäerolla yhden erikseen, ei enää toista aisaparia.
ja on niin ihana isoveli kun voi kuvitella. Tiedä sitten olisiko erilainen jos ei olisi tullut isoveljeksi jo aiemmin, siis jos tämä olisi täysin uusi tilanne hänelle. On todella hellä, pitkäpinnainen ja omistautunut isoveli. Ei vaikuta siltä että pikkusisarus olisi millään tavalla uhannut hänen asemaansa.
Olen pannut merkille että hänen ikäisensä 7-8-vuotiaat, sekä tytöt että pojat ovat miltei kaikki vilpittömän kiinnostuneita ja innostuneita pikkuisista. Useampi on sanonut hellyttävästi, että toivoisi että heidänkin perheessä olisi vauva. Se on muuten ikä, jolloin moni alkaa toivoa lemmikkiä, mikä on tietysti eri juttu, mutta kertoo siitä että hellimisen ja hoivaamisen tarvetta on.
Pienemmällä ikäerolla olevat lapset ovat selvästi toisilleen läheisemmät, leikkivät yhdessä jne. Isolla ikäerollakin on puolensa, mutta minusta pienempi on parempi.