Nuket yms. ei kiinnosta yhtään 3v tyttöä
Meillä poika ja tyttö. Poika just 5 ja tyttö 3. Leikkivät autoilla todella paljon ja hyvin keskenään. Myös askartelut, palapalit, piirtäminen yms on kivaa. Unipehmot on molemmilla ja tyttö tykkää pikku eläin-hahmoistaan, joilla leikkii veljenkin kanssa. Niitä myös hoivaa ja esim leikkii niiden kanssa eläinlääkäriä. Mutta mikään ns tyttömäinen ei kiinnosta, siis nuket yms. (Minäkään en kuulemma pienenä oikein piitannut nukeista;))
En ole huolissani nyt siis yhtään;), vaan haluan vaan kysellä " galluppina" miten " yleistä" tällainen on, sillä kaikki meidän tuntemat tytöt tykkää nukeista ja nukenrattaista yms.
Mun pikkuinen tyttöni on vähän " ressu" esim synttäreillä yms. kun pojat leikkii autoilla, eivätkä välttämättä halua leikkiin mukaan tyttöä, (eivät tiedä miten hän osaa autot ja tietää miten niillä leikitään) ja toisaalta monet tytöt leikkii nukeillaan ja silloin myös vähän jää ulkopuoliseksi kun ne ei kiinnosta eikä silloin hakeudu leikkiin... Kotihoidossa ovat; päiväkotiin meno pian edessä...
Muuten tyttö on kyllä oikein " tyttömäinen" ja suloinen; eli mitenkään sinänsä poikamainen hän ei ole muuten; se vaan, että " tyttöjen leikit" ei kiinnosta.
Toisaalta eipä meilläpoikakaan leiki " hirviöillä" vaan ihan vaan autoilla ja piirtää ja askartelee. Veli ja sisar viihtyvät hienosti yhdessä kun on yhteiset leikitkin:)
Kommentit (5)
Minulla oli myös kaksi vuotta vanhempi isoveli, jonka kanssa leikimme legoilla ja muilla palikoilla, pehmoeläimillä, mielikuvitusleikkejä jne. Myöhemmin pelasimme sitten yhdessä tietokoneella, roolipelejä ja vastaavia. Nukke- ja barbileikit herättivät minussa hieman hämmennystä, vaikka kavereiden luona leikin kyllä niitäkin. En muuten ollut mikään erityinen " poikatyttö" , kun en ollut mitenkään villi tai liikunnallinen.
Itse olen kokenut, että minun on myöhemmin ollut helppo tulla poikien/ miesten kanssa toimeen kaveripohjalta, kun lapsena olen oppinut jotain myös poikien maailmasta. Parhaat ystäväni ovat kuitenkin olleet naispuolisia. Samoin veljelläni on ollut aina sekä tyttöjä että poikia kavereina.
Ja vielä päiväkodista: Meidän pojan (vajaat 3-v.) paras kaveri päiväkodissa on tyttö. Yhdessä he leikkivät autoilla, erilaisia riehuntaleikkejä, pienillä muovisilla nukke-/ eläin-/ muumihahmoilla, isoilla nukeilla jne. Viime aikoina toiseksi hyväksi ystäväksi on tullut myös samanikäinen poika. Myös isojen lasten ryhmässä (4 - 5-vuotiaat) on muutama tyttö-poika-kaveripari, vaikka siellä pojat ja tytöt leikkivätkin enemmän omissa ryhmissään.
sitä ennen oli saanut leikkioppia isoltaveljeltä (10 v ikäeroa), eli kiinnostus oli linjoilla pikkuautot-junarata-yleinen riehuminen ;-) nyt on nukke/pehmoeläimet kuvioissa mukana, mutta nukessakin on parasta rattaat joilla vetää formulaa ympäri kämppää ;-)
Ihan kuin meillä nyt. Tyttö ei tosiaankaan meilläkään ole villi eikä erityisen liikunnallinen, aika " tyttömäinen" muuten. Leikit vaan on aika poikamaiset;).
