** KESÄNUPUT to-su **

Meinasin läiskästä tämän kirjoitukseni tuonne vanhoihin, vaan muistimpas viime hetkillä että sehän onkin torstai :)



Piti tulla lisäämään omiin, aikaisempiin kirjoituksiini siitä sokerista virtsassa; joku ihmetteli voiko ennen testiä nautituilla ruoka-aineilla vaikuttaa siihen plussaan. Meillä terkkari kysyi heti plussan nähtyään, että söitkö jotakin makeaa ennen tuloasi, ja kyllä siinä viikonlopun makeat ja vain puolisen tuntia ennen nautittu laskiaispulla tosiaan vaikutti, aamulla kun vein uuden näytteen niin oli puhdas. Maksa tai jokin on kuulemma päästää normaalia herkemmin läpi kaiken, ja siksi verensokeri nousee... Joku joka tietää tarkemmin, saa selventää :)

No, pääasia kuitenkin oli, että puhdasta näytti - ens kerralla katson vähän mitä vedän nassuuni :)



Täällä oli galluppia synnytyksestä. Itse jätän lukematta teidän kokemuksistanne, sillä omani 9vuoden takaa oli niin kipeä kokemus että hyvä jos olen siitä tähän mennessä toipunut; ja koitankin nyt olla ajattelematta sitä ennakkoon liikaa. Toivon vain, että se saan tällä kertaa toimivaa kipulääkettä ja voimat riittävät -- ja tuloksena siitä kaikesta syntyy terve tyttö! (Tai poika, yllärinä :)



Tänä aamuna ajattelin, että kuinka ihanaa onkaan herätä kun mahassa myllätään - ja kuinka ihana rueta nukkumaan samoilla fiiliksillä! Muks muks :)



Onnea teille kaikille jotka ovat päässeet muuttamaan isompaan/omaan kotiin!! Mekin etsimme asuntoa, mutta epätoivo alkaa hiipimään kun kevät lähestyy ja sopivaa ei vain löydy! Tavaraa on nurkat ja varastot pullollaan, ja millään tänne ei enää mahdu vauva tarvikkeineen sekaan. Ja arvatkaapa, onko kohta enää kivaa kömpiä parvisänkyyn tämän vatsan kanssa!

Tuntuu vain, että meillä ei käy miehen kanssa toiveet yksiin: jos toiselle jokin olisikin käypä, niin toinen pistää vastaan. Argh!



Kelan papruistakin oli puhetta. Itsekin sain paperit maanantaina, mutta kun vilkaisin niitä niin tuntui etten tajua niistä mitään, niimpä toistaiseksi hylkäsin ne laatikkoon.. Vapaapäivänä täytyy keskittyä täyttämään, ei kai ne niin vaikeita voi olla?! Tollous on tosiaan astunut kehiin raskauden myötä, liekö tyttö vie äidiltään kaiken aivotoiminnan. :)



Nyt koitan lähteä vähän ulos köpöttelemään, se ei kyllä ole mitenkään nautinnollista kun saa varoa askeliaan.



Hyvää vointia ja lähestyvää viikonloppua kaikille!



Sakariini 23+5

En olekaan ehtinyt kirjoittaa ikuisuuksiin, siis sitten sairaslomani. Töissä ollut kauheaa kiirettä. Tänä aamuna sain jonkun primitiivireaktion, kun lasten kanssa tuli kinaa päiväkotiin mennessä ja uimahalli olikin kiinni kun ajattelin siellä käväistä ennen töihin menoa. Soitin miehelle töihin ja itkin hysteerisenä puhelimessa. Ihana mies sitten rauhoitteli ja passitti mut kotiin lepäämään, taisin oikeasti olla hieman yliväsynyt.

Meillä oli maanantaina ultra, ja kaikki oli hienosti. Pelkoni liikkeiden vähyydestä kaikkosi, kun selvisikin istukan olevan etuseinässä. Vaavi on perätilassa, mutta luulen, että kerkeää kierähdellä ympäri vielä moneen kertaan. Rakenteet olivat kohdallaan mutta sukupuolta ei näkynyt. Luulen siis että on siveellinen tyttö tulossa, kun niin tiiviisti piti jalat ristissä ;)

Onko muilla ollut riesanaan hiivaa? Mulle iski pari päivää sitten hiivatulehdus, ja koska en saanut neuvolasta ketään kiinni, marssin apteekkiin ja otin lääkkeen ihan ilman lääkärin lupaa, saikohan niin tehdä, en tiedä. Mutta ainakin vaiva helpotti.

Olen itsekin muistellut aikaisempia synnytyksiäni ja miettinyt, onkohan tämä samanlainen. Mulla molemmat menivät hyvin, mutta toisen jälkeen iski kasvohalvaus, ja siitä on jäänyt mulle aikamoinen kammo. Se onneksi parani kahdessa viikossa, mutta pelkään kuollaksení sen uusiutumista.

