Lue keskustelun säännöt.
Omituinen lapsi :-( Meidän 3-vuotias aloitti päiväkodin
08.02.2008 |
viime syksynä ja muuten on mennyt suhtkoht hyvin mutta yksi asia on todella outo eikä näytä muuttuvan eli lapsi on alusta asti lähtenyt suht mielellään hoitoon, ei siis ole laittanut liinoja kiinni aamulla, ei huutanut tai takertunut yms. Mutta JOKA ikinen kerta kun äiti (siis minä) hakee hänet tarhasta, alkaa aivan hirveä mielenosoitus ja itku. Vaikka siihen asti lapsi on ollut kuin aurinko, ainakin hoitajien mukaan. Mutta äidin nähdessään alkaa hirveä YHYY.
Jos isä tai joku muua hakee, on ihan " normaali" . Eilen olin totaalisen väsynyt itsekin kun hain poikaa päiväkodista ja tämä sai tähän astisista pahimman kohtauksen, löi minua naamaan ja huusi ettei halua tulla kotiin. Hoitajatkin olivat jo vähän vaivautuneita. Kyllä hävetti, väsytti ja olisi itsekin tehnyt mieli alkaa ulisemaan. Lapsi karjui ulos asti ja sitten oli kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Tätä samaa on jatkunut nyt puoli vuotta eikä helpotusta hakutilanteisiin ole tullut. Mikä avuksi? Onko pojassa jotain vialla vai mikä ihme tässä on? Onko muilla vastaavaa kokemusta?
Sen verran tiedän että poikaa on isommat pojat kiusanneet ja tilanteet on yritetty selvittää, ja vieläkin välillä valittaa että joku on puristanut kurkusta, heittänyt palikalla yms. Ehkä purkaa pahaa oloa sitten äitiin??
Kommentit (6)
vasta, kun paasette ovesta ulos. ( Voi olla oma lelu tai jotain mika odottaa hoidosta tulijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minusta lapsesi kuulosta ollenkaan omituiselta, päinvastoin! Hän kuulosta nimenomaan tavalliselta 3-vuotiaalta, joka uskaltaa purkaa kiukkuaan erityisen näkyvästi omalle äidilleen. Jos lapsella on läheiset välit isään, saattaa hän kiukutella yhtä rajusti hänellekin. Usein äiti on ollut lapsen/lasten kanssa pidempään kotona ja hänelle on siksi vain helpompi osoittaa tunteita, niitä negatiivisiakin.
Siitä ehkä olisin vähän huolissani, jos poika on joka päivä pahalla tuulella hoitopäivän jälkeen. Etenkin jos kiukku jatkuu koko illan? Mutta jo taas kiukunpuuska liittyy lähinnä hakuhetkeen, en olisi huolissani. Luultavasti pienokainen vain purkaa ikäväänsä sinulle, vaikka muuten päivä olisikin mennyt hyvin. Alle kouluikäiset ovat kuitenkin kaikki pieniä lapsia vielä, moni saattaa ikävöidä vanhempiaan hoitopäivän aikana alitajuisesti, vaikka ei varsinaisesti ikäväänsä näyttäisikään tai edes ajattelisi hoitopäivän aikana. Se vain tulee mieleen, kun näkee sen tutun, turvallisen ja ihana äidin :)
Äidin rooli on välillä rankka, mutta onhan se samalla tosi ihanakin. Tärkeintä on laskea itse sataan ja ennemmin lohduttaa kuin suuttua, koska aikuisen kiukku vain lisää lapsen kiukkua. Tsemppiä!
kiukku vaan ajoittuu juuri noihin hakuhetkiin. Ehkä tämä tästä laantuu jossain vaiheessa, sitä on vain niin poikki itsekin työpäivän jälkeen että ei aina jaksaisi ottaa vastaan 3-vuotiaan raivareita. Mutta tätähän se äitiys on, vapaaehtoisesti valittua joten pakko kestää :-) Kommenttinne auttavat jaksamaan, kiitos vielä kerran. ap
Eli oli kuin loukkaantunut heille. Varmaan samanlaisesta asiasta kyse...
Hävetti juosta pitkin pk:ta lapsen perässä ja pukea hänelle väkisin ulkovaatteet hänen huutaessaa jne. Jos olivat jo ulkona, jouduin usein kantamaan hänet huutavana ja potkivana kainalossani pois tarhasta. Aluksi aina yritin suostutella lähtemään kotiin, kerran en jaksanut ja kun ei lähtenyt mukaani, nostin lapsen syliin ja kannoin vain pois rattaita samalla työntäen. Mietin mitäköhän hoitajat tuostakin nyt ajattelevat!
Seuraavana päivänä lasta viedessäni, yksi hoitaja KEHUI miten päättäväisesti olin toiminut, kun en ollut tehnyt lapsen mielen mukaan jne. Huokaisin helpotuksesta! =)
Meillä oli esikoisen kanssa aikoinaan sama juttu. Meni itsestään ohi. Silloin tuntui siltä, että se kesti ikuisuuden, mutta en kyllä enää pysty sanomaan kauanko se ihan oikeasti kesti...
Voimia!