Meidän 3,5-vuotias osaa nyt sitten lukea!

Minulla on kaksivuotias lapsi, joka osaa numerot 1-10 ja tunnistaa aakkoset. Lapsi on erittäin kiinnostunut kirjaimista. Yrittää myös kirjoittaa, mutta se on sellaista töhertämistä eli ei oikeasti osaa kirjoittaa. Eikä tarvitsekaan osata!! Lapselle on aina luettu paljon. Luulen, että se on lapsen innostuksen alku ja juuri.



Voin siis uskoa, että ap:n lapsi osaa lukea. Varmasti on hämmentävää :) Lukutaidosta on elinikäinen hyöty ja ilo.

Sujuvan lukutaidon katsoin hänen saavuttaneen pari viikkoa 4-vuotispäivän jälkeen. 2-vuotiaana hän osasi aakkoset ja tunnisti mm. kaikkien päiväkotikavereiden nimet ja montakymmentä muuta sanaa, kun kirjoitin ne paperille. Tuosta sanavarasto karttui nopeasti ja hän nappasi tuttuja sanoja esim. TV:n tekstityksistä. Vähitellen hahmottamalla lukeminen sitten muuttui kirjaimista sanojen muodostamiseksi.



Hahmottamalla lukemaan opitaan ihan normaalisti niissä maissa, joissa ääntäminen poikkeaa sanan kirjoitusasusta. Meillä tietysti yleisin tapa on oppia lukemaan kirjaimesta toiseen, mutta ei se todellakaan ole ainoa " oikea" lukemaanopettelutapa.



Lööpit eivät ole meillä olleet ongelma eikä aikanaan koulunkäyntikään. Poika on ns. perushyvä oppilas, ei mikään luokan priimus, mutta keskivertoa parempi kuitenkin.

Meidän pian 5v täyttävä on lukenut viime kesästä lähtien. Isosisko oppi samoihin aikoihin joten tämä pienempi tuli huomaamatta siivellä. Luki aluksi jopa vanhempaa paremmin, nyt ero tasoittunut. Ei ole kiinnostunut onneksi lööpeistä :) Kyllä eskarin/koulun osalta ratkaisee myös muut sosiaaliset taidot, jonka vuoksi en vielä menisi asioiden edelle...

ja on ylpeä siitä että hänelle on 3-vuotiaana annettu oma kirjastokortti. Itselleni taas lukemaan oppiminen oli tuskaa olin niitä luokan viimeisimpiä. Summa summarum. Nyt aikuisina minä olen kiinnostunut lukemisesta ja opiskelinkin pitkään, miestä taas ei lukeminen enää kiinnosta ja koulutuskin päättyi kauppakouluun.

meillä 2 poikaa, 4 v ja 5,5 v, jotka MOLEMMAT ovat oppineet 3 vuotiaina lukemaan :)

Kaikki aina kyselevät, että " kuka on opettanut?" ja " miten olette opettaneet?"

Ei kukaan ole opettanut, ei niin mitenkään ;)



Ovat aina olleet kiinnostuneita kirjaimista (ja numeroista), ja ihan itsekseen oivaltaneet lukemisen taidon.

Tuo isompi on lisäksi osannut kirjoittaa (niin magneettisin kirjaimin tauluun kuin kynällä paperillekkin) jo pitkään.



Tätä ovat lääkäritkin ihmetelleet, lienee jollakin tapaa geeneissä vissiin, ei kait sattumaa että saman perheen lapset oppivat varhain lukemaan.

Ei paha taito ollenkaan, vaikkakaan en " ylikorosta" poikiemme taitoja vrs. muut ikätoverit.



Ja tuo on totta, että kykenevät lukemaan asioista joita en vielä soisi heidän tietoonsa, mutta mitenkäs estääkään?

Lastenkirjoja lukevat itsekseenkin jo, isompi lukee usein pikkuveljelleen iltasatua, oikein sujuvasti ;)

Minusta on kyllä ihmeellistä, ettei sitä voi uskoa. Ei kai se keneltäkään ole pois, jos jonkun lapsi oppii aikaisin lukemaan. Saatoin silloin vastatakin ap:n kirjoitukseen, kun hän kertoi lapsensa oppineen kirjaimet. Meidän poika oppi ne ennen kuin oppi puhumaan. Ennen puolentoista vuoden ikää hän tunnisti kaikki kirjaimet ja lukemaan oppi 3-vuotiaana. Yhtenä päivänä hän vain hämmästytti meidät lukemalla leipäpussin kyljestä kaikki tekstit. Ja testattiin muillakin kirjoituksilla ja kaiken hän luki oikein. Mummon ja papan hän yllätti lukemalla heille korttipelikirjasta säännöt.