Mutta nyt pitää lähteä töihin, mukavaa päivää kaikille! Yritän ehtiä tästedes useammin kirjoittelemaan.

Tuohon Galluppiin voisin vastata: Torstaina olisko ollut 41+2 mentiin äitipolille istukan virtauksia ultraamaan ja sanoivat että ne on hyvät mutta lapsivettä aika vähän. paino arvioksi silloin sanoivat 3700-3900. Seuraavana aamuna pyydettiin lähtemään käynnistettäväksi. Pe aamuna mentiin Synnärille jännittyneinä miten käyy. 11.00 saatiin eka tabletti tuottamaan supistuksia, no tulihan niitä mutta ei tarpeeksi tehokkaita, toinen tabletti saatiin olisko ollut n.15.00. se auttoin jo vähäsen ja kävin käveleskelemässä ja luettiin ja syötiin kaikessa rauhasssa. Illalla alkoivat puhumaan että enään ei tälle päivää anneta käynnistys lääkkeitä jotta kerkeän yön levähtää, puhuivat jo että voin ottaa rauhottavaa ennen nukkumaan menoa että saan nukutuksi. Mutta sitten n klo 19.00 alkoi pirun kipeät supistukset ja pyysin lääkettä kivunlievitystä. mutta paikat olivat auki vasta pari senttiä. Kohta päästiin kuitenki synnytys-saliin odottelemaan. Ilokaasulla koitin pärjäillä ja vihdoin n 21-22 paikat oli 4cm auki ja sain epiduraalin josta tuli taivaallinen rauha :)!



Alkoi väsyttämään ja otin parin tunnin tirsat siinä odotellessa. Supistuksia tuli ihan ok mutta hitaasti ne paikkoja aukoi. Yöllä supistukset alkoi taas muuttumaan pirun kipeiksi ja sain lisää epiduraalia n.2.00. hetken päästä lääkäri katsoi paikkojen olevan lähes kokonaan auki ja hän puhkaisi kalvot ja sanoi että pitkä tumma tukka näkyy jo.



3.00 aloin ponnistamaan pää tuli ihan hyvin ulos (välilihaa vähän leikattiin) mutta poika jäi hartijoista kiinni, eikä lähtenyt irti vaikka kuinka ponnistin, hoitaja pyydettiin paikalle auttamaan, hän painoi mahan päältä samalla kun minä ponnistin ja heti poika tuli hän syntyi 3.21. Poika oli väsynyt synnytyksestä eikä ihan heti tahtonut herätä ja oli ihan sininen, muta äkkiä se siittä heräs. Mua aletteein ompelemaan joka mielestäni kävi kipeämpää kun koko synnytys, enkä edes revennyt kovin pahasti. Poika sai melkein täydet pisteet ja kaikki meni oikein hyvin.



Toivoisin että tämä synnytys käynnistyisi itsestään ja saisin taas hyvät kivunlievitykset!

Täällä sairastellaan, pojalle nousi eilen kuume ja kamala yskä alkoi =( Viime yö meni vähän huonosti nukkuen kun poika ryki vähän väliä. Toivottavasti ei kauaa kestä, on niin tympeä vierestä katsoa kun toinen rykii keuhkonsa kipeäksi =( Jospa pian yskänlääke tehoaa.



Masuun kuuluu ihan hyvää, maanantaina rakenneultra! =) Seuraava neuvola vasta 28.2



Onnittelut kaikille jotka ovat uuteen kotiin muuttaneet. Melkosta rumbaa se muuttaminen.



Synnytys G: Esikoisen synnytys oli aika kamala, kesto oli 12h ja ponnistus vaihe 30min. En haluaisi samanlaista synnytystä. Silloin kyllä tuntu et meni kaikki pieleen ja vauveli joutui teholle yms. Mutta kuopuksen syntymä oli aivan ihana ja " helppo" . Synnytys käynnistyi rv39+2 kotona vesien menolla klo5:55 ja heti alkoivat myös säännölliset supistukset. Sairaalassa olimme n. klo7 ja silloin tehtiin alkututkimus ja olin 3cm auki joten pääsimme saliin. Toivomuksenani oli että pääsisin ammeeseen avautumisvaiheessa ja hyvä tuuri kävikin kun amme-" huone" oli vapaa ja kaiken lisäksi sama sali missä aikoinaan esikoisemmekin syntyi =) Ammeessa lilluin pari tuntia ja sitten siirryin kiikkustuoliin ja silloin supistukset olivat jo aika napakoita ja " tilasin" epiduraalin. Puudute laitettiin joskus klo10-11 välillä ja sitten lepäilin ja odotin kohdunsuun avautumista sinne 10cm.

Sitten klo.11:50 syntyi 6min ponnistuksella tummahiuksinen poikamme. Ponnistusvaiheen koin esikoisen syntymään verrattuna helpoksi koska sain ponnistaa istualtani ja kätilö tuki koko ajan lämpimällä ja märällä " rievulla" välilihaani joten repeämiltäkin säästyimme. Esikoisen syntyessä välilihaa leikattiin ihan reilusti.

