*****Lokalutuset loppuviikko*****

Kiiuli, meilläkin mentiin vime yö taas pienissä pätkissä. Omat hermot alkavat olla jo niin ja näin. Miehelle sain raivarit kun katsoin yhteistä kalenteriamme johon hän oli merkannut menonsa. Työmenoja juu -mutta joka viikko ja maaliskuussa enemmän reissussa kun kotona. Esikoinen vaatii oman huomionsa joten elämä ei ole vain vauvan ympärillä pyörimistä.



Anoppi tyrkytti itseään viikonlopuksi meille (isovanhemmat asuvat eri paikkakunnalla). Sekin oli viimeinen niitti kun mies ei saa äidillensä sanottua että nyt ei sovi.



Käärö karjuu taas. Ne olivatkin pikkutirsat =).



Jaksamista, J

meidän Annilla on py 44cm. En ole itse ollut huolissani py:n koosta kun vauva on ollut hyvävointinen ja kehittynyt ihan hyvin. Pään muotokin ihan hyvä. Tämä th on vähän hätäinenmielestäni kun aikaisempia asioita tulee mieleen miten on puuttunut niihin aika herkästi. Eka neuvolassa hän väitti meidän neidillä olevan neljä tissiä ja moitti minua vauvan ihon hoidosta. Vauvalla iho oli kuiva ja hilseilevä heti synnyttyä,mutta muuttui pian hyväksi. Muuten, en ole vieläkään löytänyt niitä neljänsiä tissejä! Edelisen lapsen kohdalla myös puuttui pään ympäryksen nopeeseen kasvuun, sitä mittailtiin tiuhaan ja se oli pienempi kylläkin kuin tällä tytsällä. Nyt ilmeisesti asia ok kun ei ole ottanut yhteyttä. Eli eipä kannata olla huolissaan. Tutkiivat jos katsovat sen tarpeelliseksi.



Älä ole sinäkään huolissasi jokainen kasvaa omalla käyrällään. Ai joo, tämä th sanoi, että hänen mielestään pitäisi py mitata 12 ikävuoteen saakka, en tiedä sitten miksi?



Hämmästelevä Miranneli

Tiistaina kotiuduttiin, matka meni oikein hienosti kaikin puolin.



Täällä moni kamppailee yöunien ja jaksamisen kanssa. Toivotan kovasti voimia, eritoten Sunshine79:lle! Rankalta kuulostaa sun arki ja ikävää kun ei voi mitään neuvojakaan antaa. Tämmöinen virtuaalituki tuskin lämmittää mutta yritän kuitenkin :-) Eli tsempityksiä ja paljon!



Pari viikkoa on kiinteitä mennyt, lähinnä hedelmää. Pikkuhiljaa voisi siirtyä tuolle peruna-porkkanalinjalle että miten sujuis. Kakka on muuttunut tummemmaksi, tänään tuli jopa melkein mustaa raitoina. Toivottavasti on vain toissapäiväistä luumua... Ilonen poika on kyllä eikä valittele hirveästi eli tuskin on allergiaa.



Miehestä, meillä mies osallistuu tosi hienosti kaikkeen mutta uskallan väittää että jos en neuvoisi tietyissä asioissa esim vierailulle lähtiessä, taatusti puolet tavaroista jäisi kotiin. Hän ei tunnu ikinä löytävän mitään kotona. Ja unohtelee asioita. Tosin hällä on meneillään tosi veemäinen työprojekti joka rassaa hermoja niin en rupea vikisemään. Loppuis vaan äkkiä tuo projekti, miehen yöunetkin on menneet tosi rauhattomiksi kun veuhtoo öisin unissaan. Minähän puhun miehestä kuin vauvasta :-O



Nyt iltapuuhiin, pikkumies heräsi iltaunilta.



Mukavaa viikonloppua!



Yrjö ja Veikka 4 kk ja risat

Täällä on poika kovasti kitissyt tänään ja hinkuttanut korvaansa.