Lukutaidosta on tietenkin hyötyä, oppii sen missä iässä tahansa. Pojalle ei esim. lastenohjelmista tarvinnut enää aikuisten lukea tekstityksiä. Hän alkoi pelata aikaisin videopelejä ja luki niistä englanninkieliset kirjoitukset ja kuunteli tietenkin myös englannin kieltä. Ja hän oppikin nopeasti englannin kielen ja on ollut muissakin kielissä lahjakas. Vaikka lapsi oppii lukemaan aikaisin, niin silti hänelle on vielä aikuistenkin syytä lukea.



Keskimmäinen ja nuorimmainen lapsemme oppivat lukemaan 4-vuotiaana. Kummankin opetin, kun he halusivat. Samoin kaksi muuta lastamme opetin ennen kouluikää lukemaan. Kuopus on nyt 5-vuotias ja hänelle pitää silti lukea paljon päivän aikana, vaikka hän itsekin osaisi kuvakirjansa lukea.

Vierailija:

Tänään mun 3v7kk vanha tyttö kirjastosta lainatun lastenkirjan kannesta kanteen. Jotenkin mulla on samaan aikaan vähän säikähtänyt ja kauhean ylpeä olo. Miten se voikin olla noin fiksu... Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan. :-)

Tyttö alkoi jo 1,5-vuotiaana hahmottamaan ja tunnistamaan kirjaimia ja sanoja, 2-vuotiaana osasi aakkoset ja pitkän aikaa jo lukenut sanan sieltä, toisen täältä. Nyt siis lukee vierastakin tekstiä ihan sujuvasti.

Itse opin lukemaan 5-vuotiaana ja muistan kuinka sitä pidettiin silloin jotenkin outona juttuna. Kuinkahan harvinaista on että 3-vuotias osaa lukea?

Ja ennen kuin kukaan ehtii kysyä, niin tyttöä ei tosiaan ole opetettu lukemaan. Toki olen vastannut hänen kysyessään että mikä jokin kirjain on, mutta ihan omasta kiinnostuksesta tuo on lähtenyt.

Mitenhän eskarissa ja koulussa käy, kun lapsi osaa jo lukea (ja laskeakin) usean vuoden ajan ennen sen alkua?

Pikemminkin kyse on taipumuksesta; ap:n lapsella on taipumuksia kirjainten hahmottamiseen ja lukemiseen, jollain toisella taas muita. Ehkä tässä lukuainepainotteisessa yhteiskunnassa sitten vaan noita taitoja pidetään parempina - mene ja tiedä.



Oma poikani on myös erittäin " kirjain-/numero-orientoitunut" , viimeisin villitys on matkia kirjaimia ja numeroita (eilen esim. katsoi kellosta numerot ja piirsi ne paperille..)



En pidä taitoa merkkinä fiksuudesta - hänellä on vain taipumus tuolle saralle ja toki kirjoittamisen sujuminen tuossa iässä on merkki hienomotoristisista taidoista.



Mutta on myös paljon asioita, joissa ikätoverit ovat ns. parempia - ja näin pitää ollakin, sillä emme ole samasta puusta veistettyjä :-)

Omassa sukulaispiirissäni on nimittäin 2v3kk:n ikäinen lapsi, joka osaa myös lukea. Tämä lapsi on vain aina (jo alle 1-vuotiaana) ollut kauhean kiinnostunut kirjaimista. Oikeastaan hassuinta on se, että lapsi oppi luettelemaan monesta sanasta kirjaimet ennen kuin hän oppi sanomaan ne. Esim. viime kesänä (silloin 1v9kk ikäinen) lapsi pyysi maitoa sanomalla " äm-aa-ii-tee-oo" (hän ei vielä osannut lausua sanaa maito). Siinä vaiheessa " lukeminen" perustui vielä siihen, että lapsi muisti monen sanan kirjaimet ulkoa, mutta nykyisin hän osaa lukea minkä sanan tahansa.

siinä oli juttua lapsista jotka oppivat lukemaan aikaisin.

Nuorin taisi olla joku 2,5.

Jotkut lapset vaan oppivat ihan itsekseen lukemaan, ihan tavalliset lapset, ei siis tarvitse olla superviisas.