Tosin tässä raskaudessa on vielä kysymysmerkki että saanko synnyttää alakautta kun np-ultrassa todettiin että istukka on takaseinässä ja osittain kohdunsuun edessä, joten lääkäri jo varoitteli tulevasta sektiosta. Mutta sempä näkee sitten raskauden edetessä että siirtyykö istukka vai pönöttääkö sitkeästi paikallaan.



Nyt poikien kanssa syömään! Toivottavasti esikoiselle jonkin verran edes ruoka maistuisi.



Kauris ja pulla rv20+6

Kaikki on niinkuin pitääkin, ja semmoinen äikkäpää mahassa asustelee että yritti jatkuvaan uida alta pois. Oli siinä hoitsulla sihtaaminen että sai osumaan. Tuntui että katseli meitä kun tarjosi kasvokuvaa koko ajan. :) Liikkeitä oli siis tosi paljon ja on perätilassa/kyljellään köllötteli. Istukka on tuossa etuosassa joten sen takia ei ole vielä vatsan päälle tuntunut potkuja. Mietinkin sitä, kun aikaisemmin on jo näillä viikoilla rumba ollut päällä ja näkynyt selvästi.



No sukupuolenkin sai selville. Minä sitä jo arvelin kun jännästi oli se poika olo. Hoitsu sanoi että tuossa on semmoinen tappi jalkojen välissä ja kivekset siinä vieressä. Ja väliin ultrasi muuta ja sitten sanoi uudelleen että hui kun potkasi ja vieläkin on tappi paikoillaan :D Ei siis helpolla irtoa. Jospa siitä tulee tosimies.



Painoarvio oli 350g pojalla. Hihih, ihana sanoa pojaksi. Muille täällä olemme kertoneet että sukupuolta ei nähty. Kun sitten alkaisi se tivaaminen ja utelu niin näin on helpompaa. Miehen kanssa haluamme pitää tämän vielä itsellämme, mutta olihan minun pakko edes tänne tulla asiaa vuodattamaan.



Niinja, mies oli takaisin töihin päästyään surffannut Metallican web sivuilla ja katsellut pienelle bodya.. :D



Sitten aloimme ristiin kirjoitella sms viestejä toisillemme että millainen humppakaksikko noista pojista oikein tulee, isompi ällyyttää pienempää koheltamaan jne. Mulla ainakin taisi pari hiusta harmaantua lisää..



Joo, taidan mennä pehkuihin minäkin. Tämä flunssa vie voimat.



- pirkko ja punkeropoika rv 20 tasan

Äh, menipäs hassusti postaus vanhaan ketjuun joten kopsaan kommentin tännekin:



Aventura: Itse en ole luistellut varmaan kahteenkymmeneen vuoteen mutta NYT aion mennä ostamaan luistimet ja kokeilla! :D Sanokoon muut mitä tahansa. Tytär meinaan aloitti luisteluharrastuksen ja itsekin sain taas kipinän kokeilla, en malta odottaa seuraavaan talveen. Hullu olen kun en tiedä että pysynkö edes pystyssä, mutta pakko päästä kokeilemaan lasten kanssa vaikka ajoitus ei ehkä olekaan se paras mahdollinen ;)



SOkeripissasta: tuttu juttu tuo " väärä hälytys" , on ollut monasti aiemmissa raskauksissa plussaa mutta ei niitä ole sen kummemmin edes uusittu kun olen aina niinä aamuina syönyt karkkia jos pissatesti on käräyttänyt :) Th:kin vaan hymistellyt että on taas rouva käynyt aampulalan sijaan karkkipussilla vai? :D Ekassa odotuksessa sitten kerran oli plussaa ilman että makeaa olin popsinut, eli siitä sitten passitus sokerirasitukseen...



Toivesynnytys: Kuopuksen synnytys oli aivan ihana,tosi nopea ja " kivuton" (aika kultaa muistot ;-)), samanlaista toivon nytkin. Paitsi että nyt haluaisin ponnistaa veteen ja jos vaan ajoissa ehdin sairaalaan niin onnistuu mikäli ei mitään ongelmia tule eteen.



Onnea uuteen kotiin muuttaneille ja kivakiva hyville ultrauutisille!





Nyt lähden neuvolaan murisemaan, kelan paperit kun pitäisi tänään saada täytettäväksi ja ottaa niiiiiiin pattiin kun joudun minimipäivärahoille vaan muutaman päivän heiton takia!!! Jos laskettu aika olisi vain pari päivää aiemmin niin saisin saman kuin viimeksikin, nyt kuopus ehtii täyttää kolme vain muutama pvä ennen la:aa........*kirkuu raivona*



nappula ja urpo 23+3

Pystyttekö te nukkumaan vielä mahallaan? Mä yks yö heräsin ja säikähdin, kun nukuin aivan täysin mahallaan. Eli pystyn nukkumaan mahallaan. Mutta kannattaako, onko siitä vauvalle haittaa?! Voikohan istukan sijainti vaikuttaa tähän asiaan, kun nyt mulla on istukka edessä, ja viimeksi oli takana, ja silloin en muistaakseni näillä viikoilla enää mahallaan ollut.



timaja 22+0

23viikkoa täynnä tänään :) Missä tämä aika on oikein vierähtänyt?

