Lue keskustelun säännöt.
Appivanhempiasiaa. Onko minulla oikeus loukkaantua? Vai olenko sekaisin raskaushormooneista?
09.02.2008 |
Appivanhempien perhetuttu kuoli ja perinnönjako oli riitaisa. Tästä valaistuneina anoppi ja appi päättivät tehdä testamentin. pyysivät miestäni ja miehen siskoa luokseen ja puhuivat siitä, miten he haluaisivat omaisuuden jakaantuvan. Minua tai siskon miestä ei pyydetty paikalle. Lisäksi anoppi nyt jälkikäteen lipsautti, että meidän puolisot on suljettu perinnön ulkopuolelle, " kun ei sitä ikinä tiedä."
Perittävää on jonkin verran. Talo, kesähuvila, metsää, osakkeita ja muuta irtainta, mutta ei mitään valtavia summia. Mieheni ei halunnut puhua, mitä olivat sopineet ja suoraan en viitsinyt kysyä tai jankata. Nyt kuitenkin huomaan, että olen vihainen sekä appivanhemmilleni että miehelleni.
Tässä faktat mahdollisimman objektiivisesti. Sanokaa, onko minulla syytä hermostua vai olenko vain vialla päästäni tai hormonien kourissa (esikoisemme syntyy pääsiäisenä.)
Kommentit (72)
Minusta olet pikkusieluinen, jos alat tappelemaan puolisosi perinnöstä - siis siitä mikä sinulle kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytäntö on ihan yleinen nykyään. Näin myös meillä.
Tietysti, jos omat vanhemapsi ovat kuolleet ja jättäneet teille perinnön ilman miehesi pois sulkemista, niin silloin ette tietenkään ole " tasa-arvoisessa" tilanteessa taloudellisesti.
Miehesi varmasti joskus valaisee asiaa sinulle.
Rahaa se kuitenkin vain on. Sinä perit omat vanhempasi, mies omansa. Näinhän se menee.
mutta useasti tämmöisissä tilanteissa mukana olleena nämä taavit puolisot yleensä kouhkaavat kaikkein eniten!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en moisesta loukkaantuisi jos omat appivanhempani olisivat tehneet noin (ja todnäk ovatkin kun ovat fiksuja ihmisiä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jos siinä on ollut jotain vihjailua (että eihän sitä koskan tiedä), niin riippuu vähän sävystä että loukkaantuako vai ei. Jos on jotain vihjailua siihen suuntaan että nuo teidän puolisot kun on niin poikkeuksellisen epäluotettavia tms, tai yleensä takana on ajatus että voisi olla jotain ihanampia vävyjä tai miniöitä joille jotain jättää, niin se on kyllä inhottavaa.
Miehesi ja siskonsa perivät rintaperillisenä vanhempansa. Jos mies sitten päättää käyttää perintönsä perheensä hyväksi vaikka asunnon ostoon, niin hyödyt siitä sitä kautta, automaattisesti et mitään. Avioliitossa on tietenkin elatusvelvollisuus puolin ja toisin, eli ei mies voi perimäänsä omaisuutta pantata itsellään, jos perhe tarvitsee sitä elääkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se millään tapaa vähennä sinun merkitystäsi vaimona/miniänä että sinut suljettiin perinnöstä. Sitten ymmärtäisin jos olisit ainoa puoliso joka jätetty ulkopuolelle. Tämä vaikuttaa kuitenkin hyvin reilulta peliltä.
Itseäni odottaa mahdollisesti joskus melko isokin perintö vanhemmiltani mutta olen ainakin vielä sitä mieltä että ne ovat heidän rahojaan ja vaikka tuhlaisivat kaiken pois, ei minulla ole siihen mitään sanomista koska niin kauan kuin he ovat elossa, ja toivottavasti pitkään, ne ovat heidän rahojaan.
o eihän sitä koskaan tiedä kommentti oli varmasti vahingoissa anopilta päässyt, ja tarkoitti sillä vaan sitä että ei sitä voi tietää, tuskin tarkoitti että te varmasti eroatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perijä voi esimerkiksi kuolla ja jos on kuollessaan lapseton, niin aviopuoliso perii ja vanhemmat saattaisivat toivoa suvun kesäpaikan menevänkin sille sisarukselle, eikä leskelle, joka ehkä pian avioituu uudelleen ja yhteys ensimmäisen puolison sukuun katoaa.
Tai sitten voi tulla avioero. Niitäkin tapahtuu. Ja ihan ilman, että kukaan on poikkeuksellisen epäluotettava tms.
Vierailija:
mutta jos siinä on ollut jotain vihjailua (että eihän sitä koskan tiedä), niin riippuu vähän sävystä että loukkaantuako vai ei. Jos on jotain vihjailua siihen suuntaan että nuo teidän puolisot kun on niin poikkeuksellisen epäluotettavia tms, tai yleensä takana on ajatus että voisi olla jotain ihanampia vävyjä tai miniöitä joille jotain jättää, niin se on kyllä inhottavaa.
Olemmekin päättäneet tehdä avioehdon jossa on, ettei sellaista omaisuutta jaeta, mikä on tullut jommankumman periessä vanhempansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja oikeasti; " Eihän sitä koskaan tiedä" . Et sinä itsekään voi olla varma, ettetkö vaikka joskus rakastu johonkin toiseen ja lemppaa miestäsi tjtn.
kannattaa AINA muistaam, että veri on vettä sakeampaa. Appivanhempasi varmasti pitävät sinusta, mutta eivät halua sellaista tilannetta, että heidän omaisuutensa olisi " sukuun naitujen" avio-oikeuden alaisena.
Näin on meilläkin, siis vanhempani haluavat sulkea heidän omaisuutensa vain meidän suvun käyttöön.
Tottakai yhteiset lapsenne saavat osuutensa rintaperillisinä isänsä jäämistöstä.
Ja yleensä hän tuntee minut hyvin. Pidän siis suuni supussa ja yritän unohtaa koko asian ja odotan hormonien tasaantumista.
Ap
Minun vanhempani ovat tehneet samoin, sillä yksi veljistäni on jo eronnut ja fakta on, että ihmiset eroaa nykyään usein. Eivät siis halua perintönsä jakaantuvan avioeron sattuessa lastensa ex-puolisoille. Vanhempani eivät ole tästä testamentista miniälle kertoneet, koska pelkäävät tämän loukkaantuvan (ilmeisesti oletettavaa, koska sinäkin olet loukkaantunut) mutta tahtovat siis vain varmistaa, että heidän pieni perintönsä jää niille, joille se kuuluu ja joille HE HALUAVAT SEN JÄÄVÄN. Varmasti sinäkin aikanaan tahdot oman perintösi jäävän lapsillesi eikä puolittuvan heidän aviopuolisoilleen mahdollisen eron yhteydessä. Minä kerroin miehelleni testamentista heti, kun kuulin. Hän ei loukkantunut ollenkaan. Niin kauan kuin yhdessä ollaan (toivottavasti ikuisesti) kaikki on yhteistä. Et ole appivanhempiesi tytär, joten lopeta asian märehtiminen ja nauti masukistasi!
erityisen karvaana sitä on pidetty, mikäli tämä sukuun naitu on pettänyt ja jättänyt.
Itse ymmärrän appivanhempia varsin hyvin.
Turhaan pillastut.