Ekaluokkalaisen opettaja oli uskontotunnilla kertonut, että ne, jotka eivät usko jumalaan, joutuu helvettiin.

ketjun, jossa mollattiin muslimilapset, koska he olivat välkällä haukkuneet toisia epäuskovaisiksi tms. Nyt annatte omille pilteillenne luvan aivan samaan. Jos pienelle lapselle sanotaan, että " ne jotka eivät ole näillä tunneilla, joutuvat helvettiin" , he menevät varmasti kielimään tästä kavereilleen.



Vaikea kuvitella 2000-luvun innovaatiotäyteistä tietoyhteiskuntaa, jossa jotkut uskovat yhä satuihin ja pelottelevat lapsia niillä.

tai niitä tuppukylän vl-mielistelijä opettajia?

Olisitteko ystävällisiä ja vaikka vetäisitte itsenne vessasta alas, kiitos.

En tiedä opettajan uskonnollisesta vakaumuksesta. Etelä-Suomessa opettaa, mutta on kyllä hyvin pohjoisesta kotoisin.



Minustakin on hyvä kysymys, mitä open pitäisi vastata, jos joku oppilas kysyy 37:n esittämällä tavalla. Mutta en tosiaan tiedä, onko tässä kyse sellaisesta tapauksesta, arvelin tai oikeastaan toivoin vain, että saattaahan olla sellaisestakin kysymys. Silloin en pitäisi opettajan sanomista yhtä pahana kuin jos hän on puhunut tällaisia oma-aloitteisesti. Tuollaiseenkin kysymykseen opettaja voisi minusta kyllä vastata diplomaattisemmin, esim. " Minä uskon niin, mutta kukaan ei voi varmasti tietää, ja toisaalta Jumala kuitenkin on hyvä ja anteeksiantava" tms.



Joku väitti, ettei kouluissa saisi antaa tunnustuksellista uskonnonopetusta. Se ei kyllä ole totta; opetushallituksen sivuilta voi käydä lukemassa opetussuunnitelman. Tunnustuksellinen osuus ei siinä ole kovin silmiinpistävä, mutta kyllä jo ala-asteen opetussuunnitelmaan kuuluu mm. se, että mietitään, miten Jumala vaikuttaa omassa elämässä.

ei uskonut että on olemassa raamatun oppien mukainen taivas ja helvetti. Aika huolestuttavaa jos edes papisto ei usko siihen mitä kirkossa (ja koulussa) yhtenä ainoana totuutena opetetaan...

" Mun mielestä kouluissa tulisi tehostaa uskonnon opetusta

(ei tietenkään mitään helvetillä pelöttelua) kun niin monet vanhemmat eivät näytä välittävän omansa ja lastensa sielun kohtalosta. Ja väärin on opettaa Raamatun vastaisia asioita, esim. että homoseksuaalisuus on normaalia"



Eikä näinkään:

" Täällä sitä vaan kaikenmaailman HIHHULIT heiluu!!!

Olisitteko ystävällisiä ja vaikka vetäisitte itsenne vessasta alas, kiitos"



Vaan näin:

" Rakasta lähimmäisiäsi, älä jumalan pelosta, vaan siksi, että tykkäät nähdä hymyn toisten huulilla"



Ahdistaa nämä keskustelut uskonnosta ja uskovaisista. En itse ole varsinaisesti uskossa, mutta luulisin, että kokemus uskosta ja yhteydestä jumalaan voi olla ihmiselle hieno ja tärkeä voimavara. Uskovaisten tuomitseminen hihhuleiksi on yhtä vastenmielistä kuin joidenkin uskovaisten tuomitseva ja ylimielinen asennoituminen vääränä pitämiään asioita kohtaan (tämä on mielestäni myös täysin vastoin Jeesuksen opetuksia).



Aikuisten ihmisten pitäisi (ainakin maassa, jossa tiedonvälitys on vapaata ja jossa jokaisella on halutessaan mahdollisuus ottaa asioista selvää) pystyä ymmärtämään, että meillä jokaisella on oma totuutemme. Ja minun mielestäni meillä on myös ihmisyyteen kuuluva velvollisuus käyttäytyä rakkaudellisesti toisiamme kohtaan. Se tarkoittaa mm. sitä, että (niin kauan kuin ketään ei satuteta) kunnioitamme toistemme oikeutta valita eri tavalla ja olla erilaisia kuin me itse.

" Mun mielestä kouluissa tulisi tehostaa uskonnon opetusta

(ei tietenkään mitään helvetillä pelöttelua) kun niin monet vanhemmat eivät näytä välittävän omansa ja lastensa sielun kohtalosta. Ja väärin on opettaa Raamatun vastaisia asioita, esim. että homoseksuaalisuus on normaalia"



Eikä näinkään:

" Täällä sitä vaan kaikenmaailman HIHHULIT heiluu!!!