Eilinen pitkään käveleminen kaupungilla aiheutti tänä aamuna melkoisen ristiselkäkivun ja lonkkien juimimisen, joten taidan vähentää pikkuisen tuota liikuntapuolta ihan suosiolla. Muutenkin tuntui suppareita aina ylämäessä ja alavatsalla sellaista omituista rispomista ja repimistä, ihan kuin sinne olisi heitelty pieniä kiviä.



Onneksi tänään on perjantai. En olisi päivääkään kyllä enää jaksanut näitä aikaisia aamuherätyksiä. Josko huomenna saisi nukkua sitten...Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato...joo. Lasten hiihtolomaa odotellessa :)



Tuosta sokerista virtsassa. Raskauden loppua kohden munuaisten sokerinsietokyky heikkenee ja ne saattavat hyvinkin helposti päästää sokerin lävitseen. Tästä syystä sokeria voi olla pissassa reilustikin.



Itselläni oli sama ongelma tuon meidän pojan loppuodotuksessa ja tottahan minä sitten sain kasvatettua niillä viimeisillä viikoilla melkoisen kokoisen monsterin (4800g/55cm). Täällä meillä päin ollaan neuvolassa ihan hysteerisiä tuon sokerin vuoksi ja koenkin olevani ihan henkipatto aina siellä käydessäni. Aina saa sydän syrjällään pelätä, josko nyt sokeria olisi taas pissassa. Onneksi ei ole näkynyt...en kyllä yhtään ihmettele sitä hysteeristä sokerinmetsästystä, sillä sokeri kasvattaa lasta ja ns sokerilapsi on melkoisen heikoilla synnyttyään, eli jos munuaiset vähänkään läpäisevät sitä sokeria, niin kannattaa tosissaan vältellä makoisia herkkuja.



Mitäs muuta? Tässähän tätä taas tulikin...ei kait muuta kuin oikein hyvää viikonloppua kaikille!



Kanelisokeri 23+0

Koska vauva alkaa tosissaan kasvaa sokerin takia? Joko nyt täytyisi rajoittaa?



Meillähän oli rakenneultrassa pari viikkoa sitten vauva jo viikon isompi kuin oletettu, ja uskon, että kyse ei ole siitä, että hedelmöitys olisi tapahtunut aikaisemmin. Siihen mennessä vissiin syömiset eivät vaikuttaneet kokoon, vaan geenit. Milloinkohan se sokerin mussuttaminen alkaa sitten vaikuttaa? (Pitäisi ihan oikeasti alkaa rajoittaa sitä herkuttelua...)



Oletteko ostaneet mitään leluja vauvoillenne? Itse olin ajatellut, että en osta mitään, mutta taidan nyt kuitenkin hakea yhden Ainun ensipupun, ne on niin suloisia :) Kai niitä leluja saa lahjaksi ja voi ostaa sitten myöhemminkin...



Ensi viikolla laitetaan hakemusta Kelaan. Tuloni ovat kasvaneet 19,5 % vuodesta 2006, joten taidan jäädä tähän katkeraan läheltä liippasi-joukkoon :( No, ei voi mitään.



Poltsi 21+5

Muakin mietityttää nuo sokerit - kai ne lääkärin jutut tosiaan pyörii takaraivossa, vaikka yritän olla ajattelematta. Esikoinen tosiaan oli yli neljäkiloinen, tosin ei silloin mitään sokeriongelmaa todettu. Nyt yritän kuitenkin oikeasti vältellä suklaata, pullaa ei tee mielikään. Toinen syy tähän on se, että mulla on oikeasti epämukavan SUURI olo! Vaaka näyttää vain parin-kolmen kilon lisääntyneen raskauden aikana, mutta maha on ihan hirveä pallo. Muutenkin oon viime päivät ollut jotenkin tosi väsynyt ja vaivainen - selkää lähinnä jomottaa ja päätä särkee. Pakko mennä ostamaan se tukivyö ja ruveta tekemään reippaita kävelylenkkejä päivittäin, eihän tästä tule mitään. Neljä kuukautta vielä ainakin edessä...Eilen aloitin syömään rautaa, josko sekin auttaisi. Mulla ei ole hemoglobiinia mitattu 12. viikon jälkeen, ei mitään tietoa missä lukemissa liikutaan...



Mulla ei ole tuota hiivaongelmaa ollut, mutta siihenkin kuulemma auttaa (ennakoivasti) sokerin ja valkoisen vehnäjauhon välttely ruokavaliossa.