Saas nähä pääseekö huomenna sitten lekurille.

Kuinkakohan pienillä niitä oikein on..Onneksi on vakuutus, jos sitte alkaa enemmän oireilla.

Meidän pojalla kans kauheen karheen iho terkkari jo kysy oonko käyny näyttämäs missään.

No on kuitenkin parempaan suuntaan menossa, joten odotellaan seuraavaa neuvolaa parin viikon päästä. Saa silloin ekan piikin sekä rotan toisen osan.

Muuten nukkunu hyvin ja on iloinen.





Fami ja Frans 3.5 kk

Nainen ilman miestä on kuin kala ilman polkupyörää. Eli joo, kuulkaa kyllä ne ihan oikeasti kuvittelee että kun ovat olleet 1,5h lapsen kanssa niin ovat tehneet tasan puolet (jollei vähän enemmänkin) päivän lapsenhoidosta.

Meitin ukko tuli työmatkalta kotiin, ja ollaan nyt koko ilta väännetty rautalangasta miten epätasa-arvoisesti työt jakautuvat ihmisillä tässä elämäntilanteessa (ja miten se ei varsinaisesti ole kenenkään _syytä_, mutta miten sille silti tarttis terhä jotain). Ei ole helppoa tajuta - jos ei ole itse helppoa asettua miehen kenkiin niin sen on selvästi täysin mahdotonta asettua minun popoihini...

Meillä tehtiin nyt sellainen päätös, että kun hän on talvilomalla niin minä pidän lukulomaa ja hän saa olla vetovastuussa KAIKESTA. Katsotaan sitten miten se menee, mutta varmaan vähän paremmin sitten tajuaa mistä puhun.



Nyt pitää äkkiä mennä nukkumaan, mutta SUNSHINE:lle vielä haluan lähettää tsempitystä: kyllä se jossain vaiheessa on vaativankin lapsen äidin vaan lähdettävä tuulettumaan. Ulkopuolinen hoitaja jaksaa kyllä sen 3h vaikka suoraa huutoa, ja lapsikin selviää hengissä kun " tietää" miten paljon paremman äidin saa takaisin. Koeta siis vaan repästä ja lähteä, ainakin nyt sinne varattuun kauneushoitoon, vaikka mikä olisi. Ei se helppoa ole se lähteminen, mutta ainakin meillä kaikki on pysyneet hengissä...



Kaikille muillekin valvojille ja kiljukauloille voimia ja tsemppiä! Meillä oli myös päivä suoraan helvetistä, mutta en nyt jouda sitä teitin kanssa jakamaan kun tuo sänky ihan oikeasti kutsuu...



ZZZZzzzzzz...

Viime lauantaina oli tyttelin nimiäiset. Vietimme niitä vanhassa museoravintolassa, mikä oli ihan hyvä ratkaisu. Ei tarvinnut tällä kertaa tehdä niin paljon itse ja sai nauttia juhlasta muiden mukana. Lasten serkut tulivat meille tosin yöksi vanhempiensa kanssa, mutta se oli vain hauskaa piristystä:)



Oletteko te kutsuneet paljon ihmisiä kyläilemään? Miten vierailut ovat sujuneet? Oletteko olleet naatteja vierailun jälkeen? Tällä viikolla meillä on ollut kaksi äitiä lapsineen kylässä eri päivinä. Ja on tosiaan ihanaa saada aikuista seuraa!!! Joskus tosin väsyttää älyttömästi, kun yrittää siivota kotia ja laittaa ruokaa perheelle ja samalla vääntää jotain purtavaa vieraille. Silloin musta tulee helposti ' hermomutsi' , joka saa raivareita ihan mistä vaan... Olen yrittänyt ottaa rennosti ja jatella, etä on ihan mukavaa, että ihmiset voivat tulla rennosti kylään arkisesti, ilman mitään siivousoperaatioita. Mutta täytyy tunnustaa, etten ole järin hyvä tässä asiassa. En osaa ottaa rennosti, kai luulen, että ihmiset ' loukkaantuu' tai saa musta kauhean kuvan, jos sängyt on petaamattaa ja tiskipöytä täynnä purkkeja ja purnukoita. Aika naurettavaa, kun ajattelee, että vieraatkin ovat pienten lasten äitejä, jotka varmasti tuntevat kotiäidin arkea itsekin!!! Eivätkä varmaan kauhistu!!! Siivoatteko muut aina ennen kuin vieraat saapuvat?