Olisitteko ystävällisiä ja vaikka vetäisitte itsenne vessasta alas, kiitos"



Vaan näin:

" Rakasta lähimmäisiäsi, älä jumalan pelosta, vaan siksi, että tykkäät nähdä hymyn toisten huulilla"



Ahdistaa nämä keskustelut uskonnosta ja uskovaisista. En itse ole varsinaisesti uskossa, mutta luulisin, että kokemus uskosta ja yhteydestä jumalaan voi olla ihmiselle hieno ja tärkeä voimavara. Uskovaisten tuomitseminen hihhuleiksi on yhtä vastenmielistä kuin joidenkin uskovaisten tuomitseva ja ylimielinen asennoituminen vääränä pitämiään asioita kohtaan (tämä on mielestäni myös täysin vastoin Jeesuksen opetuksia).



Aikuisten ihmisten pitäisi (ainakin maassa, jossa tiedonvälitys on vapaata ja jossa jokaisella on halutessaan mahdollisuus ottaa asioista selvää) pystyä ymmärtämään, että meillä jokaisella on oma totuutemme. Ja minun mielestäni meillä on myös ihmisyyteen kuuluva velvollisuus käyttäytyä rakkaudellisesti toisiamme kohtaan. Se tarkoittaa mm. sitä, että (niin kauan kuin ketään ei satuteta) kunnioitamme toistemme oikeutta valita eri tavalla ja olla erilaisia kuin me itse.

Olenhan itsekin kristitty ja kuulun luterilaiseen kirkkoon. Sinä varmaankin kuulut johonkin kirkon sisäiseen tai ulkopuoliseeen herätysliikkeeseen? Käyttämästi kieli ei tunnu sinänsä kovin tutulta vaikka ymmärränkin joka sanan mutta merkitystä en edelleenkään.

Miten se Jeesuksen hylkääminen käytännössä ilmenee? Näkyykö se ulospäin ihmisestä? Minkälaisina tekoina se näkyy? Entä mitä se Jeesuksen sydämeen ottaminen sitten käytännössä tarkoittaa?

En oikein tajua näitä tämän osaston juttuja. Jeesus on minulle kulttuurisesti ja henkilökohtaisestikin tärkeä hahmo, puhuihan hän paljon viisaita sanoja mm. toisten kunnioittamisesta, lähimmäisen rakastamisesta jne. Kaikkea sellaista mikä on meidän kulttuurimme peruskivi, mihin meidän arvomme nojaavat. Myös Jeesuksen elämäntarina liikuttaa minua syvästi, elän kirkkovuoden ainaka hänen elämäänsä tavallaan koska usein ajattelen niitä tapahtumia ja asioita joita Raamatussa on kerrottu ja joihin meidän kulttuurimme perustuu edelleenkin. Etenkin pääsiäisen sanoma koskettaa minua kovasti, sen koen ehkä eniten Jeesuksen äidin kautta koska itsekin olen äiti.

Riittääkö tämä siihen että on ottanut Jeesuksen sydämeensä? Vai odottaako minua helvetin tulet koska en osallistu jumalanpalveluselämään aktiivisesti enkä käy seurakunnan riennoissa.

Vierailija:

vaikka en kysymääsi teksiä kirjoittanutkaan :)

Jeesus on sovittanut kaikkien ihmisten synnit ristillä - ihan kaikkien. Ihmisen on kuitenkin haluttava ottaa tämä pelastustyö vastaan. Se otetaan vastaan uskolla Jeesukseen.

Jumala ei pakota ketään uskomaan. Hän ei vie ketään väkisin taivaaseen. Hän kyllä houkuttelee ja kutsuu, mutta ei pakota. Jos ihminen ei halua ottaa Jeesusta vastaan omien syntien sovittajana ja henkilökohtaisena Vapahtajana, hän sulkee itse itsensä pois pelastuksesta. Ihminen siis voi kuulua kirkkoon, vaikka ei olisikaan ottanut Jeesusta sydämeensä Herraksi, eikä siksi ole pelastuksen saavutettavissa.

Toivottavasti tästä nyt sai jotain tolkkua :) Yritin käyttää sellaista kieltä, että sitä ymmärtäisi sellainenkin, jolle kristinuskon termistö ei ole tuttua.

Veit jalat suustani.