Leluista: ei kannata hirveästi innostua, nimittäin meille ainakin tuotiin niitä tosi paljon rotinoilla ja myöhemminkin. Muutamia tuli kyllä itsekin ostettua esikoiselle, mutta osan oon antanut poiskin ja silti niitä on hirveästi odottamassa tätä seuraavaa. Toivottavasti ei kukaan enää toisi mitään!



Leppoisaa viikonloppua!

Taika, 20+6

Käsittääkseni kun viikkoja on päälle parikymmentä niin sikiön kasvuun alkaa vaikuttaa syömiset. Täällä Tampereella joutuu kahdesti sokerirasitukseen, eli toisen kerran se tehdään viikon 26 tietämissä. Uskoisin, että viimeistään silloin pitää alkaa katsomaan mitä suuhunsa laittaa.



Itselläni sokerit olivat jatkuvasti ++ ihan viimeisillä viikoilla 34+ ja tuloksena oli jättiläinen. Sokeri virtsassa voi olla myös alkavan raskausmyrkytyksen merkki, eli on hyvä että sitä tarkkaillaan. Itsekin voi ostaa apteekista liuskatestejä ja testata aamuvirtsaa niillä.



Kanelisokeri

iltaa.



Juu, kannattaa tuo sokerin seuraaminen toenperrään. Minulla on oma kone, millä testaan. Otan sormen päästä verinäytteen aamulla (paastoarvo) ja 1,5h ruokailun jälkeen. Yleensä yritän ottaa aina aamuisin mutta nuo päivämittaukset on jääneet vähän vähemmälle.



Toistaiseksi arvot ovat olleet normaalit, mutta kyllä syömiset näkyy siinäkin.



Hui, juniori jytkii. Varmaan humalassa... sokerihumalassa.



Tämä ebola on ihan hirveä. Mies on jo tolkuissaan mutta minä vaan yskin ja aivolima valuu sieraimista. Heikottaa eikä oo kivaa ollenkaan. Alilämpöä pitää myös.



- Pirkko ja punkero rv 20+1

Heippa,



Taas ollut kamalaa haipakkaa tämä elo eikä ehdi kirjottelemaan :(



Lueskelin taas kaikki jutut ja kohta alan kommentoimaan..



Ite taisinkin kirjotella tiistai iltana viimeks.

Ke oli työreissua E-Suomeen. Se oli todella raskas ja pitkä päivä. Kyllä väsytti!!! Meillä oli bussikuljetus ja onneks sain unet aamulla ja illasta matkan aikana.



Eilen ja tänään sit kamalaa haipakkaa töissä.

Eilen oli myös vieraita käymässä ekaa kertaa uudessa kodissa :)

Tänään tuli taas kierreltyä shoppailemassa. Kattelin uusia verhoja meidän olkkariin ja keittiöön. Mulla on nyt kolmet näyteverhot jotka palautan ma. Yhdet noista on kyl tosi kivat.. niihin varmaan päädyn.. :)



Kamala väsy mua vaan vaivaa vaikka rautaakin syön. Oon kyllä aavistuksen virkeempi kun ennen rautaa mutta silti.. Iltapäivät töissä varsinkin on tosi kamalia. Tuntuu että nukun pystyn, HUH. Saa tosissaan ponnistella että pysyy hereillä.



Lepäsin tossa 2h putkeen kun tulin kotiin shoppailureissulta. Sit jakso liittyä miehen ja sen poikien seuraan ja syömään iltapalan. Ja nyt jaksaa viel hetken istua koneella ja jopa valvoa :D

Onneks aamusta saa nukkua.. eri asia vaan miten pitkään nukuttaa. Pojat herää kuitenkin aikasin.



Työmotivaatiosta on ollut täällä puhetta. Mulla se hiipuu vaan entisestään...

Kovasti hommaa piisaa kyllä mutta kun ei enää jaksais. Kovasti vaan mielessä huhti-toukokuun vaihde ja se kun saa jäädä pois...

Kait se on normaalia että meillä kaikilla ajatukset pyörii ihan muussa kun työasioissa :)



Sit myös valkovuodosta oli puhetta. Mulla se on todella todella runsasta. Välillä myös oikein lorahtelee reippaasti sitä. Ällöä..



Kovasti ollut taas neuvolakäyntejä ja niitä rakenneultriakin. Höh Alcatrazin ultrakäynnillekin. Jotkut hoitavat ne ikävästi, höh :(



Mä muuten täytin eilen pikaiseen Kela-paperit, soitin palkkoihin että jos nyt lähetän, kauanko heillä menee että laittavat eteenpäin Kelaan. Lupas heti laittaa. Eli tänään ne ois pitänyt olla palkoissa, toivottavasti heti alkuviikosta Kelassa. Eihän niillä kiire sillain ole mutta haluais vaan saada noi asiat kuntoon ja rullaamaan eteenpäin..



Timaja kyseli mahallaan nukkumisesta.

Mä en oo pitkään aikaan (=varmaan kahteen kuukauteen??) pystynyt oleen enää mahallaan. Alotan aina nukkumisen kyljellään ja sit aamull yleensä herään selältään.