Kiva kuulla teidän kertomukset!!!!
Saas nähdä " opettaako" tulevat tarha kaverit nukke-juttuja, vai löytääkö tyttömme itselleen kaverin esim jostain " auto-pojasta" . Jään mielenkiinnolla seuraamaan..
Tyttö on muuten aika sosiaalinen ja rohkea. Rohkeampi ja sosiaalisempi kuin isoveljensä. Ja isoveli muuten tykkää myös tytöistä -leikkii ihan sujuvasti itseään nuorempien ja vähän vanhempien tyttöjenkin kanssa, vaikka toki myös monien poikien kanssa leikit sujuu, ehkä ei kaikkein villeimpien kanssa kylläkään..
Tyttö on esikoinen ja mummu tietty innoissaan osti hienon nuken ja toisenkin tykötarpeineen. Äärimmäisen harvoin niillä on leikitty, esimerkiksi pukemiset ja riisumiset eivät juuri kiinnostaneet. Jossain vaiheessa toinen nukeista oli kyllä enemmän leikeissä mukana, tyttönukke eikä vauvanukke. Sen sijaan rakkaalle pehmolelulle on nyt vanhempanakin virkannut pipoa ja tumppuja ja hellyttävistä eläinhahmoista tykkää. Autot eivät juuri kiinnostaneet. Nukenrattaat oli suosikit, mutta pehmoleluja niissä enimmäkseen kuskattiin.
Barbejakin isompana halusi ja varsinkin kaverisynttäreiltä sai, mutta hyvin vähäiseksi niillä leikkiminen loppujen lopuksi jäi.
Mutta vaaleanpunaisesta ja hörhelöisestä vaatteissa tykkäsi. Itse en ole semmoisista koskaan välittänyt, mutta kummasti huomasin niitä sitten ostavani ;) Kouluiässä taas tietyt vaaleanpunaiset vaatteet alkoi olla liian lapsellisia.
Ei minuakaan lapsena nuket kiinnostaneet, pehmolelut sitäkin enemmän. Nallet muodostivat suurperheen isovanhemmista vauvoihin, ja niille kyllä tein vaatteita.
Huvittavaa on se, että pikkuveljet omivat nuo vauvanuket ja ovat kuljettaneet niitä päiväkodissa ja muualla. Ottavat unikaveriksi ja retkelle mukaan, pukevat vaatteita ja tuovat leikeissä niitä minulle " päivähoitoon" , pusut ja halit ja vilkutukset, ja hakevat kohta kotiin. Onko se sitten isosiskon vaikutusta vai poikien luonnetta, en tiedä. Autot ja taisteluleikit ovat toki myös mukana.
Hei vaan,
mun esikoistyttö ei ole koskaan osannut leikkiä nukeilla. Hän on aina mieluummin rakennellut legoista tai tehnyt junarataa. Muuten hän on niin prinsessamainen tyttö kuin olla ja voi, eli ei muuten ole poikamainen, mutta vauvanhoito vaan ei ole ikinä kiinnostanut. Isoveljeä ei ole, joten ei se ole siitä kiinni, vaan ihan vaan luonteesta, mitkä leikit kiinnostaa.
Pikkusisko syntyi kun tyttö oli 4 v, ja silloin hän vähän aikaa innolla hoivasi vauvanukkejaan kun äiti hoiti pikkusiskoa, mutta unohti ne taas, kun enemmän alkoivat askartelu- ja piirtämishommat kiinnostaa. No, nyt eskari-ikäisenä ovat ruvenneet barbit vähän kiinnostamaan kavereiden vaikutuksesta.
Pikkusisko taas on jo 1-vuotiaasta lähtien hoitanut vauvanukkeja jatkuvasti, kulkee nukenvaunujen kanssa ja syöttää ja riisuu nukkejaan (ei osaa vielä pukea niitä). Eli niin erilaisia voivat sisaruksetkin olla!