Tällä hetkellä mun on helpompi kutsua ihmisiä kylään kuin lähteä vierailuille. Tosin kaipaan jo niitä ihania kyläpäiviä, jolloin saa vaihtaa masemaa toisten pihalle ja olohuoneisiin ja syödä jonkun toisen tekemää ruokaa:) Miten teillä muilla? Lähdettekö mieluummin itse kyläilemään vai kustutteko ihmisiä omaan kotiin?



Tässä kahden lapsen yhtälössä mulle vaikeinta on omien hermojen hallinta ja hillintä. Olen ollut aika järkyttnyt, kun hermot tunutuvat välillä menevän ihan pienistäkin asioista. Eikä meillä ole mitään suuria ' ongelmia' . Yhden lapsen kanssa sain toki myös raivareita väsyneenä ja kiireessä, mutta tällä hetkellä välillä tuntuu, että saan niitä jatkuvasti ilman mitään suurempaa syytä. Nyt ymmärrän täysin, miksi naiset kiljuvat kurkku suorina. Aiemmin luulin, ettei musta tule sellaista, mutta tosi pahalta näyttää.. Kai sitä on vaan väsyneempi, kun on kaksi lasta, eikä päivässä ole yhtään varsinaista lepohetkeä tai omaa aikaa. Paitsi toki tällaisia ' varastettuja' hetkiä, jolloin kuitenkin tuntee syyllisyyttä siitä, ettei tee jotain ' hyödyllisempää' ...



Olen paljon miettinyt tätä juttuja ja tullut sihen tuloksen, että mun on pakko järjestää omaa aikaa, jos en halua olla tällainen hermokimppu. Onneksi mun äiti on tullut apuun ja nyt pääsen kerran viikossa käymään jossain omassa jutussa. Ihanaa. Enää en ole niin ärjy, joten tämä auttaa. Mutta ei toki poista koko ongelmaa. Olen myös miettinyt, että ehkä se että yrittää keskittyä olennaiseen voi auttaa. Eli, jos se olennainen on lapset, niin en sitten välitä muista jutuista niin kauheasti, vaan yritän koko ajan muistaa, ettei sillä siivouksella tai muulla kiireellä ole oikeasti niin väliä. Silloin, kun muistan tämän, niin huomaan, että osaan tosiaan ottaa rennommin. Onko teillä hyviä vinkkejä hermojen hallintaan?



Nyt pitää lopettaa. Sori tämä kauhea vuodatus...





T. Kerttu ja tytteli 071107

Kiitos vastauksestasi =) Empäs minäkään sitten ala murehtimaan. Hirveesti on eroja noissa neuvolan täteissä, meillä poika kasvaa tosi hyvin pelkällä rintamaidolla ja silti terkka suositteli jo aloittamaan soseiden maistelun. Kuulemma hyödyllistä että vauva alkaa ajoissa maistamaan eri makuja. Joopa joo!



Hyviä vointeja kaikille ja jaksamisia väsyneille äiteille!

Pikkuinen EHKÄ vielä nukkuu hetken (ollu päikyillä nyt 50 min, joten kohta varmaan pärähtää eka kutsuhuuto) ja esikoisella muumit menossa töllössä, joten ehkä ehtii vähän jotain..