Leluja ei olla osteltu, eikä vielä muuta kun se pinnasänky siis. Kummipojaltamme saadaan turvakaukalo ja sitteri. Mies tekee itse hoitopöydän. Vaunut katsellaan tässä tän tai ens kuun aikana. Ja sit pikkuhiljaa niitä vaatteita.. Kovasti oon hiplaillu mutten vielä ostanut.. :)



Täällä kanssa potkut voimistuu vaan päivä päivältä ja tuntuu aina vaan napakampina. Ihanaa. On tosi aktiivinen tapaus kyllä. Välillä tuntuu että mahasta tullaan läpi, navan kohdalta :))



Mä olen ollut pitkään taas tosi äkäinen kiukkupussi. Äksyilen miehelle minkä kerkeen ja sit yhtäkkiä muutunkin enkeliks. Mies ei aina pysy perässä.. kun en kyllä minäkään. Eikä tää oo nyt läheskään ees yhtä pahaa kun ekat 3kk.. :DD



Nyt taidan siirtyä untenmaille..



Kauniita unia:)



a_j + pötkäle 23+1

Täällä on tuskasteltu vatsan suurta kokoa ja sen tiellä olemista.

Omat tunteeni isoa vatsaani kohtaan ovat ihan positiiviset, hieman haikeat, sillä tämä on meille viimeinen lapsi ja sen jälkeen laitetaan piuhat kiinni, sekä minulta että mieheltä. Neljä lasta on passeli määrä meille :) Niin, siis nautin tästä nyt täysin siemauksin kun tiedän, että tämän raskauden + sitä seuraavien kuukausien jälkeen kroppani on minun :) Tarkoituksenani onkin sitten palautumisen ja imettämisen jälkeen kuntoilla ja laihduttaa itseni kuosiin :)



Imettäminen onkin ollut kohdallani aina melkoisen risaista. Olen kyllä onnistunut siinä enemmän kuin hyvin aina lopuksi, mutta onnistuminen on vaatinut hirveät alkukankeudet...rinnanpäät rikki (tiedättekö, kun ahnas vauvan suu hamuaa kipeää, vertavuotavaa tai rakkoista nänniä ja tekisi mieli juosta karkuun...). Olen kokenut myös rintatulehduksia, jotka eivät todellakaan ole mitään kivoja kokemuksia. Maitoa minulta on tullut enemmän kuin omaksi tarpeeksi joka kerta, joten se ei ole ollut ongelma. Ongelmana on ollut lähinnä vauvan kehno imemistekniikka ja hankalat rinnanpäät, joista ei saa otetta.



Muutenkin ne ekat viikot jälkivuodon, mahdollisten repeämien, tikkien yms. ikävän asian kanssa eläminen eivät ole mitään herkkua, mutta onneksi nekin paranevat nopeasti.



Toivottavasti en masentanut ketään ensimmäistä lastaan odottavaa, mutta olen sitä mieltä, että parempi sen vauvamahan kanssa on elää ja olla, vaikka se onkin tiellä ja olo ähkyinen, kun vertaa siihen aikaan kun vauva on syntynyt ja vatsa onkin muodoton möykky synnytyksen jälkeen, ihan kuin sinne olisi jäänytkin joku vielä asumaan :p



Ei sitä kait koskaan ole mihinkään olotilaan tyytyväinen :)



Kanelisokeri 23+2

Täälläpä on ollut hiljaista viikonloppuna. Taitaa olla kaikilla kiireisiä viikonvaihteita!



Tällä viikolla vauvan liikkeet ovat hurjasti voimistuneet, jytistää nytkin oikein kunnolla tuolla masussa. Hauskaa on, että liikkeet ovat tällä viikolla näkyneet myös ulkopuolelle! Aikaisemmin en tosin masua paljaana ole oikein katsellutkaan, ei sitä talvella tule hengailtua ilman vaatteita kovinkaan paljon. Vinkeää on katsoa, kun maha tärisee pienen potkujen voimasta. Joko muilla näkyvät potkut ulospäin?



Onko teillä koskaan kyllästymisen tunteita raskaana olemiseen? Minulla on nyt välillä lähinnä kaiho helppoa, vatsatonta oloa kohtaan... Nyt kun alkaa olla jo tuota painoa (5,5 kiloa siis tullut, ja kaikki kyllä tuossa edessä vatsassa), on jo hankala pukea kenkiä jalkaan ja muuta. Kun muut ihailevat pyöreää vauvamahaani, ihailen ystävieni litteitä masuja... huokaus. Lopputulos kyllä on tämän arvoinen, mutta nyt jo mietityttää, kuinka raskas olo loppuraskaudesta oikein mahtaa olla!



Sain neuvolassa ohjeen kokeilla tukivyötä supistuksiin. Olen sitten keskiviikosta asti pitänyt liikenteessä ollessani vyötä, ja on kyllä vähentänyt supistelua. Kävelylläkin kävin perjantaina, tosin vain puoli tuntia, mutta ei supistellut yhtään. Ihanaa, että pääsee sentään vielä liikkumaan!