Uskonto ei ole vain jonkun kirjan lauseiden tankkaamista ja niin edespäin. Se on kulttuurissamme. Pidän itse luterilaista uskoa hyvin tärkeänä itselleni siksi, että sen arvot heijastuvat meillä muuallekin kuin uskonelämään. Koko yhteiskuntamme lepää kristillisten ja nimenomaan luterilaisten arvojen pohjalla. Termi moraalinen perusta on aika pompöösi, mutta tällä kertaa ehkä paikallaan.



Nykyään kuitenkin on vallalla ihmeen kumma trendi. Me kilvan eroamme omasta kirkostamme ja kritisoimme sitä, vaadimme yhteiskunnalta tonttuja ja pääsiäispupuja kristillisten symbolien tilalle. Samaan aikaan saarnataan suvaitsevuutta, ja stiä löytyykin mm. muslimeja kohtaan enenevässä määrin. Sen sijaan oman uskontomme sisällä suvaitsevuus köyhtyy monella eri areenalla sekä kirkon organisaation sisällä että ulkopuolella.

helvetti ei ole cool mesta???

PROVOOOOOOOOOOOOOOO

Myöskään virallisessa elämässä ei mielestäni tarvitsisi satuolentoja tuoda esille. Emme vietä joulua tms, joten mitään tonttuja emme ole keneltäkään vaatimassa.

Moraali ei enää perustu jumalanpelkoon niinkuin vielä omien isovanhempieni aikoihin. Kirkolla ei ole valitettavasti annettavaa koska se ei tarjoa sellaista maailmankatsomusta jonka voisin itse jakaa, enkä halua kuulua kirkkoon vain tavan vuoksi. Muiden elämäntavan tuomitseminen ja helvettiin joutumisen julistaminen on juuri sitä negatiivista, ylimielistä ja itsekritiikitöntä uskovaisuutta, jota itse olen joutunut lapsesta saakka katselemaan. En ole itse kokenut uskovaisuudessa mitään hyvää, vaan siitä luopuminen on ollut hyvin vapauttava kokoemus. Tontut ja pääsiäispuput taas edustavat uskontovapaata symboliikkaa. En ymmärrä mitä ne nyt tähän liittyy???

Vierailija:

Nykyään kuitenkin on vallalla ihmeen kumma trendi. Me kilvan eroamme omasta kirkostamme ja kritisoimme sitä, vaadimme yhteiskunnalta tonttuja ja pääsiäispupuja kristillisten symbolien tilalle. Samaan aikaan saarnataan suvaitsevuutta, ja stiä löytyykin mm. muslimeja kohtaan enenevässä määrin. Sen sijaan oman uskontomme sisällä suvaitsevuus köyhtyy monella eri areenalla sekä kirkon organisaation sisällä että ulkopuolella.

Eli ev. lut. uskonnon mukaan ne, jotka eivät usko jumalaan, menevät helvettiin.

totuus tällöin on juuri se, että ev. lut. uskovat ihmisen menevän helvettiin, ellei usko jumalaan. Siis täysi fakta siitä, mihin Suomen pääkirkko uskoo.

Ehkä muut lapset olivat kertoneet samalla kuin tuosta open kommentistakin, tai sitten hänelle oli joku jo aiemmin puhunut asiasta (esim. joku sukulainen, joka on uskovainen, tai kaverit tms., tai miksei vanhemmatkin, jos uskonnot ovat tulleet puheeksi). Ja kyllähän helvetistä puhutaan monissa ihan " viattomissakin" lastenkirjoissa ja saduissa (lähinnä vähän vanhemmissa tosin).



Ap

Yritän tulla raportoimaan, mitä ope vastaa (sitten jos/kun vastaa).



Ap

Vierailija:

totuus tällöin on juuri se, että ev. lut. uskovat ihmisen menevän helvettiin, ellei usko jumalaan. Siis täysi fakta siitä, mihin Suomen pääkirkko uskoo.

Vierailija:

Olenhan itsekin kristitty ja kuulun luterilaiseen kirkkoon. Sinä varmaankin kuulut johonkin kirkon sisäiseen tai ulkopuoliseeen herätysliikkeeseen? Käyttämästi kieli ei tunnu sinänsä kovin tutulta vaikka ymmärränkin joka sanan mutta merkitystä en edelleenkään.

Miten se Jeesuksen hylkääminen käytännössä ilmenee? Näkyykö se ulospäin ihmisestä? Minkälaisina tekoina se näkyy? Entä mitä se Jeesuksen sydämeen ottaminen sitten käytännössä tarkoittaa?