MIES, OMA-AIKA, VASTUUN JAKAUTUMINEN... jeesjees, meidän perheen pahimmat riidat syntyy joko välittömästi tai välillisesti näistä asioista. Taustalla on aina se, että mielestäni mies saa enemmin " omaa aikaa" ja pääsee helpommalla tässä kodin ja etenki lasten hoidossa kuin minä.

(*nyt se huuto kuuluu, mitäs mie sanoin..)

Meillä ehkä parin kuukauden välein homma leviää käsiin niin, että mie räjähän ja sitte väännetää rautalankaa ja mulla on melkeinpä taulukotkin valmiina tehtynä, mihin voidaan alkaa ruksimaan niitä omalla ajalla käytettyjä tunteja, joita edelleen ja aina varmaan siihen asti, kunnes lapset vähän pärjäävät omillaan, tulee mulle vähemmän ku miehelle. Se on vaan fakta, että kotonta on pois lähdettävä, jos aikoo vähän saada omalle päälle jotain tuuletusta. Jos yritän kotona ottaa vähän " etäisyyttä" ,niin dream on, ei tuu mitään. Viimeistään siinä vaiheessa, kun pikkuneiti on huutanu pari minuuttia putkeen yliväsyään tai muuta, niin mulla katkee hermo ja on pakko mennä puuttumaan asiaan. Mies jotenki joko lukee huonommin tytön antamia merkkejä olotilastaan tai sitten vaan sietää tytön itkua paremmin ku minä. Jokatapauksessa kotona en saa kyllä koskaan olla rauhassa vaikka periaatteessa siihen mahdollisuus annettaisiinki. Kummasti mies kuitenki pystyy sulkemaan itsensä kaiken ulkopuolelle vaikkapa lukemalla lehteä keittiössä, kun itse olen muksujen kanssa metrin päässä olohuoneessa tai yksi raivostuttavimmista asioista on miehen suihkussa viipyminen! Kun itse edes pääsisin päivittäin suihkuun ja edes kerran viikossa ihan rauhassa saunaan, se olis luksusta se!

Jep, mutta vielä koittaa täälläkin se päivä, kun tää mutsi lähtee vähän iltaa istumaan ja mies saa jäädä ihan itekseen muksujen kanssa kotiin.

Tosin meillä kyllä mies tuntuu jo tajuavan, ettei lasten kanssa oleminen aina mitään herkkua ole ja etenki henkisestihän tää on välillä tosi raskasta. Mutta silti meillä on edelleen se epätasapaino tuossa oman ajan ottamisessa ja saamisessa.



Ja vielä noista omista hermoista. Mun kotona aikoinaan äitini oli aika herkkä korottamaan ääntä ja huutamaan meille lapsille. Isäni taas todella rauhallinen. Itse aina olen ajatellut olevani " isin tyttö" ja toivonu perineeni häneltä tuota rauhallisuutta ja pitkää pinnaa lasten kanssa. Nyt kahden lapsen äitinä näenkin asiat jo paaaljon paremmassa valossa. Ei isäni välttämättä sen rauhallisempi ole ollut, tai paremminkin ei äitini sen lyhytpinnaisempi. Isäni vain on miehiseen tapaan siirtänyt kaiken vastuun aikoinaan äidilleni, kuten monessa perheessä tuntuu olevan tapana. Lisäksi isäni oli paljon poissa kotoa töiden vuoksi, vähän niinku miehenikin on aina useamman päivän putkeen töissä (käyt tietysti kotona nukkumassa, mutta lähinnä vain nukkumassa) ja kummasti oon alkanu huomaamaan itsessäni enemmän noita äitini piirteitä. Hermot menee etenki niinä päivinä, kun itse olen väsyny, tyttö kenties superitkuinen ja nukkuu huonosti ja mahdollisesti tästä johtuen esikoinenkin koko päivän ränkyy ja vänkyy ja tekee pahojaan. Ja mies tietenkin just sillon töissä tai pahimmassa tapauksessa harrastamassa. Kyllä, silloin saattaa meikäläisellä kerran jos toisenkin nousta volyymit, kun ei enää jaksais kuunnella eikä katsella sitä huutoa,itkua, riehumista jne mitä nuo lapset tuottaa. Ja valitettavasti se on esikoinen kelle tulee ärähdettyä, vauvalle ei nyt oikein voi suuttua, kun eipä tuo tyttö kiusallaan itke. Ja esikoinenki oikeasti vain hakee huomiota ja purkaa turhautumistaan, kun äiti varattuna koko ajan vauvan hyssyttelyyn, niin oikeasti ei ole mitään syytä häneenkään suuttua. Mutta välillä vaan tulee mitta täyteen. :(