Hyviä vointeja kaikille mammoille!



Niina 23+2

Joo, on ollut hiljaista täällä viikonlopun aikana..



Ite käväsin eilen lukemassa jutut mutta eipäs sit ollutkaan aikaa alkaa kirjottelemaan.



Nopsaan menee taas viikonloppu.. huomenna taas maanantai ja töihin..



Kyllä täällä on nuo liikkeet näkyneet ulospäin jo tosi monta viikkoa ja mies tuntee potkut selvästi, on tuntenut varmaan 5-6 viikkoa.

Nyt just täälläkin kovat riehunnat menossa, kauheesti myllertää.. :D Ihanaa :)



Ja Niina kans kyselit tympiikö raskaus. No, ei varsinaisesti tympäse mutta kyllä olo on malttamaton. Kun tahtois jo sen oman vauvan syliin. Vielä muutamia kuukausia...

Ja välillä kans tosi kömpelö olo kun laittaa kenkiä jalkaan ym.



Eilen aamupäivällä purin loppuja laatikoita mitä meillä vielä oli työ/vierashuoneessa.



Sit iltapäivällä kävin uimassa! Sain tossa viikolla äitiysuikkarin ja pitihän se päästä kokeilemaan. Oli ihanaa uida!!! Tuntu tosi hyvältä. Reilun kilsan uiskentelin. Ja pian päästävä taas.. :)



Eilen illasta sitten kaveripariskunta tuli kylään, toivat tullessaan meille vauvan vannan, ai ihanaa! :)



Tänä aamuna hyvin nukutun yön jälkeen painelin salille ja spinningiin. Hyvältä tuntui muuten, paitsi että istuminen etunojassa alkaa heti tuntumaan virtsarakkoon. No, 45min kesti tunti vain joten kestin sen. :D



Muutenkin tuntuu että pissittää koko ajan!! Ja sit kun käy vessassa, oikee hätä onkin vaan suunnilleen joka kolmannella kerralla. Eli kovasti painetaan virtsarakkoon.. :D

Yöt nukun kuitenkin hyvin.. ihan satunnaisesti herään aamuyöllä pissille mutta muuten nukun läpi yön kyllä heräämättä. Se on luksusta kun se on vielä mahdollista näköjään..



Nyt tässä ollaan pelailtu miehen ja sen poikien kanssa eri pelejä.. ihan rentoa oloa vain.



Myöhemmin tulossa taas kavereita kylään, heti kaks pariskuntaa kerralla :)



Hyvää sunnuntain jatkoa,



a_j + pötkäle 23+3

Tukivyöstä sen verran että täällä on ihan alusta saakka joka raskaudessa ollut pakko käyttää. Tosin minulla iltaa kohti vyön käyttö lisää supistuksia joten iltapäivästä yleensä heivaan vyön mäkeen. Mutta ilmankaan ei voi olla, muutoin selkä on entistä pahemmassa kunnossa ja paineen tunne tosi paha alavatsalla...



Itse kaikista vaivoista huolimatta nautin odotuksesta ja kauhistelen jo miten nopsaan taas aika mennyt. Mun puolesta raskaus saisi kestää reilusti toista vuotta ;)

Ainoa mikä mättää että ekaa kertaa elämässäni en noitten kipujen takia pääse liikkumaan, en edes rauhallisia rataslenkkejä. Kunto on romahtanut tosi huonoksi - ulkomuodosta puhumattakaan. Kiloja kasaantuu kauheeta vauhtia ja naamakin on kuin pullataikinaa. En kyllä syö sen enempää kuin aiemminkaan - päinvastoin - mutta tuo liikkumattomuus sen tosiaan noin helposti aiheuttaa. Iästä puhumattakaan. Iso urakka tulevaisuudessa edessä päästä vanhoihin mittoihin takaisin mutta toivottavasti nytkin imetys tekee tehtävänsä ja lonkatkin antaisi kesällä myöten että pääsisi taas kävelemään!



Pe oli neuvola, siellä ei mitään ihmeellistä. Hb edelleen 104, ei vieläkään th:n mielestä syytä lisärautaan. Verenpaine onneksi hieman nousussa 110/58, sf-mitta 21.5cm ja sykkeetkin kuului potkujen lomasta hyvin. Että kaikki hyvin tuon uuden tulokkaan osalta tähän saakka.



Nyt lastenhuoneen seiniä maalaamaan loppuun ja sitten sohvalle loppuillaksi rötväämään ;)



nappula ja urpo 23+5

En tosin ole ostanut äitiysuikkaria, mulla on semmoiset Adidaksen mustat sporttibikinit, mitkä menee mainiosti raskausajan. Yläosa on toppimallinen ja alaosa ihan normi, joten pysyy hyvin päällä kovemmassakin vauhdissa.



