Sanokaa kumpi meistä ajattelee mun ulkonäöstä epänormaalisti, minä vai mies?
Ongelma on siinä, että miesystäväni väittää mun olevan pinnallinen ja ulkonäkökeskeinen.
En voi sietää läskejä, selluliittia, näppylöitä tai ylimääräisiä ihokarvoja jne. Ja tämänkertainen selkkaus koski sitten sitä, että koska mulla sattuu olemaan näppy persiissä(mikä jo itsessään on aika koomista), niin en suostuisi näyttämään takalistoani miehelle. (Tosin ei nähä nyt pariin viikkoon, niin ei hätää.) En halua näyttää miehelle itsestäni mitään epäviehättävää tai epätäydellistä. Mun on tosi vaikea uskoa, että mies ei inhoaisi mussa niitä asioita mitä itsekin inhoan.
Miehen mielestä noi on ihan normaaleja asioita, ja mä olen outo kun teen niistä niin ison numeron. Ei sitä tollaset haittaa, ei edes kiinnitä niihin mitään huomiota. Mies on sanonut, että ei tykkää pinnallisista tai kiiltokuvaimaisista (tai siihen pyrkivistä) naisista.
Ilmeisesti siis tietyt piirteet minusta ovat mun mielestä epäviehättäviä ja miehen mielestä eivät.
Tää on ainoa aihe, mistä me saadaan kiistoja aikaiseksi. Mua siis kiinnostaa, että ajattelenko mä itsestäni jotenkin epänormaalisti, vai onko mulla vaan harvinaisen vähän naisensa ulkonäöstä piittaava mies.
Kommentit (18)
olet aikuinen, et ole täydellinen vaan ihan tavis. Hyväksy se tosiasia ja kasva aikuiseksi.
me kaikki vanhetaan, raskaus ei anna armoa eikä imetys, kannattaisi opetella hakemaan identiteetti jostain muusta kuin ulkonäöstä ettei tarvitse sitten juosta leikkauksissa kun 50 on ylitetty.
mitä vähemmän muistutan ulkoisesti mitään ihannenaista, sitä vähemmän se minua haittaa.
Keskivertomiehet eivät arvostele naisten ulkonäköä samalla tavalla kuin toiset naiset. Tietyt ' signaalit' pitää olla, ja miehesi on varmasti tyytyväinen kun on sinut valinnut. Muuten hän ei todennäköisesti edes huomaa ' puutteitasi' .
Ja meillä vanhoilla ja paksuillakin on seksielämää, runsaastikin, ei rumuus parisuhdetta kaada.
Miestä varmaan stressaa itseäänkin, että eroatko sitten huomattuasi mustapään hänen nenänpielessään. Voi relata.
koska sinä et ole täydellinen kuten ei kukaan muukaan. Se vaan pitää hyväksyä.
Ota pienet viat huumorilla, ne kuuluu elämään!
Vähä tuota odotinkin. Mä olen kova asettamaan itselleni kovan riman joka asiassa, mutta en mä niitä paineita toisille luo.
Kai pitäis sitten olla kiitollinen tollasesta miehestä, joka pitää mua kauniina kaikesta huolimatta. siitä se on kyllä mulle sanonut, että jos mä olen sitä mieltä että mä olen epäviehättävä, niin sehän on suora väite että sillä on huono naismaku.
ap
kiitos suorista ja asiallisista vastauksista. Vissiin tätä asiaa kannattais sitten purkaa vähän, ennen kun mies tuskastuu muhun tän takia.
ap
Ajattelepa pitkää, läpi elämän kestävää parisuhdetta, jota moni tavoittelee. Mitä siitä tulisi, jos ei olisi valmis näyttämään toiselle myös epätäydellisyyttään? Normaali ihminen ei myöskään pidä " epätäydellisyytenä" näppylöitä tai muita elämän merkkejä. Kaikilla on niitä!
Minun mieheni on jaksanut rakastaa rinnallani läpi vaikean ylipainoni kannustaen ja kehuen. Olen saanut uskaltaa olla oma itseni. Nykyään olen liikunnallinen ja nätti - mieheni voi olla minusta ylpeä myös ulkoisilla mittapuilla. Aina ei kuitenkaan näin ole ollut. Suurinta rakkautta on juuri se toisen hyväksyminen ja toisaalta se, että antaa toisen nähdä itsensä myös heikkoina hetkinä. Ilmeisesti ette ole olleet kovin kauan yhdessä?