No nyt loppu muumit ja neitiki ehkä hetken vielä rauhassa, niin täytyy alkaa valmistautumaan ulos lähtöön.



Mukavaa perjantaipäivää kaikille!



s ja tyttö 4kk

on ollut vaikka ja mitä tässä niin ettei pahemmin ehtiny edes lueskelemaan juttuja saatika vastailemaan.



meillä iski rs-virus perheeseen ja totta kai pikkuinenkin sen sai.nyt tosin jo voiton puolella juttu. alkuun kiroilin sitä kun itsellä oli kuumetta ja esikoinen sairastu sitten samaan aikaan ja jouduin kipeenä hoitamaan yksin sekä vauvaa että esikoista vaikka olo oli kuin raadolla (ei käy kateeks yksin huoltajia kyllä...)



mutta viikon meidän sairastelun jälkeen tyttökin muuttu limaseks ja hengitys vaikeutu. käytettiin typy sitten heti maanantaina lääkärissä ja saatiin valmiiks lähete lastenklinikalle jos tila huononee. no illalla sitten ajeltiinkin sinne ja tytöltä imettiin limaa ja sai adrenaliinia hengitellä.kotiutti vielä tällä kertaa meidät, mutta seuraavana iltana oltiin taas tilanteessa että jouduttiin lähtemään klinikalle. nyt ottivat sisään sairaalaan ja siellä oltiin pari yötä sitten rs-viruksen aiheuttaman ilmatiehyttulehduksen ja korvatulehduksen takia.



heti kotiin tulo iltana tyttö meni niin limaiseks, ripuloi ja söi todella huonosti että päätettiin käyttää vielä kerran päivystyksessä. istuin siellä tytön kanssa 12tuntia ilman ruokaa (siis ite ilman ruokaa, tyttö kyllä olis saanu jos olis syöny...). lääkäri meinas pistää kotiin takasin ripulinhoito-ohjelappu kourassa. ohjeena oli että nesteitä pitää mennä vähintään 1000ml plus osmosalia 150-200ml. jeah right. tyttö syöny viimesenä 24h aikana nippa nappa 500ml. tiukasti kun sanottiin että ollaan sitten aamulla takasin kun ei tuo ruokamäärä toteudu mitenkään päin, suostuivat ottamaan takasin osastolle. siellä oltiin taas pari yötä lisää että typy alkoi syödä riittävästi. ja nyt tosiaan on enää limanen mutta muuten ok.





viimeks taisin kirjotella siitä kun mieli oli aika maassa. noh, masennus ja paniikkikohtaukset diagnosoitiin ja sain lääkkeet niihin. pikku hiljaa ne auttokin ja aloin olemaan enemmän oma itteni jopa ja ehkä vähän ylikin, mutta nyt tullut vähän takapakkia taas, mutta kuuluu asiaan kuulemma. tuli meinaan vietettyä viime viikko aamutakissa tukkapystyssä peiton alla. ei vaan kiinnostanu mikään. edelleenkin on " ei kiinnosta" - fiilis jonkin verran, mutta nyt sentään päässy ylös sängystä ja saanu vaatteet päälle. niin ja käyny suihkussa. ihmismieli on kummallinen kyllä.



tulipahan turistua omaa napaa... mutta nyt pitäis valmistautua mummula reissuun että moikka.



freya ja typy 3kk