En oikein tajua näitä tämän osaston juttuja. Jeesus on minulle kulttuurisesti ja henkilökohtaisestikin tärkeä hahmo, puhuihan hän paljon viisaita sanoja mm. toisten kunnioittamisesta, lähimmäisen rakastamisesta jne. Kaikkea sellaista mikä on meidän kulttuurimme peruskivi, mihin meidän arvomme nojaavat. Myös Jeesuksen elämäntarina liikuttaa minua syvästi, elän kirkkovuoden ainaka hänen elämäänsä tavallaan koska usein ajattelen niitä tapahtumia ja asioita joita Raamatussa on kerrottu ja joihin meidän kulttuurimme perustuu edelleenkin. Etenkin pääsiäisen sanoma koskettaa minua kovasti, sen koen ehkä eniten Jeesuksen äidin kautta koska itsekin olen äiti.

Riittääkö tämä siihen että on ottanut Jeesuksen sydämeensä? Vai odottaako minua helvetin tulet koska en osallistu jumalanpalveluselämään aktiivisesti enkä käy seurakunnan riennoissa.

Oletkohan vielä linjoilla? No, vastaan silti jotakin. Muille tiedoksi, että tarkoitukseni ei ole tuputtaa uskoa kenellekään, vaan vastaan nimenomaan tämän kirjoittajan tekstiin.

Esität hyviä ja vaikeita kysymyksiä. Minä en ole erityisen viisas näissä(kään):) asioissa, mutta koita kestää...

Arvelit, että olen kuulun johonkin herätysliikkeeseen. Oikeastaan en kuulu tällä hetkellä mihinkään herätysliikkeeseen - vain luterilaiseen kirkkoon.

Ajattelen, että usko ei ole uskontoa. Usko ei ole sama asia kuin kirkossa käyminen, rukoileminen jne. Usko on turvallista luottamusta Jumalaan. Elämistä armon varassa luottaen ja turvaten joka hetki Jeesuksen sovitustyöhön. Uskoon tulemiseen liittyy myös olellisesti se, että ihminen tuntee oman syntisyytensä ja tarvitsee Jeesusta, että voi pelastua. Jos ihminen kuvittelee voivansa miellyttää Jumalaa omilla teoillaan tai ominaisuuksillaan, hän ei ole vielä ottanut Jeeusta sydämeensä. Mitenkähän tämän lyhyesti tiivistäisi...

Uskovan elämään yleensä kuuluu kirkossa tai seurakunnan tilaisuuksisa käyntiä, rukoilemista yms. mutta se ei ole uskon syvin olemus, vaan oikeastaan seurausta itse uskosta.

Minä ajattelen, että välttämättä ei konkreettisesti näy, kuka ihminen uskoo ja kuka ei. Ojan pohjalla makaava spurgu saattaa sydämessään uskoa, mutta kirkon penkissä istuva hurskaan näköinen ihminen ei välttämättä omista sydämen uskoa. Usko on sydämessä, ihmisellä on henkilökohtainen suhde Jumalaan kun hän uskoo.

Jeesus hylätään silloin, kun ihminen ei halua alkaa henkilökohtaiseen " suhteeseen" hänen kanssaan, eli elää Häneen uskovana.

Anteeksi sekava teksti...

joka huojensi kyllä mieltäni. Ihan niin kuin arvailinkin/toivoinkin, tämän helvettiiin joutumisen oli tunnilla ottanut esille oppilas eikä opettaja. Joku oppilaista oli siis sanonut, että islamiin uskovat tai ne jotka eivät usko joutuvat helvettiin.

Opettaja oli tähän kommentoinut, että osa ihmisistä uskoo niin ja että Raamatussakin kyllä puhutaan helvetistä. Hän oli kuitenkin myös muistuttanut siitä, että Jumala on Raamatun mukaan hyvä ja pitää meistä huolta ja antaa anteeksi. Ja että erityisesti lapset ovat Jumalan sydämessä, joten hän ei varmasti ole tarkoittanut, että lapset missään päin maailmaa murehtisivat helvetin takia.

Minusta tämä oli viisas vastaus.



Kävi myös ilmi, että oma lapseni oli kesken tunnin joutunut yllättäen lähtemään hammaslääkäriin (joka on koulun tiloissa), joten ei ollut kuullut koko keskustelua ja varmaankin siksi ei oikein osannut kertoa minulle yksityiskohtia. (Jostain syystä ei maininnut sitäkään, että hammaslääkäriaika oli kesken tunnin, enkä minä osannut kysyä/arvata, koska tiesin kyllä hammaslääkäristä, mutta sen piti alun perin olla eri kellonaikaan.)



Ap

Helvetistä puhuminen on nykyään kielletty rippikoulussakin. Lahkolaiset siitä jaksavat pauhata. Maan multiin olemme kaikki menossa yhtäkaikki, emme sen enempää taivaaseen kuin helvettiinkään. Molempia löytää täältä maan päältä.