Esikoinen lähti tänään miun siskon kanssa kyläilemään ja oli oksentanut autoon. Pitää nyt seurailla, meinaako pukata mahatautia vai oliko vaan autokyyti jugurtin syönnin jälkeen liikaa. Ei oo kyllä sen jälkeen oksentanut, että ehkä se oli vaan matkapahoinvointia. Nyt vetelee jo kuudetta pinaatilettua naamariin välipalaksi (en uskaltanut antaa sitä jugurttia...)



Huoh, huomenna taas työviikko alkaa. Maanantait on aina pahimpia. Niistä kun selviää, niin alkaakin jo odottaa perjantaita. Ens viikolla ei edes ole lyhennyksiä. Joka päivä tasaisen tappava 8h.



Sais se kevät jo alkaa ja aurinko paistaa. Varmaan tää naamakin alkais nopsemmin parantua kun sais vähän aurinkoa. Nyt ei oo onneks tullut uusia finnejä, mutta vanhoista on vielä arpia jälkellä. Eli mitään kuoppia, mutta punaisia läiskiä. Siitähän ne pikkuhiljaa vaalenee. Meikillä ne saa onneks aika hyvin piiloon.



Mie alan olla jo kypsä raskauteen. Odotan vaan niin paljon synnytystä ja kesää. Sit pääsee jotenkin elämässä eteenpäin kun on raskaudet takana. Voi pikkuhiljaa nauttia elämän helpottumisesta sitä mukaa kun lapset kasvaa. Nyt sitä odottaa pientä nyyttiä joka syö nätisti rintaa.



Kokemuksesta kuitenkin tiedän odottaa pahinta, eli huutavaa lasta, rikkinäisiä rinnanpäitä ja rintatulehduksia, joten en hurraa ennen kuin lapsi on syntynyt. Toivoisin, että rinnat edes pysyis kunnossa, jotta imetys olisi mukavampaa. Mulla nous maito vasta 3. päivänä synnytyksestä, siksi rinnanpäät menivät rikki. Vauva imi maitoa hanakasti, vaikka rinnasta ei tullut mitään. Toisena päivänä annettiin lisämaitoa aina imetyksen jälkeen. Sit kun maito nousi kunnolla, niin lisämaitoa ei enää tarvinnut, mutta rinnat olivat jo rikki. Ne rupes jossain vaiheessa ihan märkimään, eihän ne parantuneet kun vauva imi toooosi usein tissiä. Otin lopulta rintakumin käyttöön ja annoin rinnoille paljon ilmakylpyjä, niin nännit parantuivat pikkuhiljaa. Jäi kyllä ihan arvet nänneihin.



Toisaalta luotan tän toisen kanssa siihen, etten ota asioita niin vakavasti. Annan varmasti jo aikaisemmin lisämaitoa jos maito ei heti nousekaan. Lisäks iso osa esikoisen itkusta johtui varmaan minun epävarmuudesta. Kun vauva itki, ei alussa osannut reagoida siihen. Tarjosi vaan aina rintaa. Nyt ei varmaan hätkähdä pienestä itkusta. Ehkä käytän enemmän kantoliinaa alusta asti. Eiköhän se esikoinen määrää tahdin ja vauva kulkee siinä sivussa mukana.



Joo, eiköhän miun jaarittelut jo riitä. Sain perjantaina laitettua äp-rahahakemukset eteenpäin. Mullakin ne meni ensin työpaikalle, joten riippuu niistä miten nopsaan asia käsitellään. Meidän työpaikan tuntien ei kovin nopeasti. Mut mikäpä kiire sillä on, kunhan rahat tulee ajoissa tilille.



No mutta nyt sinne uiskentelemaan!



Tytteli-83 rv 23+6

Joku kyseli, joko sitä on kyllästynyt raskaana olemiseen. Olen tullut siihen tulokseen, että itse en ole mikään odottaja-tyyppi, en oikein osaa nauttia tästä " naisen elämän parhaasta ajasta" . Odotan kovasti vauvan saamista syliini ja mietiskelen yhä enenevässä määrin kesää ja tulevia hetkiä oman vauvani kanssa. En oikein jaksaisi odottaa vielä kuukausikaupalla syntymää, en nauti siitä, että ruokavaliota joutuu rajoittamaan, eikä pääse liikkumaan entiseen malliin. Vaatteita ei ole, väsyy ihan järkyttävän helposti, iho on huono, raskausarvet koristaa ruumiinosia... What' s not to like ;) No, eiköhän nämä kaikki unohdu sitten syntymän jälkeen, tärkeintähän on se, että vauva on kovasti odotettu ja toivottu.

Itse olen uusi täällä:) tuttuni sanoi näitten sivujen olevan hyvät..:)

Kyllä osaa olla vetämätön olo kun on juuri flussa alkanut. Onkos kellään kokemusta raskadesta ja flunssasta..mitä lääkkeitä sitä yleensäkään saa ottaa. Kohta vissiin marssittava apteekkiin ku kotona ei ole mitään sallittavaa lääkettä. Pelkkä lepääminen ja kuuma mehu ei tunnu yhtään auttavan.