Mieti pidemmälle: entä mahdollinen raskaus ja synnytys? Kehosi muuttuu - etkö enää anna miehesi nähdä itseäsi alasti? Entä synnytys? Estätkö miehesi pääsyn synnytystilanteeseen, ettei hän näkisi sinua " rumana" - siinä kun on kyse vähän näppylöitä totisemmista epäesteettisyyksistä. Ehkä näiden esimerkkien avulla osaat laittaa hiukan mittasuhteisiin asioita ja myöntää, että miehesi on tässä asiassa ihan oikeassa. :)
Se asia korjaantuu iän kanssa kyllä.. Oletteko muuten ajatelleet kelle niitä kaikkia ihme kosmetiikkajuttuja kaupataan ja pikkuhousunsuojia näkymättömillä siivekkeillä? juuri niille joilla on näitä ongelmia itsensä hyväksymisen kanssa.
Kun hyväksyt että ole tavallinen kuolevainen jolle saattaa tulla näppy vaikka persieeseen, etkä välitä siitä pätkääkään niin sinulla on paljon parempi olla.
Mullakin on joskus perseessä finnejä, en saa niitä itse nypittyä ja ovat erittäin kipeitä, silloin pyydän miestäni avuksi. Joo ja seksielämä loistaa ja suhde kunnossa vaikka onkin nähnyt " epätäydellisen " perseen. Vähän itseluottamusta ap!!
Yhdessä ollaan oltu 9 kuukautta. Yhden lapsen olen synnyttänyt, minkä takia ehdin jo asennoitua elämään yksin koko elämäni.
Kieltämättä joku paidan pois ottaminen miehen edessä oli aluksi todella vaikeaa. Pienen tissit, ja imetyksen jälkeen entistä surkeammat. En oo ikinä erityisemmin tykänny siitä miltä näytän ja se on kai mulle täysin mahdoton uskoa, että joku muu tykkäisi. Ei mulla mitään lauhdutusmaniaa ole ikinä ollut, mutta ehkä sitäkin kurjempi, että noi asiat mistä en pidä, ei ole niin helposti muutettavissa. Noh, kyllä ne karvat pois saa...
ap
Mutta mä ajattelen itsestäni mitä ilmeisimmin samalla tavalla kun joku 15-vuotias keskimäärin. Oon tässä viimesen puolen vuoden ajan ehkä alkanut havaitsemaan tätä ongelmaa, mutta en tahdo uskoa siltikään. Sama ajatusmalli mulla toimii kyllä kaikissa muissakin asioissa kun ulkonäössä. Oon aina ajatellu itsestäni näin, niin en oikeen tiedä miten muutenkaan ajattelisin. Siks kai en halua myöntää olevani väärässä.
Toi oli ihan osuva vinkki, ottaa vaan rennommin ja olla välittämättä. Sen kun vielä osais. Nyt ois aika hakea apua, miehenkin takia. Ja mun lapsen.
ap kiittää
Ja mitä pidempään olette yhdessä miehesi kanssa ja suhteenne arkipäiväistyy (hyvällä tavalla;), sitä luontevammalta varmasti tuntuu olla siinä kaikkine epätäydellisyyksineen.
Kannattaa keskustella asioista miehen kanssa ihan juurta jaksain. Hän varmasti ymmärtää sinua paremmin, jos tietää käyttäytymisesi johtuvan huonosta itsetunnosta sen sijaan, että pitäisi sitä pinnallisuutena ja ulkonäkökeskeisyytenä. Voisitte ottaa yhteiseksi tavoitteeksi sinun pikku hiljaa tapahtuvan rohkaistumisesi - hankalaahan sitä varmasti on kertarysäyksellä muuttua. Mutta jos miehesi tietää, miten vaikea asia sinulle on, hänkin voi iloita edistymisestäsi - vaikkapa siitä, kun lopulta saa nähdä sinut flunssaisena tai finni takapuolessa. :)
Terveisin,
nro 11, joka lukeutuu jonkun toisen vastaajan tavoin niihin, joille finni pepussa tarkoittaa sitä, että tarvitaan miestä (elämäni suurinta rakkautta ja intohimoa) sitä puhkaisemaan..;D
Aluvaiheessa vissiin aika normia...pari vuotta vielä, niin pieret sen vieressä hävyttömästi, se näppy persiissä ja tuhero siistimättä ;)
Tuolla tyylillä ehkä paras, että elelet itseksi, että saat varattua tarpeeksi aikaa ulkonäkösi huoltamiseen ja voit varmistaa, ettet huononä päivänä näe ketään. Voi auts!
... mitähän siitä ihmisen lisääntymistouhusta tulisi jos miehet olis yhtä tarkkoja ku tuo nainen.... " kamalaa" mullakin on raskaus-arpia! Siihen olis jääny yhteen lapseen, ei olis mies voinu koskea pitkällä tikullakaa... Ehkäisykeinona tuo on kyllä varsin tehokas: pidä vaan housut jalassa kunnes näppy on kadonnut, ehkä sinulla on myös selluliittia?